Calder trophyn voittanut lockout apu Andrew Raycroft notkahti playoffseissa 2004-2005 pahasti. Runkosarjassakaan otteet eivät olleet mitenkään vakuuttavat.
Mielestäni Tabacekia ei voi tähän laittaa, sillä hän oli oikeasti hyvä. En tiedä missä meni sitten pieleen, mutta kentällä ei mitenkään heikosti esiintynyt. Toinen on Kolomatis, josta olisi voinut saada enemmänkin, mutta joutui ehkä koko joukkueen syöksykierteen uhriksi, eikä siitä toipunut.
Marjamäki on vähän kiikun kaakun. Toipilas, mikä toipilas. Nyt Ässissä 6+6 23 peliin ja plussaa viisi pykälää. Roolipelaaja. Olisi mielestäni edelleenkin käypä palanen joukkueessa, mutta toki haluaa itse varmasti isompaa roolia.
Ehkä pitäisi määritellä vähän tarkemmin mikä on floppi?
En näe jotain Jacob Cepisia floppina, eli yliopistopoikaa joka otetaan tänne kokeilemaan. Hyvin verrattavissa Mestis-hankintoihin - voidaanko niiltä odottaa läpimurtoa Liigaan ja jos sellaista ei tule, niin on floppi? Cepis on Tapparan jälkeen osoittautunut tehokkaaksi ECHL-pelaajaksi. Eikä Teddy Da Costa oli komeasta nimestään huolimatta mitään muuta kuin Mestis-kokeilu. Hänellä ei ollut peliäkään varteenotettavalla pääsarjatasolla ennen Tapparaa ja ikääkin jo jonkun verran. Ei kukaan ole kuitenkaan Henri Tuomista floppilistalle laittamassa, vaikka tämäkin on ihan tekijämies Mestiksessä, mutta Liigassa ei.
Painotin tuossa itse asiassa enemmänkin sitä, mitä odotettiin ja mitä saatiin, vähemmän sitä pelaajan absoluuttista huonoutta. Kolomatis on tällä palstalla käyty moneen otteeseen läpi, mutta Tabacekista täytyy sanoa, että pelisuorituksillaan ei yltänyt ihan sille tasolle mitä odotettiin. Toki minunkin maallikon silmään olisi ansainnut pelipaikan: oli varsinkin kiekollisena hyvin varman oloinen. Kun ei kuitenkaan sitä valmennuksen silmissä lunastanut, tuon kaliiberin pelaaja on pakko lukea melko suureksi flopiksi.
Mun käyttämä määritelmä flopille on, että pelaaja ei kykene täyttämään odotuksia, ottamaan suunniteltua roolia tai antamaan palkkansa mukaista panosta. Tuo da Costa pelasi kuitenkin huippukauden Mestiksessä ja sai suoran vuoden sopimuksen Tapparaan ilman mitään try-outia. Nelosketjuun ei miestä kaavailtu, eikä yksivuotinen sopimus puhu minkään projektinkaan puolesta. Toki ei varmasti ollut mikään kallis mies. Ei varmaan olisi tässä ketjussa, jos mä en olisi valinnut vääntää top-10 listaa lyhyeltä ajanjaksolta puoliväkisin.
Lisätään vielä pakki Brian White kaudella 2005-2006.
Pelasi 54 peliä 0+0-tehoilla ja plusmiinus -6.
Täytti kolmosparin pakkipaikan korkeintaan välttävästi.
Bailey ja Michaud ovat ylivoimaisesti pahimmat maalivahtiflopit.
Kun heidän tilalleen tuli edes joku suomenkielisen nimen omaava maalivahti niin heti pärjättiin paljon paremmin.
Syksyllä 1999 Bailey pelasi 6 peliä torjuntaprosentilla 80 ja saatiin vain 1 piste.
Seuraavaan TV-peliin Hifkiä vastaan maaliin tuli Timo Järvinen ja voitettiin 6-2.
Kyseisessä ottelussa Meluzin teki hienon maalin kiertämällä maalia.
Ensimmäisessä pelissään Michaud otti heti alussa jäähyn sulkemalla kiekon väärässä paikassa.
Michaudin viimeisessä pelissä hänet otettiin pois toisessa erässä.
Kyseisessä erässä hänelle tuli vain 1 torjunta mutta hän päästi yhden maalin kun vastustaja heitti purkukiekon.
Syksyllä 2008 käväissyt Greg Jacina oli myös paha floppi.
10 peliä tehoilla 1+0 ja plusmiinus -7.
Greg ehti kuitenkin hoidella itsensä suihkuun kovistelemalla Nickersonia.
Petr Pavlas tuli Tapparan puolustukseen Tsekin maajoukkueen ringistä. 18 peliä SM-Liigaa, keikat Hermeksen ja KooVeen riveihin ja ulos tehoilla 1+4. Paikallaolleet muistavat Pavlasin hauskan tuuletuksen ainoaksi jääneessä maalissaan. Myöhemmin hänestä tuli jonkinlainen Slovakian pääsarjan legenda, pelaamalla melkoisen pitkän uran.
Tästä on jo niin kaukan aikaa ja muistikuvat hatarat, mutta jotenkin sellainen jälkiaavistus on, että Pavlas menisi vähän luokkaan samaan kategoriaan kuin Tabacek/Kolomatis. Eli ei välttämättä pelaajana mitenkään surkea, mutta jostain syystä rooli ja paras peli ei Tapparassa löytynyt.
Greg Jacina on jäänyt mieleen pelaajana jonka yksilötaidot olivat huonoimmat mies muistiin. Phil McRae taas oli omituisen aneeminen, eikä näyttänyt olevan peleissä läsnä ollenaakn. Mikä lie siinäkin syynä. Tapparan ja Espoo Bluesin jälkeen McRae oli kuitenkin heti taas 0.5PPG pelaaja AHL:ssa.
Mulla ei tosta Pavlasista ole oikein muuta jääny mieleen, kuin se että laittoi valkoista erkkaa vain noin seitsemän sentin matkalta lavan kärkeen.
Beda Scerban:
Tämä on aivan ylivoimainen ykkönen. Taisi olla ennen Tapparaan tuloa MM-kisojen paras pakki ja Tsekkien kapteeni (?). Tosin Tapparassa oli kaikki aivan päin mäntyä tuolla 91-92-kaudella. Siirtyi Brynäsiin jossa oli taas yllättäen erinomainen.
Hauskaa että itse pari päivää sitten ajattelin tehdä ihan saman ketjun. Ilmeisesti floppi-määritelmän täyttäviä pelaajia on nytkin, niin asia on ihmisillä mielessä. Oma lista, jossa aika samat pelaajat kuin ylempänäkin:
-
Pasi Puistola. Tämä ei paljon selittelyjä vaadi. Tälläiset hankinnat maksaa mestaruuksia. Väitänkin että Tappara olisi parilla edellisellä kaudella voittanut ainakin yhden mestaruuden, jos tämän sopimuksen rahat olis voitu käyttää oikeaan vahvistukseen. Haettiin omaa Lasse Kukkosta, liigan hallitsevaa puolustajaa…kultaa. Saatiin löysä säkillinen paskaa johon kukaan muu ei enää koske pitkällä kepilläkään. Vie myös ensi kaudella yhden tai jopa kahden oikean pelaajan palkan. V’tuttaa!
-
McRae. Todella kovat odotukset. En ole kenenkään nähnyt olevan yhtä eksyksissä kentällä. Joku vanhassa McRaen ketjussa oli tietävinään, ettei Philip ollut ihan välkyin tyyppi. Ehkä siis ei vaan sisäistänyt Tapparan pelikirjaa. Bluesissa oli sitten enemmän kotonaan.
-
Dixon. Myös tämä menee Puistola-kategoriaan. Maksaa mestaruuksia. Ei mitään vastinetta käytetylle rahalle. Ehkä hitain pelaaja jota olen kaukalossa nähnyt. Ei yhtään terävää potkua. Joko ei viitsi tai sitten ei jaksa. Ihan sama.
-
Tuokkola. Oli vaan huono. Vastustaja kiersi maalin ja löi kiekon maaliin patjan alta varmaan joka pelissä yhdestä kahteen kertaan. Ei oppinut…
-
Skinner. Jonkinlaiset odotukset oli. Ehkä oli taitoa, mutta näki ettei huvita. Jäänyt yhdestä ilves-pelistä tilanne mieleen missä kiekko tuli ohi maalivahdista ja lirui hissukseen kohti maalia. Skinner oli paikalla, olisi vaan täytynyt laskea lapa jäähän ja pysäyttää kiekko. Seurasi katseella…
Johan Larsson
Sen lisäksi että oli täysi katastrofi kiekollisena oli myös melkoinen pujottelukeppi. Ei riittänyt että oli täysin käyttökelvoton yksilönä vaan laittoi myös peksin pelaamisen aivan sekasin. Tabacek-Peksi pari oli joukkueen varmin omassa päässä. Parin vaihduttua Larssoniin peksin pelaaminen taantui aikalailla. Koko surullinen aika tapparassa kiteytyi finaalissa tehtyyn omaan maaliin, ottelussa jossa mestaruus oli katkolla tapparalle.
Näitä floppauksia pitää aina suhteuttaa odotuksiin. Itse en näiltä AHL/ECHL-yms. hankinnoilta ole odottanut ikinä mitään erikoista. Lisätään omalle floppilistalle pari hankintaa kotimaan kentiltä:
Jaromir Sindel. Pienimuotoisella kohulla Lahdesta siirtynyt molari väläytteli kauden 92-93 alkupuoliskolla. Selkä oli kuitenkin sen verran finaalissa ettei pelaamisesta sittenkään tullut mitään. Kauden aikana tuli jopa ikävä Halmetta joka palasikin takaisin kesken kauden Kokkolasta. Loppukauden Sindel sitten heitteli hanskaansa kopissa.
Marko Lapinkoski. Kärpistä tullut sentterilupaus loukkaantui heti ensimmäisen kauden aluksi. Liike ja tilannekovuus ei vain riittäneet. Olisivat vaan ottaneet sen Riihijärven kun tilaisuus oli.
Veli-Pekka Kautonen. Hakametsän silloinen lentokenttä ei sopinut pelityyliin ollenkaan. Pyssytti viivalta muutaman maalin kun sai hiukan luottoa. Yllättäen taas HIFK:hon siirryttyään pelasi paljon paremmin.
Voiko Petri Gyntheriä luokitella floppihankinnaksi, kun hänen avullaan saatiin vaihtokaupassa Kalpasta omassa roolissaan loistava Jaakko Uhlback useammaksi vuodeksi.
Samalta kaudelta (98-99) tulee mieleen maalivahti Duane Derksen ja puolustaja hyökkääjä Mikko Mäkelä… Oikeastaan oli aika huono kausi muutenkin ja vihkoon meni vähän joka osa-alueella…
Onneksi 2000-luvulla Tapparan kurssi saatiin käännettyä taas kohti kärkeä.
Derksen ei ollut varsinainen hankinta, vaan muutaman ottelun hätäapumolari divari-Kärpistä. Oliko sitten molemmat vakiomaalivahdit rikki vai mitä.
Mäkelä on legendaarinen NHL-hyökkääjä. Ja oli kyllä ihan floppi. Oli harjoituspeleissä muistaakseni tehokkain, mutta sarjan alkaessa ei saanut oikein mitään aikaiseksi. Ainoa jonka muistan on luistelu vastustajan maalin ympäri ja syötöt maalin eteen, jossa ei koskaan ollut omia pelaajia. Sitten vielä itki jossain YLE:n Punaisessa langassa tms. kun sai Tapparasta kenkää ja ura loppui siihen.
Miksa aloitti kauden ihan kohtuullisesti, sitten heikko fysiikka alkoi näkymään ja hyytyi. Lähinnä jälkeenpäin valitti sitä, että hänen peliuransa päätti “joku vitun Läntinen”. Ranen olisi vielä sulattanut, tosin tuo koko kausi munittiin jo kesällä, niin hidas joukkue oli läpi kauden.
Scott Bailey oli etenkin harjoituskaudella loistava. Todellinen taso sitten paljastui kun oikeat pelit alkoivat. Ehdottomasti yksi kovimpia nimiä otsikon mukaisessa taistelussa
Samalta kaudelta muuan entinen hifk ja Tsekin maajoukkuetähti Drahomir Kadlec pitää myös nostaa ilmoille kun puhutaan paskimmista ikinä…
Arsi Piispanen.
Suora kolmen vuoden soppari, eikä ollut kuulemma edes kovin halpa. Odotukset oli kovat, luokkaa Lehterä, mutta mitään ei saatu.
Joo tää Piispasen poika oli kyllä niin veltto ja löysä kaveri, että jos luistimessa ois ollu reikä, niin se ois valunu siittä pihalle…
Omaan silmään flegmaattisuudessa samaan sakkiin Brett Skinnerin kanssa. Toki Arsi vissiin yritti, ei vaan osannu. Skinneristä en tiedä mikä oli. Ei varmaa osannu, eikä yrittäny.
Mielestäni Arsilla oli kyllä käsiä ja pelinäkemys suht ok, mutta totta myös se, että jotenkin vaikutti liian “veltolta” ja maila oli usein kuin vasikan hännän nokassa.
Pakko tähän listaan on liittää myös Jussi Makkonen. Ei huono pelaaja, mutta ex maalikuninkaan ruuti oli aika kuivaa meillä pelatessaan.
Rautakorven 2005 Tapparan 50-v juhlakausi oli myös floppien floppi ja kaikkea muuta kuin mitä odotettiin ja sopimus purettiin ennenaikaisesti.