Edelliset kovat pelit painoivat jaloissa, mutta silti äärimmäisen kova suoritus ja hyvä lopputulos. Tuntuu kovasti että onnikin on nyt meidän puolella. Garteig oli kyllä tämän voiton mahdollistaja. Ykkösveskariamme selvästi vielä säästellään kevään peleihin. Olisiko edes 50/50 peluutus paikallaan? Haluaisin hänelle lisää peliaikaa.
Tilliliha is back. Niin kuin Nikke eilen mainitsi hyvä joukkue pystyy ottamaan voittoja myös puolustamalla. Ei mikään joukkue pysty hyökkäämään kuin Edmonton Oilers 80-luvulla koko kautta.
Hieno voitto.
Tähän peliin lähdettiin mielestäni ensimmäistä kertaa tällä kaudella puolustustaktiikalla, ja toimi juuri niinkuin pitikin. Ensimmäisen erän hallinta oli muistaakseni 67 - 33 vastustajalle, mutta ei siinä nyt mitään huippuvaarallisia paikkoja ollut yhtään.
Sanoinkin hifkiä kannattavalle kaverilleni ekalla erätauolla, että pyörikää vaan vaikka koko peli siellä kulmissa, väsy tulee kohta. Niin sitten hups vaan peli olikin kohta 0-2.
Vaikka torjunta- ja hallintatilastot olivatkin aika reippaasti meitä vastaan, niin uskon, että tämä oli etukäteen valittu taktiikka ja sen toteuttamisessa onnistuttiin hyvin.
Kyllähän tuo enemmän puolustustaistelulta tuntui ja hallitulta mukanaroikkumiselta. HIFK oli selkeästi aloitteellinen ja ainakin näennäisen aktiivinen, ylivoimiensa myötä. Jotenkin Tapparalla oli paljon perinteistä vieraspelaamismoodia mukana ja Hifk ei päässyt laatupaikoille huolimatta mm. Kangasniemen pelin näyttävyydestä. Tietyllä tavalla klassinenkin Nordiksen peli näiden joukkueiden välillä ihan kokonaisuutena.
En tiedä, onko realistista odottaa pelin tehokkuuden jatkuvan kovin pitkään tällä tasolla. Sehän on ollut hämmästyttävää tähän asti. Myös eilen hyvää.
Hyvä kaudenalku antaa ilmaa tekemiseen mutta ei vielä takaa mitään. Silti on hyvä aloittaa kausi näinpäin.
Ei ihan niin terävää Tapparaa kuin edeltäneissä peleissä, vahvaa silti, oikeilla hetkillä ja tavoilla etenkin.
HIFK taas oli Rautakorpea mukaillen niin hyvä kuin saattoi odottaa, ja vähän parempi. Tulivat tietenkin alkuun lujaa, mutta ei siinä suurta hätää Tapparalla ollut, ja vähitellen ote alkoi odotetusti kääntyillä (vaikkei IFK todellakaan horjunut, vaan pelasi jämäkästi läpi ottelun). Toisen erän alkupuolen iskunpaikat käytettiin, jälkipuoli sitten lähinnä kotijoukkueen vastausyritystä. Tuntui että Tapparan saadessa alkavasti uutta otetta tulivat parit jäähyt, jotka taas käänsivät pelin suuntaa pitemmiksikin jaksoiksi, niiden selvittäminen vaati töitä.
Päätöserän alkuun kavennus yv:llä, loppu sitten tarkkaa peliä johtoa puolustaen, iskunpaikkojakin etsien. Hyvin onnistui, ja (ehkä osin vahvasta syysvireestä johtuen) aika luottavaisesti tiukkoja ja jännittäviä ratkaisuhetkiä sai seuraillakin. Oivasti läpi ottelun esiintyneellä Garteigilla oli tietenkin myös vahva osansa tähän.
HIFK oli vastustajana tässä ottelussa mielestäni samaa luokkaa kuin Kärpät aiemmin viikolla. Samalla vastustaja sekä ottelu olivat täysin erilaiset. Tässä on tietty viehätyksensä - vaikka välillä kotimainen lajikeskustelu on vaikuttanut ylipäätään lähinnä vihamieliseltä sitä kohtaan, että sarjassa voi olla erilaisia pelillisiä lähestymistapoja ja kulttuureita, joilla voi olla mahdollista ja sallittua jopa menestyäkin…