Erinomaisen hyvää uutta vuotta kaikille meidän palstaa rikastuttaville henkilöille perheineen 
7 tykkäystä
Oikein hyvää ja antoisaa vuotta 2018, kaikille! Tappioiden hetkilläkin hyvä muistaa Klunssilan elämän viisaus: Ei muuta, kun huumori yllä ja lisää paskaa housuun!
2 tykkäystä
Oikein hyvää uutta vuotta 2018 kaikille! Kiitokset palstan ylläpitäjille, valvojille jne.
2 tykkäystä
Kiitos teille ulkopaikkakuntalaisille, että jaksatte olla mukana!
(ipalaiset kans)
9 tykkäystä
Oikein hyvää uutta vuotta kaikille ja kolmatta kohti. 
5 tykkäystä
Hyvää uutta myös sinne, jatka hyvää työtä junnujen tilastojen jakamisessa! Itse en koko palstaa edes osaa kuvitella ilman sinua. Saattaa olla palaute osio kamaa myös, mutta Raumalaiselle iso peukku täältä.
4 tykkäystä
Hyvää ja menestyksekästä (mitä se nyt sitten itse kunkin kohdalla tarkoittaa 
) uutta vuotta palstan väelle!
3 tykkäystä
Uuden vuoden kunniaksi listaan TOP5 sykähdyttävimmät/itselleni parhaiten mieleen jääneet matsit vuodelta 2017: (menee ehkä väärään ketjuun, mutta menkööt)
(sykähdyttävin alimpana)
Tappara-KalPa 22.4., 3. finaali
Aamulla pelipäivään herätessä jännitti todella. Tappiolla sarja olisi 0-3, ja homma kävisi todella tukalaksi. Ammensin kuitenkin itselleni uskoa jostain vanhoista tilastoista, tuli ainoastaan mietittyä, että “kun me hoidetaan tämä peli jne.”, täydellisellä optimistin mielellä olin liikenteessä. Kuuselan 1-0-maalin kohdalla optimisti-Make sai vain lisää virtaa ja nämä lukemat olivatkin taululla 40min jälkeen. KalPa kuitenkin tasoitti pelin 1-1:een päätöserän alussa, ja siinä kohtaa mieleeni hiipi ajatus, että “eikai vain…” mutta “polvitaklaaja”-Rantakarin maali puolisentoista minuuttia ennen päätössummeria räjäytti paitsi minut riemuun, myös ne epäilevät ajatukset taivaan tuuliin. Pelin jälkeen oli erittäin helpottunut ja luottavainen fiilis. Tämä hoidetaan. Ja niinhän se hoidettiin.
Tappara-IFK 12.4., 5. välierä
Sarja olisi voinut olla jo ohi, mutta kolmannen osaottelun “työtapaturman” seurauksena jouduttiin yksi “ylimääräinen” peli pelaamaan. Avausmaali tuli varsin äkkiä, mutta IFK ei tästä lannistunut vaan johti kahden erän jälkeen 1-2. Olin jo henkisesti valmistautunut lähtemään uudelle reissulle Stadiin (olin katsomassa nelospelin siellä), mutta se oli onneksi turhaa. Rakas kapteenimme iski kaksi upeaa maalia ja Nurmi siihen päälle vielä 4-2:een, IFK:n kavennuksen jälkeen ei jännittänyt enää ollenkaan, vaikka kelloon jäikin siinä kohtaa puolisentoista minuuttia. Finaaleissa sååtånå, viidettä vuotta putkeen.
HIFK-Tappara, 28.1., runkosarjapeli
Itse peli ei ollut niin erikoinen, 1-2 päättyi (ja taidettiin rikkoa 100 pisteen raja sillä voitolla), mutta pelin jälkeinen risteily oli aivan huikea. Paljon tapahtumaa ja erinomaista seuraa. Erityisesti fanituoteralli ja Vellun roastaaminen siellä lavalla oli hauskaa, taisivat tosin äijät “vähän” olla tuiskeessa siellä. Ehdottomasti joka euron arvoinen reissu.
Ilves-Tappara 31.3., 6. puolivälierä
Pelin henki oli se, että tappiolla sensaatiomainen kesäloma. Koulupäivästä ei tahtonut tulla oikein mitään, mietin vain illan peliä. Kaveritkin vähän jotain kuittailivat, jopa jääkiekosta kiinnostumattomatkin. 
Menin hallille heti kun ovet aukesivat (klo 17), toiveissa oli että se olisi tuonut joukkueelle onnea. Itse pelihän oli hermojaraastavaa, mitä pidemmälle se eteni, sitä korkeammalle syke nousi. Karjalaisen 0-1-maali pelin alkuun piti sykkeen vielä varsin rauhallisena, mutta Ilveksen maalipaikat pistivät sen reippaaseen nousuun ja päätöserän alussahan se (tasoitusmaali) sitten tuli. Edessä oli jatkoerä. Ja yli kaksi sellaista. Vellun “millimetrimaalin” jälkeen olin jo virittäytynyt raivokkaaseen tuuletukseen, mutta pitkä videotarkistus lässäytti odottamisen innon ja tuomarin levittäessä kädet olikin sitten taas perus tonninseteli kasvoilla. Jatkoerissä pistin suunnilleen jokaista Tapparan päädyssä otettua aloitusta ennen kädet ristiin ja toivoin, että ei kilahtaisi. 
Blake “Parsakaali” Parlettin voittomaalin jälkeen tuuletin todennäköisesti kovempaa kuin koskaan aiemmin “faniurallani”. Siinä kohtaa jo tiesi, että seiskapeli tullaan klaaraamaan ja painellaan mitalipeleihin.
KalPa-Tappara 27.4., 6. finaali
Tämän nouseminen ykköspaikalle ei tainnut olla yllätys kenellekään. Toinen peräkkäinen mestaruus tarjolla, Monen muun tavoin lähdin TFC:n matkassa Kuopioon. Data Group Areena ei ollut mikään kaunis näky, mutta kyllä siellä pelin aikana ihan mainiosti viihtyi. Ottelun jälkeiset fiilikset olivat jotain niin huikeaa, niin kaunista. Tietyllä tapaa ikimuistoisempi mestaruus kuin vuoden 2016 mestaruus, vaikka ei juhlittukaan Hakametsässä. Pitkähkö bussimatka takaisin Tampereelle tuntui vähintäänkin puolet kevyemmältä ja neljän tunnin yöunien jälkeen herääminen kouluun tuntui äärimmäisen helpolta, jostain kummallisesta syystä. 
7 tykkäystä
Vielä yksi, kun on niin hauska:
7 tykkäystä
Hyvää Uutta Vuotta koko poppoolle. Aina voi parantaa kaikessa,siitä lähden mä.
4 tykkäystä