näistä kahdesta ei voi kyllä puhua samana päivänäkään. Saksassa metsämyllyt, junaväijytykset, vessojen tuhoamiset, tarroittamiset, isot pidätysoperaatiot jne. ovat arkipäivää. Varmaan aktiivisin ”skene” koko maailmassa ihan aladivarijengeistä lähtien.
Juuri viime viikonloppuna esim Hampurin derbyssa HSVn ultrat polttivat aimomäärän St. Paulin ultrien ultrakamaa katsomossa.
Googlamalla vaikka Hansa Rostock Ultrasit saa aika nopeasti kiinni miten aktiivista ja ison mittakaavan hommaa huliganismi tuolla on.
Olen joskus pohdiskellut, että eikö näissä huligaanipoppootapauksissa voisi soveltaa ainakin yhdistyslakia (43 §) ja lakkauttaa niiden toiminta. Onnistuu vaikka eivät olisikaan rekisteröityjä yhdistyksiä, koska esimerkiksi se yksi uusnatsiryhmittymä lopulta kiellettiin kaikissa oikeusasteissa, vaikka ei ollutkaan rekisteröity yhdistys.
Saksassa toi metsämyllytys ja muu kuulapäiden riehuminen kuuluu nimenomaan sinne alasarjoihin, koska DFB rankoo joukkueita omissa sarjoissaan tuollaisesta touhusta melko kovalla kädellä.
Yleisesti katsomokäyttäytyminen on Saksassa valovuosia lädisaaria edellä, ei BuLi-lähetyksissä näe kannattajia näyttämässä keskisormea tai huutamassa pelaajille. Saksassa futismatsi on juhla ja sinne mennään nauttimaan.
Siihen syynsä miksi Saksassa on edelleen suuret seisomokatsomot sallittu.
Saksalaiset kyllä myllyttää metsissä aktiivisesti ihan Bundesligasta lähtien, todella usein vain ilman somehypeä ja niin, että mihinkään ei vuoda minkä joukkueen fanit metsässä mylläsi. Esim helmikuussa Frankfurtin ja Mönchengladbachin fanien sovittu suuri tappelu kerettiin katkaista poliisin toimesta, kun tieto oli levinnyt. Kaksi Bundesliigan jengin huligaani-ryhmää, 50 vs 50 tappelu oli tapahtumassa juuri kun poliisit saapuivat paikalle. 2. Bundesligastakin löytyy paljon jengejä, joiden fanit aiheuttavat suuria häiriöitä viikosta toiseen. Molemmat sarjat ovat DFL:n pyörittämiä.
Esim Frankfurtin ultrissa on paljonkin myllynhakuista väkeä, ja ovat usein kohtaamisissa poliisien tai vastustajan fanien kanssa. Helsingissäkin tuo USH:n porukka hävisi kätevästi kaduilta Frankfurtin vierailun aikaan, koska siellä on oikeasti isoja poikia valmiina tekemään pahuuksia.
Ei Saksassa turvatonta ole matsia mennä katsomaan, aika lailla päinvastoin, mutta vierasfanit on todella eristettynä muusta yleisöstä.
Metsissä saavat hakata, minkä kerkeevät. Kirjoitinkin siitä, mitä otteluiden aikana tapahtuu.
Se kiinnostaa kaikkia, jotka haluavat peleihin mennä. Jos osasto tulee Tapparan järjestämän paikallispelin jälkeen haastamaan Areenan ulkopuolelle, se vaikuttaa päätöksiin, lähteäko lasten kanssa peliin. Toki tietävät, että poliisi on paikalla ja on heillekin “turvallista” uhota.
Kyllähän toi Kortesuon kirjoitus oli surkea. Se oli täynnä tahallista väärinymmärrystä sekä tietämättömyyttä mahdollisuuksista rajoittaa ravintolaan tai urheilutapahtumaan sisään pääsyä.
Vaikka Kortesuon ajatuksista usein pidänkin, hän usein sortuu olkiukkomaisiin kirjoituksiin.
Joitakin vääriä tulkintoja tai olettamuksia tuossakin oli. Esimerkiksi Instagram-postauksissa kasvot halutaan usein sumentaa siksi, että halutaan profiloitua nimenomaan porukaksi, eikä joukoksi yksilöitä jotka ovat tunnistettavissa julkaisuista. Kaduilla liikkuessa kasvojen peittäminen on sitten asia erikseen.
Toinen on se, että nämä kaikki yhdistetään juuri “ultrakannattajiksi”, vaikka ultrakannattamiseen ja siihen profiloitumiseen ei tarvita minkäänlaisia väkivaltaisia aspekteja. Suuri yleisö ei tunnu oikein erottavan huliganismia ja ultrakannattamista toisistaan, vaikka tietysti osan osallisista kohdalla nämä kulkevatkin käsikkäin. Mutta minusta ongelmasta pitäisi puhua nimenomaan huliganismin nimellä ultrakannattamisen sijaan.
No eivät nuo ole mitään selityksiä, vaan tapoja miten eri ihmiset ajattelevat asioista. Eivät kaikki ole todellakaan ylpeitä siitä, että heidän omakseen kokemaa kulttuuria vedetään lokaan sen takia, että jotkut idiootit eivät pysty pitämään väkivaltaa irrallaan urheilukannattamisesta.
En minä esimerkiksi tykkää esiintyä missään kuvissa tai olla näkyvillä sen isommin, mutta en silti harrasta minkäänlaista häiriökäyttäytymistä tai muuta arveluttavaa toimintaa. Tai koe olevani niputettuna osaksi mitään huligaanijoukkoa vain siksi, että pidän näyttävää ja äänekästä kannattajakulttuuria vaalimisen arvoisena asiana.
Tässähän sä itsekkin sen myönnät. Kaikki ultrat eivät ole huligaaneja, mitta kaikki huligaanit ovat ultria. On siis täysin perusteltua puhua ultrakannattajien parissa olevasta ongelmasta.
Täähän oli hyvä ja jämäkkä kirjoitus. Just noin se on. Noita kasvojaan peittäviä mukakannattajia ei pitäis päästää minkään faniryhmän joukkoon, ei lähellekkään. Tää kirjoitus sisälsi useita erinomaisia termejä kuvaamaan ton touhun idioottimaisuutta.
Joo olen samaa mieltä, että voidaan kyllä puhua nimenomaa ultrakannattajien parissa olevasta ongelmasta. Voi mennä ehkä hiuksien halkomiseksi, mutta minusta tuo on paljon paremmin ilmaistu kuin se, että varsinaisesti ultrakulttuurissa olisi se ydinongelma, kun nuo lieveilmiöt ovat pikemminkin sen sivujuonne. Tosin kyseisessä jutussa ei taidettu ultrakulttuuria sen enempää nimellisesti leimata, vaan puhuttiin kannattajista.
Jos et pysty urheiluseuraa kannattamaan siten, että voit olla satunnaisesti jossain kuvissa, niin huono on malli. Mielestäni tilanne pitäisi olla päinvastoin, kun olet innokas kannattaja annat sen näkyä ja kuulua isosti. Kaikki sukulaiset, ystävät, työkaverit, asiakkaat ja moni muukin tietää että kannatan Tapparaa, välillä ehkä liiankin hyvin.
Jos olet ns. ultrakannattaja eli todella innokas fani ja et halua kuitenkaan omilla kasvoillani olla esillä niin oudolta tuntuu tuo käyttäytyminen.
Ei se välttämättä liity mitenkään ultrakannattamiseen. Itse en ainakaan erityisemmin välitä näyttää naamaani missään missä en voi sitä itse hallita (esim. omassa someprofiilissani), ja olisi lähtökohtaisesti ■■■■■■■■■■ löytää oma kuvani esim. jostain nettiuutisesta tai artikkelista. Koskee oikeastaan kaikkia elämän osa-alueita, eikä liity mitenkään siihen mitä/ketä kannatan, miten kannatan, tai kannatanko ollenkaan.
Ei ole mielestäni edes hiusten halkomista. Osasto 41 vetoaa tähän samaan jatkuvasti yksittäistapaus -kortillaan. Ultrakannattajat ovat kuitenkin niitä, jotka aiheuttavat tämän huliganismin ja pahimmillaan pahoja vaaratilanteita sivullisillekkin.
näistä kahdesta ei voi kyllä puhua samana päivänäkään. Saksassa metsämyllyt, junaväijytykset, vessojen tuhoamiset, tarroittamiset, isot pidätysoperaatiot jne. ovat arkipäivää. Varmaan aktiivisin ”skene” koko maailmassa ihan aladivarijengeistä lähtien.
