Nimettömin joukkue vuosiin, mahdollisuuksia ei pitänyt olla, poissaolijoita ristiinnaulittiin. Joku v***n Anttila kapteenina. Divariin tiputaan, Saksat ja Slovakiatkin on kovempia… Keskustelut ajalta pelaajien kieltäytyessä ennen kisoja ja toisaalta joukkueen nimeämisen aikaan ovat mielenkiintoista luettavaa. Ei joukkueelle mahdollisuuksia nähty.
Noh, kisat tulivat. Suomen kollektiivinen peli toimi. Yleisö pääsi henkeä haukkoen ihailemaan nuoren superlupauksen otteita. Kaapo Kakko otti joukkueen reppuselkään tavalla, jota ihailtiin ja pelättiin. Kakko pelasi huikealla tasolla, mutta oliko mies vielä liian nuori kantamaan koko joukkuetta? Sillä ei kuitenkaan ollut niin väliä, tulos ratkaisee. Suomi vei alkulohkon läpi ilman suurempia yllätyksiä. Saksa peli oli kauneusvirhe, mutta toisaalta Kanadan kaatoa ei varsinaisesti odotettu, vaikka mahdollisuus yllätykseen turnauksen alussa nähtiin.
Suomi ei jäänyt alkulohkoon, ei tiputtu divariin. Vastaan asettui aina niin vaikea Ruotsi. Eihän Suomella olisi mitään palaa nimivahvaa Ruotsin joukkuetta vastaan? Ei tänä keväänä. Ruotsilla kuitenkin King Henrik ja kaikki. …ja Suomella vain Liiga-pelaajia. …ja asettihan Ruotsi melkoisen haasteen. Suomen kannalta näytti jossain vaiheessa jo todella pahalta. Suomen onneksi Lundqvist vuonna 2019 ei ole enää saman tason maalivahti kuin aiemmin 2000-luvulla Suomen toiveet kerta toisensa jälkeen murskatessaan. Suomen maalilla Kevin Lankinen näytti kuolevaiselta, mutta niin näytti Lunqvistkin toisessa päässä. Jotenkin Suomen selkäranka kesti. Suomi sai pelin haltuun ja nousi tasoihin. Mannisen huippupeli, Anttilan tasoitus kun sitä eniten tarvittiin ja lopulta Mannisen ratkaisu jatkoajalla.
Epäiltiin edelleen. Lankinen oli haparoinut ja vastaan oli tulossa lähes dream team -tason Venäjä. Mitä vielä. Suomi sai pelin virtauksen haltuunsa. Liikettä, painetta, taklauksia… “Joku Kristian Kuusela” dominoi kentällä pelatan elämänsä lätkää. Lankinen oli kasannut itsensä. Nollapeli välierään on melkoinen statement. …ja Marko Anttila teki jälleen maalin, tällä kertaa ottelun ainokaisen. Venäjän tähdet sortuivat riplailuun ja Suomi sai pidettyä Venäjän kurissa. Lopun uhrautuva puolustustaistelu oli Suomelta jopa varsin hyvin kontrollissa. Vetoja blokattiin uhrautuvasti, Lankinen otti loput kiinni. Loistava peli Lankiselta, kansa lauloi Anttilan nimeä.
Ei tämä ole mahdollista. Vastassa Kanada finaalissa. Vahva alku ja Suomi näytti jäävän jalkoihin. Hätäisimmät pitivät peliä hävittynä vanhojen kummitusten noustessa esiin. Kanada finaaleissa oli ollut Suomelle paha, ensimmäinen erä ei luvannut parempaa. Mutta jälleen kerran tämä uskomaton Suomen joukkue löysi jostain sen yhden uuden vaihteen. Anttila painoi tasoituksen ja Suomi otti toviksi pelin suvereenisti hallintaan. Jotkut Pesoset ajelivat koko pelin kanadalaisia levyksi. Kuvia ei kumarrettu. Savinainen petasi paikan ja Mörkö viimeisteli toistamiseen. Olisiko se sittenkin mahdollista? Pahalta näytti edelleen. Suomen puolustustaistelu lopussa lähenteli jo epätoivoista. Viimeinen kymppi, Kanada painaa tauotta päälle… Todella pitkiä minuutteja seuraajille, kunnes Pesonen tuo helpotuksen. 1-3, vaikka Suomi ei ollut toviin saanut mitään aikaa. Selviytyminen alkoi näyttää mahdolliselta. Kanada painaa loppuun asti, mutta Suomen joukkue on päättänyt taistella. Kanadalaisten vedot yksi toisensa jälkeen jäävät lihamuuriin, koko ajan on joku laittamassa kroppaa likoon. Loput hoitaa Lankinen. Summeri soi, ihme on tapahtunut.
- Kaapo Kakon tapa ottaa joukkue reppuselkään alkulohkossa
- Kevin Lankisen itsensä kokoaminen ja vain yksi päästetty välierissä ja finaalissa Venäjää sekä Kanadaa vastaan
- Marko “Mörkö” Anttila. Kriittinen tasoitusmaali puolivälierässä, pelin ainoa maali välierässä, kaksi maalia (ml. voittomaali) finaalissa Kanadaa vastaan.
Kolme erilaista tarinaa kuvaamaan joukkuetta, joka teki jotain aivan uskomatonta. Tavalla tai toisella kaikki yllämainitut tullaan muistamaan. Toisaalta varsinkin tällä palstalla muisteltaneen lämmöllä lisäksi mm. Kuuselan kasvua. Hieman haparoivasta debyytistä Kuusela nousi tärkeäksi pelaajaksi MM-tasollekin. Kuuselaan luotettiin ja mies puolusti johtoa Venäjää vastaan vielä loppuminuuteillakin. Kaikki jäi Kuuselalta kentälle, vaikka MM-tasolla ei suvereeni hyökkäyksen johtotähti olekaan.
Suhteellisen nimettömällä joukkueella Suomi kaatoi pudotuspeleissä Ruotsin, Venäjän ja Kanadan. Näistä Ruotsilla ja Venäjällä oli jopa omilla standardeillaan vahvat joukkueet, Kanadakin oli kova, vaikka kirkkain tähtiloisto ei mukana ollut. Hyvin joukkueena pelaava Kanada on fyysisyydessään hirmuinen haaste, vaikka jalkeilla olisi “vain” B- tai C-joukkue.
Suomen mestaruus on hieno tarina Joukkueesta. Yksilötaito ei ollut maailman terävintä kärkeä, mutta joukkueena Suomi pelasi loistavan turnauksen. Usko ei horjunut vaikeuksien hetkellä, vaan joukkue väänsi eteenpäin omaan peliinsä uskoen. Se riitti, kun lopulta tarvittavat ratkaisijat mm. Anttilan ja Lankisen muodossa ottivat roolia.
Upea joukkue kerta kaikkiaan. Venymistä loppuun asti, venymistä paljon pidemmälle kuin kukaan piti mahdollisena. Paitsi joukkue itse. Joukkue uskoi itseensä ja hyvä niin.
…
Mutta asiaan, eli kuten kapteenijulkistuksen yhteydessä sanoin, niin oli hyvä valinta. En silti uskonut miten suureen rooliin Marko nousee ratkaisupeleissä. On tämä jääkiekko kummallinen laji, alkuun Kakolla kaikki onnistui ja Anttilalla ei mikään ja lopussa kaikki toisin päin.