Pimeää on. Pitää kyllä nostaa hattua, kun siellä vedetään joku 11 tai 16 km hengissä maaliin.
Kiinnostaa erityisesti Koovee, kun todella tuttu kaveri on joukkuetta manageroinut. Oltiin monet vuodet läheisiä työkavereita. Valitettavasti Rami on vaan todella kova Kärppä-fani, Tappara ei maistu.
Metsästä jo selvitty. Nyt täytyy kyllä sanoa että oli kyllä yksi ehdottomasti vaikeimmista Jukolan viesteistä. Tiedä sitten valosalla mutta pimeässä ainakin. 1 rastille piti sitten kiskoo 500m vasemmalle ohi (rastiväli noin 2,5km) mutta sen jälkeen selvisi pienemmillä koukeroilla. Loppu osalla alko sitte krampit.
Maapohja oli hirvittävän raskas, paljon todella märkää suota ja kallioilla pientä irtokiveä. Ja kun itsensä hukkas niin oli vaikea saada mistään kiinni. Siellä sitten porukalla pyörittiin.
Jeps siinä vähän tunnelmia ja nyt lämpösen peiton alle joksikin aikaa.
Tuli nukahdettua sohvalle pitkän osuuden aikana. Niin vain taas Svenskin veljesten ansiosta Stora Tuna voitti Jukolan toisen kerran peräkkäin. Pitää tallenteelta katsoa kisa loppuun.