Miettikää sitä Plattin vaimoo. Odottanut vuodesta 85, että tulis kotiin. Mies käy vetämässä yhden kevään naapuriseurassa ja tuo sen kotiin. Onpa vaikee peli.
Jos fiilikset on tälläsiä niin ei tarvi miettiä miksi Tapparalaista studiota tai inserttiä harvemmin näkee
Kaikki muutkin Hovipojassa tulee tänne naisten vessan viereen kulmaan jos haluaa morjestaan. Osa porukkaa vissiin jatkamassa Ilonaan.
Hallilta kotiuduttua katselen vielä voittojuhlia, niin kyllä Krisse lopettaminen ja Oton hieno puhe saa aikuisen miehen herkistymään.
Seuratkaa Thomasin Benkkua (#4) tässä videossa kun peli ratkeaa
Semmonen juttu, kun kävelin Nordikselta ulos välieräsarjan ekan matsin jälkeen niin vieressä kävelevät HIFK-kannattajat keskustelivat keskenään jotain tyyliin “Tässä on hyvät saumat” tms. Mietin pääni sisällä, vaan en hennonnut sanoa että sori, ei teillä oo mitään palaa.
Ei ollut niillä eikä kellään muulla.
Kiitos Tappara!
Onpas… no, sanotaan kiltisti, mielenkiintoinen klippi joka selittää mahdollisesti joitakin kuultuja mielipiteitä.
Mutta niillä ei ole yhtään. mitään. merkitystä.
on meidän.
Sillä oli intoo juhlimaan. Samoin Tanuksella kun kaatui sinne kasaan
Kaikki Akaan baarit oli kiinni.
Lahti vs. Everybody on nykyään Lahti with everybody.
Nukkuun täytyis alkaa, kello soittaa aamulla klo 6! Mutta enhän mää ny täältä mestaruussaunasta malttanut pysyä pois!
Aivan käsittämättömän huikeeta! Mikä draaman kaari! Minä olin jo melkein luovuttanut. Pieni lapsen usko jaksoi toivoa ihmettä, aikuinen minussa sanoi, ettei tuu tapahtuun.
Mutta mitä ■■■■■■ vielä! Siellähän alko tapahtuun ja lopputulos oli ainoa ja oikea!
Puita lisää ja vettä kiukaalle! Annetaan palaa!
Onnea Tappara!! Onnea siskot ja veljet!!
Juna lähtee vasta kolmen jälkeen, vieläkö jossain päin keskustaa bailataan?
Kuka on niin pöhlö että tuolta kehtaa julkaista tämän pätkän? Luulin että puolueellisuudessa kyse oli lähinnä omista värilaseista, mutta siellähän oltiin ihan täpöllä pussinokkien kelkassa. MAISTUU!!!
Pitäisi nauttia mutta haikea olotila. Viime mestaruuden jälkeen vain odottava olotila CHL suhteen, liiga tuntui melko helpolta.Oliko ylimielisyyttä, ehkä oli ehkä ei. Ilves tuntui oikealta haastajalta mutta olikin tuhnu. Paskoivat itse housuunsa.
Kuuselan ja Tapolan varma lähteminen tai lopettaminen tähän kauteen meillä. Lehterän ja ehkäpä Savinaisen lähtö tekee olosta haikean, tiedä sitten. Kone jauhaa ja kukaan ei ole suurempi kuin seura.
Meille on kuitenkin tulossa ehkä Euroopan toiseksi tai kolmanneksi paras koutsi sarjatasolla joten synkkyyteen ei pitäisi olla syytä. Rahaakin on pakko olla kun Mikki on back in business niin sitä ei ole tuhlattu, kansanjuhlaankin varmaan sisäänpääsymaksu.
Sykähdyttävin hetki Tapparan kaudella, jälkikasvun mielestä CHL mestaruus, joka todistettiinkin paikanpäällä, en ole oikeastaan eri mieltä. Siinä oli jotain spessua.
Nautitaan nyt, sitähän ei tiedä voitetaanko ikinä enää mitään mutta on kyllä Suomen ihmeellisin seura, arvot ja perinne kunniassa mutta silti viedään koko ajan suomikiekkoa eteenpäin. Mitä se semmoinen on, no Tapparalaisuutta. (Ei tehdä tästä numeroa)
En tiedä olenko empaattinen, en ainakaan sympaattinen mutta voin tuntea tuskan joka monella meidän kilpakumppanilla on, me ollaan se joka määrittää vauhdin ja suunnan. Me ollaan Tappara
On kuulkaas joskus ollu paskempikin fiilis. Ja aika paljon.
Silläkin uhalla että kuvia ei tänne saa laittaa, tämä kertoo kaiken oleellisen.
Viimevuoden perinnettä kunnioittaen vedin Tappara lipun taas raatihuoneen salkoon.
Nätisti pää edellä vain laidan yli.
Se piti vielä todeta, että ensimmäine reaktio kihlatulta, kun homma ratkesi: “luojan kiitos, nyt lähtee parta!”
Parrat on muuten ihan jees, mutta tämä alkaa kyllä näyttää jo siltä, että naamalle olisi kuollut jokin eläin.
Marokko kuittaa ja kumartaa, mestarit sai tännekin hymyä huuleen. Nyt nukkumaan ja aamulla koneeseen. Vaihto Brüsselissä ja saatan ottaa yhden oluen ja katsoa pelin siellä, ennen kuin astun Helsinkiin lähtevään iltakoneeseen.