Bayern-Madrid studio puoliajalla - noi puhuu kuin Tapparasta. Pitkän aikaa puolustaa ihan rennosti, tulee paineen alta pois ja käy tekemässä maalin.
Muutama päivä mestaruudesta mennyt. Jokohan nyt kerkeäisi rauhassa kirjoitella tänne.
Pitää meinaan aloittaa anteeksipyynnöllä. Torilla tuntui kun Grönborg olisi sanunut just minulle sen “never doubt Tappara”. Anteeksi Tappara.
En nähnyt joukkueen rakentamisessa enkä pelissä järjen häivää. Sanoin jo syksyllä ettei tuossa kyllä mestarijoukkuetta ole. No, onneksi lisäsin siihen että “en toisaalta tiedä mikä joukkue se voisi olla”. Jätin alkutalven peleihin pettyneenä playoff-kausikortin hommaamatta. Ekan TPS-pelin jälkeen olin valmis lyömään vetoa ettei kumpikaan tuon parin joukkueista pelaa finaalissa. Onneksi kaveri oli niin humalassa ettei tajunnut mitä sanoin.
Ai että oli hienoa olla väärässä! Se on varmaan tuo kontrasti ja aavistuksen huono omatunto, miksi otti hetken päästä juhlatunnelmaan ja maanpinnasta irti. Kyllä se tästä lähtee.
Tässä mestaruussaunan lauteilla istuessa tuli mieleen tälläinen saunakysymys. En ole yhtään varma onko tätä vielä missään pohdittu edes.
Mikäli Rauhala meidät jättää, niin kuka on mantelinperijä? Kenelle me lyödään C rintaan kaudelle 2024-25?
Itseasiassa meiltä on lähtemässä mahdollisesti myös kaikki varakapteenit. Joten kolme A kirjainta ja yksi C jaettavissa.
Vai olisiko tämä keskustelu ihan oman ketjun paikka?
Täshä ollaa perkele jo day 4 puolella.
Huoh.
Sunnuntaina pelin jälkeen sai nauttia kopissa juhlista. Oli upeeta, etuoikeutettu olo. Jahka joukkue heitti meidät ylimääräiset sieltä pihalle, ikäloppu radiomies lähti kotiin.
Eilinen meni töiden merkeissä torilla. Mahtavat juhlat, jälleen etuoikeutettu olo kun sai lavan takana tehdä lähetystä ja haastatella juhlatuulella olleita pelaajia. (Käykää kuuntelemaan Kiakkoradio.fi ne haastikset, siellä mm. Chrisu). Torin jälkeen jatkettiin areenalla, käytän kolmannen kerran ”etuoikeutettu” sanaa kun kuvaan tuntemuksiani saatuani olla perheeni kanssa dinnerillä Tappara-perheen kanssa. Ikäloppu radiomies lähti sieltäkin taas ajoissa kotiin.
Tänään ekat SAUNAT!!! Kaupinojalla meni koko iltapäivä. Lämmittäjä oli ”liekeissä” ja saunassa korkein astelukema oli 109,8 minkä näin. Saunan jälkeen vähän jalitsua Tammelan stadionin kakkosen derbyssä ja taas on ikäloppu ajoissa kotona.
On tää hianoo! Vaikkei enää jaksakaan tuolla yössä rillata samoin kuin 2003, niin kyllä tästä nauttii… Hiano Tappara-perhe, ilo olla osa sitä!
Laitetaan tässä vaiheessa veikkaus vetämään. Otto ei lähde minnekään, vaan pelaa vielä yhden kauden Tapparassa. Syynä Mikki Leinosen takataskusta löytynyt palkankorotus. (Tippui kaupungintalon lattialle)
Kauden lopuksi 19 ilmoittaa lopettavansa huikean uransa ja nostaa lopulta ilmaan Rauhalan, jonka käsivarsilla Kanadamalja on ylös nostettuna.
Vabu ei lopu!
Tanus&kumppanit kantoi poikaa ratinasta kohti areenaa. Live is life tottakai liikennevaloissa ja autosta ikkunat auki, Pelaajilta ujot tuuletukset.
Eka jätkä rikko Kanada maljan, sitten toka jätkä rikko vähän lisää. Kun kaikki (paitsi Kontiola) sai kaljat käteen, niin siitä ei sitten selvittykään moneen päivään. (paitsi Kontiola). Meidän vuosi.
Etkös tuota jos Kunniattomista paskiaisista oppinut!
Mikä siinä onkin että aina näin keväisin vapun korvilla tarttuu kaupasta mukaan tuota Olvin KULTA LONKEROA?
Sandelsin Juhlaolut kans tuppaa päätymään usein käsiin.
Vapputunnelma korkealla. Kuuntelin aamusta Teipistä teippiin, Kalju-corner ja Urheilucast -podcastien Tapparasta kertovat osuudet. Kovaa kehua tulee nyt, kun innokkaat odotukset ammuttiin alas - ja harvinaisen korkealta. Jatkoajan puolella joku keskustelija halusi vielä korostaa mestaruusmäärän olevan 17…
Arkeen palattu monien juttujen osalta, mutta 20 rikki ja ensi vuodelle voisi olla työnimi ”ventti”. Onhan tämä uskomattoman hieno fiilis. Me ollaan mestareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan…
Hyvää vappua!
Ota vielä Liigapyykin eka puoltuntinen. Siinä oli hyvää analyysiä.
Itseasiassa kuuntelin sen myös - unohdin vain mainita.
Liigapyykki oli kyllä omaa luokkaansa - harmi ettei se jatku.
TAPPARA!
Tampereen TAPPARA!
Shalalalaalaalalalalalaalalalalaa
TAPPARA!
Tampereen TAPPARA!
Aamu Airistolla hoilattu ja myös saunottu. Pikaloma oli nopea. Nyt kotona ja punkkulasi tyhjentymässä. Kohta grilli tulille ja Mestaripalvin piffit paistumaan ja pari kyrsää niin jaksaa. Tosin viddu huomenna työpäivä ja kaikkee shaissee tiedossa. Tai sit on rokulipäivä.
Melkein mikä vaan voittaa se “normipäivän”
Rouvan työpaikassa on omistajanvaihdos meneillään ja väistyvä työnantaja oli muistanut työntekijöitään oransseilla ruusuilla.
Hauskin juttu tässä on se kun kyseinen yritys on mainostanut naapurin peleissä näkyvästi.
Se nainen joka meillä asuu oli osannut naljailla ruusun väristä ja värin tunnustamisesta.