Laitetaan tämä juttu tähän vaikka menee Jon Mirastyn näkökulmasta enemmän KHL -puolelle.
Mukana sekoilussa toki myös NHL -kokemusta omaavat Kip Brennan ja Jeremy Jablonski…
Ei niin kauhean fiksua toimintaa ollut Venäjän reissulla näillä herroilla nähtävästi myös kaukalon ulkopuolellakaan (Vityazin joukkueen sekoilut nyt muistetaan):
Koodi ennen ja nyt - kuinka NHL on muuttunut:
Osalla menneiden vuosikymmenten tähtipelaajista oli kaukalossa käytännössä oma henkivartijansa. Esimerkiksi kaikkien aikojen kiekkoilija Wayne Gretzky oli uransa huippuvuodet Edmonton Oilersin kovaluisen laiturin Dave Semenkon suojeluksessa.
– Calgary Flamesin Paul Baxter soitti kerran suutaan Gretzkylle ja luisteli pian sen jälkeen vaihtopenkkimme ohi. Täräytin hänet jäähän penkiltä käsin, eli minun ei tarvinnut sillä kertaa edes astua jäälle, Semenko muisteli tehtäviään ESPN:lle uransa päättymisen jälkeen.
Nyt ku tämmönen ketju on pinnalla ni mainitaan yks kova luu, joka jossain määrin oli aikanaan mun suosikki. Georges Laraque. Olihan tossa aiemmin toki mainittu Laraquen ja Heleniuksen kohtaaminen, mutta muuten ei miehestä tässä ketjussa paljo oo mainintoja. Sen, mitä mun silmiin on osunu, ni Laraqure on tainnu selvitä joko aivovammoitta tai sitten melko pienillä vaurioilla. Mies on kyllä vegaani, mutta se ei ehkä tappelutaustasta oo kuitenkaan peruja. Joskus toimi politiikassakin melko aktiivisesti. Ei noita aikoja kyllä oo ikävä, kun tän ketjun videolinkkejä kattelee, mutta eipä sitä teininä ymmärtäny, kuinka vaarallista touhua toi oli.
Laraque pysy muistaakseni todella hyvin pystyssä, niinku tästäki videolinkistä huomaa:
Laraquesta tulee mieleen aina tämä tappelu Raitis Ivanansia vastaan. “You wanna go” tyyppinen heitto ja sit mennään.
Laraque oli fysiikaltaan ihan omaa luokkaansa noissa leikeissä. Joskus luin jostain Jatkoajan ketjusta kaverin salituloksia niin olisi voinut jonkinnäköisiin kisoihin mennä siinäkin touhussa eikä olisi tarvinnut hävetä. Villeimpien huhujen mukaan kiersi kesäisin nyrkkeilykehiä.
Oli kuitenkin ns tyylikäs taistelija ja kunnioitti vastustajaa kuten esim toi edellinen video kertoo.
Donald Brashear höntsäilee ja pyörittää tuulimyllyjään yhä:
The Athleticin -jutussa seurataan Brashearin vaiheita Wendake Black Jack -joukkueessa, joka pelaa Québecin provinssin LHSLF-sarjassa. Kyse on kansan kielellä kaljaliigasta, jossa ei kaihdeta nujakointia.
Mistä tämän voi päätellä? Onko Laraque siis itse kertonut säästyneensä aivovammalta, vai?
Ei. Mutta kun mun silmiin ei oo osunu muuta, kuin ns. normaaliin elämään liittyviä uutisia, niin päättelin siitä ja voin olla väärässä.
Veikkaan, että aika pieni osa aivovammasta kärsivistä ihmisistä päätyy otsikoihin missään muodossa. Minäkään en luonnollisesti tiedä Laraquen pään tilanteesta yhtään mitään, ja on varmasti mahdollista pelata NHL läpi tappelijana saamatta merkittävää aivovaurioita, mutta uutisten tai somepäivitysten puute nyt ei sinänsä kerro tilanteesta yhtään mitään.
Ja siis tämä ei ole piikittelyä, vilpittömästi kiinnosti onko Laraque avannut itse asiaa jossain haastattelussa tms.
Laraque ei kuitenkaan olisi välttämättä halunnut tappelijaksi vaan ajautui uralle… kävi terapiassakin NHL uran jälkeen:
“I hated doing it. It was hard to go in front of somebody and fight for no reason,” said Laraque.
“You go fight, and you try to kill somebody to make a name for yourself. How dumb is that!”
In a move that confounded his adversaries, Laraque often wished his opponents good luck before a scrap, which was sometimes misinterpreted as the arrogant move of a confident fighter.
“They thought I was nuts,” said Laraque. “… I think they got more scared because nobody did that. Nobody was nice like that.”
Tuo “Good luck!” - toivotus käy muuten hyvin ilmi tuolta edellä olevalta mikitetyltä videoltakin…
Florida Panthersilla ollut harvinaisempi aloitus (ja aloittaja) ottelussa - vanhan liiton koodisto käytössä:
Ja päälle takuuvarmaa Wes McCauleyn draamaa tuomarikuulutukseen.
Nuori parimetrinen Matt Rempe on aloittanut NHL -uransa vanhan liiton “Enforcer” -tyylillä:
Rempe on pelannut vasta viisi ottelua NHL:ssä – tehot 1+1, jäähyminuutteja 32 minuuttia, jääaikaa keskimäärin neljä minuuttia. Silti nuorukainen on noussut suorastaan kulttiasemaan Rangersissa pikavauhtia.
– Videonauhalta näkee, että Rempe on sopinut näitä tappeluita jo alkuverryttelyssä vastustajan raskassarjalaisten kanssa. Siinä näkee, miten niin sanottu koodisto toteutuu NHL:ssä kahden heavy weight -jätkän välillä. Se on vieläkin elossa.
ON SELVÄÄ, että tappeluissa aivovamman riski kasvaa, kun raskastekoiset pelaajat moukaroivat toisiaan paljain nyrkein päähän. Myös tietoisuus aivovammojen seurauksista on lisääntynyt merkittävästi.
TSN -kommenttia:
Pari tilannetta ensimmäisistä NHL -otteluista:
Edit.
Edit.
Jatkoajan juttu samasta aiheesta:
Derek Boogaard aloitti samanlaisilla tilastoissa viisi ottelua, kolme tappelua ja 1+1. Seuran suosituin jätkä.
Samaa kokoluokkaa myös eli yli parimetrisiä ja reilusti yli satakiloisia…
Täytyy kuitenkin toivoa, ettei kaverille tule sama kohtalo kuin Boogaardille… Kaikki Rempen tappelut ovat olleet sovittuja ja näissä on ollut lähellä pahemmatkin aivotärähdykset (täpärästi välttänyt mm. pään osumisia jäähän kaatuessaan ilman kypärää). Jos tämä tahti jatkuu, niin merkit ovat huonot…
Boogaardilla todettiin kuoleman jälkeen CTE päähän kohdistuneista iskuista:
Mathieu Oliver ilmeisesti kyseli alkulämmössä ja toivotteli, että oli hyvät tappelut kaksi ensimmäistä ja toivoi, että kaikki on hyvin ja Rempe on kunnossa. Sitten Rempeltä oli tullut tiedustelu, että haluaako Oliver lähteä tappelemaan. Oliver vastasi myöntävästi.
Kuulemma Manhattanin NHL shopin näyteikkunassa paraatipaikalla kenenkäs muun, kuin Matt Rempen paita.
Rempen menoa kun kattoo, niin pitää noin isona ja ulottuvan tappelijana oppia käyttämään niitä ominaisuuksia. Jos noin monta koppia ottaa per tappelu ja tahti ei hidastu, niin ei pääty hyvin nuoren kaverin ura
Luin jostain John Scottin (203cm) haastattelun ja hän totesi Rempen ottavan väärän otteen olkapään ulkopuolelta, jolloin hän ei pysty hyödyntämään pituuttaan ja suojauskin jää auki. Paitaote pitäisi ottaa rinnuksista.
En tiedä oliko Rempe lukenut saman tekstin, mutta Reavesia vastaan tämä toteutui ja hän sai pidettyä konkarin etäällä. Matt Rempe on nyt siis ehtinyt nyrkkitalkoisiin jo neljästi seitsemässä NHL-ottelussaan.
Tappelua edeltänyt tilanne on muuten tässä eli Rempen taklaus joka päättyi Toronton puolustaja Ilja Ljubushkin loukkaantumiseen:
Aika kovan tien Rempe valinnut uralleen, jos joutuu tätä tahtia ottamaan nyrkkimatseja…