12-13 Tappara oli huonompi kuin seuraavien neljän kauden Tappara, enkä usko Barkovin ja Connollyn riittäneen Ässiä vastaan. Täytyy muistaa, että Ässät oli täysin ylivoimainen Porissa, ja Tampereella Tappara voitti vaivoin ja osin onnella kaksi peliä. Ässät oli sinä keväänä ehdottomasti sarjan paras joukkue. Nyt kun on kohta kymmenen vuotta kulunut, niin tästä pääsee pikku hiljaa yli.
Kaikkien aikojen Tappara oli 16-17 joukkue. Lähellä kävi, ettei se olisi päätynyt tähän listaan.
Aivan huikea kolmikko. Anssi Salmela varsinkin teki mitä tahtoi kentällä. Piispasien ja Ossipekka Lehtosien tilalle olisi tarvittu kyllä laatua. Quinn Hancock näköjään aloitti kauden, mutta siirtyi kesken pois Södertäljeen, oli kyllä yksi suosikkipelaajistani noina aikoina.
Moraalisestihan tuo koronakauden mestaruus kuuluu Ilvekselle kuten olen itse saanut usein kuulla. Korona vei Ilvekseltä varman mestaruuden.
Tästä huolimatta paljon tuon kauden jälkeen puhetta riitti Lukosta & Ilveksestä, mutta se oli Rautakorven projektin huipentuma ja minulla oli tuolloin kova luotto, että Tappara voisi tuolla kaudella olla oikeasti se mestari. Tämä on jäänyt vähän kaihertamaan - joukkue rakennettiin sen 2019 flopanneen päälle ja siinä oli paljon juttuja saatu opiksi. Joukkue näytti paperilla lähes yhtä vahvalta kuin viime kauden Tappara.
Barkov oli kuitenkin jo silloin Liigan kärkikeskushyökkääjiä ja etenkin kotipeluutuksella Ässät sai valtavasti etua. Connollyn myötä menetettiin loistavasti toiminut ykkösketju, kyllä sekin vaikutti. Lähellä ainakin kovinta Tapparaa peliesitysten puolesta, jos kaikki terveenä.
Tuosta 12-13 puuttui ehkä sitä laajuutta, mitä myöhemmin oli enemmän. Finaaliin asti sujui kuin tanssi, mutta finaali oli karmea. Koskiranta ja Malinen pelasivat lähes joka toista vaihtoa ja olivat aivan puhki. Elmeri Kaksonen taisi joutua pelaamaan kakkosketjussa. Leimu ja Saravo suorastaan teurastettiin Porin peleissä, kun taso ei silloin riittänyt. Ja Metsola hävisi Raannalle totaalisesti.
Kyllä, rasitus tuskin näkyi heti seuraavassa sarjassa Lukkoa, joka oli Ässiä heikompi, vastaan. Ässiä vastaan mielestäni näkyi rajusti. Toki silloinkin 5 peli jatkoille, joten ilman ihania saatanoita olis voinut olla katkolla Tapparalle Porissa. Pienestä kiinni ja kärkikeskushyökkääjä ja top-6 vauhtilaituri olis pientä eroa taatusti kirinyt. Olihan 2016 myös esimerkiksi pari turistireissua Helsinkiin, silti lopulta sarja taittui.
Mutta laajuutta ehdottomasti puuttui, olihan tuo Rautakorven uuden ajan ensimmäinen kausi.
Henkisellä tasolla olen tavallaan samaa mieltä, mutta aivo panee vastaan: mikään ei ole ikinä varmaa ennen kuin se on varmaa. Ei Tapparan mestaruus Barkovin ja Connollyn (ja Koskirannan) avulla 2013, ei Ilveksen 2020.
Mutta eikös tämä koko ketju perustu spekulaatiolle?
Kova väite runkosarjan neloselta. Kärpät voitti runkosarjan 127 pinnalla, kun Ilveksellä 114. Välissä vielä vahva Tappara ja hurjan vireen löytänyt Lukko.
Toki, kuten suuri osa foorumin sisällöstäkin. Nämä mukaoleelliset huomautukset ovat vain minun antini sille.
Yllättävän harvoin on mainittu kausien 2013-14 ja 2014-15 finaalin seskapelin jatkoajalla hävinneet joukkueet.
Näistä ehkä vielä kovempi oli 2014-15 joukkue eli kuuluisa Tapolan ensimmäinen kausi. Alkukausi oli via Dolo Rosa taivallettuna kolme numeroa liian pienillä kengillä ja väärissä jaloissa, mutta kyllä tuosta joukkueesta muodostui keväällä ihan järkyttävän kova. Kun runkosarjassa ohitettiin puoliväli niin tappiopelejä tuli viimeisessä 30 otteulussa 8, joista kokonaiset 4 kappaletta suoria tappioita.
Olli Palola palola paukutti itsensä toista kertaa peräkkäkin maalikuninkaaksi. Kuusela vedossa. Teemu Aalto 35 pinnaa runkosarjassa. Metsola oli välillä suorastaan epäreilu ja siirtorajan jälkeen muuan Henrik Tömmernes mestaroi puolustuksessa.
Tappara nousi 3-1 takamatkalta finaaleissa tasoihin, mutta Kärpät vei sitten sen kuuluisan 7. pelin jatkoajan.
Sieltä kun olisi Ässiltä pudonnut Savinainen ja Armia pois nii olisi ollut mielenkiintoista nähdä sarjan paras Ässät.
Kyllä Barkovin ja Connollyn n. 90 pinnaa oli paljon pois Tapparalta.
Niin kyllä 2013 mestaruus olis ollut meidän jos Sasha jr ei olisi loukkaantunut. M.o.t.
Sasha jr oli 17 vuotias silloin ja seuraavalla kaudella pelasi änäriä ihan kuin aikamiehet.
No todistettuhan sitä ei ole, eikä voi enää todistaa, että Sashan kanssa olisi menty päätyyn.
Mutta miehen loukkaannuttua, fiilis kyllä lässähti, ja tiesi ettei tulla menemään päätyyn.
Kyllä sitä itse uskoi silti. Tappara taisteli hyvin vaikka Porissa vähän liikaa tärisikin. Kolmas Hakametsän kohtaaminen kun olisi päätynyt Tapparalle niin tiedä miten olisi käynyt.
Ei sillä kyllä Ässät mestaruutensa ansaitsi. Sitä kuulemma juhlitaan vieläkin Porissa.
Joo, aika mullannut muistoja monella. Pienestä sekin oli kiinni, mutta tosiaan ehkä Tapparan etu ettei mestaruutta silloin tullut. Tuskin olisi nykyisenlainen menestysputki meneillään.
Nämäkin olivat kyllä kovat joukkueet. Jälkikäteen ajateltuna Kärpillä kuitenkin oli molempina kausina inasen parempi materiaali. 2013-14 junailtiin kulisseissa se dramaattinen tuomarilinjan muutos, mikä suosi taitavampaa joukkuetta eli Kärppiä. Kun aluksi vain ruumiit vihellettiin, niin yhtäkkiä jäähyjä alkoi tulla.
Siinä missä noina kausina tosiaan Kärpät ehkä oli hitusen taitavampi joukkue, niin Tappara oli se työteliäämpi ja fyysisempi porukka. Aivan kolikonheittoa se lopulta oli, kumpi voitti.
Oli muuten sen ifk-ottelun jälkeen todella ristiriitaiset fiilikset. Välieräpaikka saavutettu, ja samaan aikaa päässä takoi, että tää mestaruus Jahti oli tässä.
Kärpät myös voitti runkosarjat, huomattavalla marginaalilla Tappparaan. Todella hyviä joukkueita toki olivat Tapparankin yhdistelmät, mutta finaaleissa haastajia.
Näissä oli myös mun mielestä se, että ei oltu vielä opittu tarvittavaa tylyyttä.
Vähän samalla tavalla kuin omasta mielestäni -03 Kärpät taas eivät osanneet pelata tarpeeksi tylysti finaaleissa.