Viimeinen täysi kausi Winnipegissä, eli Laineen 4. kausi, kului kylläkin Scheifelen ja Connorin kanssa samassa ketjussa jos oikein muistan. Ihan mainiot ketjukaverit, taitoa riittää ja löytävät kyllä kiekolla ketjukaverinsa. Ja Lainehan ihan onnistui tuolla kaudella, muistaakseni 63 pistettä 68 pelissä, ja plusmiinus-tilastokin plussalla. Yllättävää oli, että syöttöjä tuli enemmän kuin maaleja. Maalinteko kyllä vähän tökki. Oliko se jotenkin niin, että yv-peli vähän yski, kun Wheelerin poikkikentän syötön Laineelle sai vastustajat pois aika hyvin? Mutta Laineen tykkikin oli kyllä vähän totuttua tehottomampi.
Muuten hyvä kausi, ja puolustuspelikin oli selkeästi parantunut, vaikkei Laineesta mitään Selke-kandidaattia koskaan tule. Alkoi vaikuttaa parin kysymyksiä herättäneen kauden jälkeen siltä, että Laineesta voi tulla se tähtipelaaja jota varaustilaisuudessa ja tulokaskaudella odoteltiin. Tuohon neljännen kauden esitykseen ei olisi tarvinnut kuin sitä maalinteon tehokkuutta, jota Laine oli aiemmilla kausilla väläytellyt, niin se tähtipelaaja olisi ollut siinä.
Sitten tuli siirto Columbukseen, ja nuo kehitysaskeleet tuntuivat katoavan kaikki kuin pieru Saharaan. Laine ei löytänyt yhteistä säveltä juurikaan ketjukaverien kanssa, ja lähinnähän ne vaihdot meni omassa päässä pyörimiseksi, jossa Laine tuntui nyt (toisin kuin Winnipegissä edellisellä kaudella) olevan täysin ulalla missä pitäisi olla ja miten puolustaa. Sitten kun Columbus sai kiekon ja lähti hyökkäämään niin Laineelta vietiin kiekko luvattoman helposti (tai syöttö ketjukaverille ei onnistunut) melko usein. Kova miinussaldo ei siis tullut tyhjästä vaan oli seuraus heikosta puolustuspelaamisesta ja kiekonmenetyksistä. Välillä tuli hyviä väläytyksiä niin kiekon pitämisessä omilla, hyökkäyksien käynnistämisessä kuin niiden päättämisessäkin.
Komea coast-to-coast maali yhdessä pelissä, joitakin hyviä puhkovia syöttöjä ja tietysti ne yv-tykitykset yläkulmiin, pitivät edelleen yllä uskoa että Laineesta on NHL-tähdeksi. Mutta enimmäkseen oli sysimusta kausi, joka nosti esiin isoja kysymyksiä, kun rinnalla oli Scheifele-Connoria heikommat kaverit ja joukkueen pelityyli huonommin Laineelle sopiva. Tuossa tilanteessa menestyminen olisi vaatinut enemmän sähäkkyyttä, parempaa tilanteiden lukua ja sijoittumista, parempaa kiekkokontrollia ja syöttötarkkuutta kuin Laineelta nyt irtosi. Joskus vaikutti turhautuneelta tilanteeseen ja yrittäminenkin jäi vajaaksi.
Sinällään tilanne on hyvä, että Laineella pitäisi olla eväät parantaa kaikkia noita kohtia. Taitoa pitäisi riittää, että pystyisi pitämään kiekon paremmin omilla myös ahtaissa väleissä. Peliäly varmasti riittää siihen, että löytää oikeat paikat kentällä. Reenikaveri Barkovilta löytynee vinkit siihen, miten iso mies saa räjähtävyyttä ensimmäisiin potkuihin. Ja valmentajan vaihto sekä mahdollinen ketjukaverien vaihtuminen taitavampiin tuonee myös oman helpotuksensa. Melko varmana pidän, että Laine parantaa ensi kaudella, mutta nähtäväksi jää miten paljon.
Niihin maalipörssin voittokarkeloihin joita joku 5 vuotta sitten ennakoitiin on vielä matkaa, ja vaatinee vielä henkistä kypsymistä Laineeltakin, siinä missä huomattavasti paremmin toimivaa joukkuettakin kuin Tortorellan Blue Jackets viime kaudella oli.
