Taululla seisoi pelin päätyttyä niukka 1-0, mutta ottelu oli silti varsin suvereeni esitys.
Olipa tanakka esitys joukkueelta eilen, oikeastaan koko loppukauden. Eilen ei annettu siimaa yhtään naapurille. Outo juttu, vaikka maaliero oli niukin mahdollinen, oli koko ajan luottavainen tunne että voitetaan.
Kaipaan nyt perinteistä “mopolla haastatteluun ilman kypärää” Kallion perinteistä analyysiä, kun Tepsi oli selkeästi parempi.
Mielestäni TPS-leirin kaikki tähän astiset kommentit voisi kiteyttää eilisen vieruskaverin toteamukseen: ”TPS pelasi sen minkä pystyi muttei meillä ollut mitään palaa. Tappara oli suvereeni.” Ei tähän nyt mitään Kallion vanhoja kommentteja tarvitse kaivaa.
Ei niitä niin näyttäny harmittavankaan. Jasuki hymyili jo kovasti kättelyjonossa. Toista se oli joskus 2015 keväänä ku mestaruus jäi kahden todella tasaväkisen joukkueen kesken game seiskan jatkoajalla haaveeksi. Kyllä tossa jokainen Tepsi ymmärsi, että prosentit oli niin selkeesti toisen puolella, että tää oli lähes vääjäämätöntä.
Yön yli nukuttua voisi raapustella jotain vielä tästä sarjasta ennen kuin katseet siirtyy kohti MM-kisoja sekä NHL-pudotuspelejä ja edelleen kesälaitumia lätkän osalta.
Ensinnäkin onnittelut Tapparalle mestaruudesta! Vaikka itse ottelut olivat maalien osalta enemmän ja vähemmän maalin pelejä, niin kyllähän realiteetit pitää aina myöntää, kun taululla seisoo voitto otteluvoitoin 4-1.
Tappara oli materiaaliltaan laajempi ja pelasi kokonaisuutena vain eheämmin sekä paremmin kuin TPS viime kädessä. Heljanko maalissa ei minun silmin antanut yhtään helppoa maalia TPS:lle ja siten oli mahdollistamassa nähtyä suoritusta.
Kaikenkaikkiaan tämä oli kuin ilmentymä Tapparan organisaation tekemisestä viimeisten parin kymmenen vuoden aikana - erityisesti 2010-luvulla ja nyt 2020-luvulla. Tarkkaan rakennettu kokonaisuus, jossa oikeilla paikoilla on oikeat tekijät. Epäonnistumisia ei jäädä märehtimään vaan otetaan ne oppeina ja tullaan edelleen parempana takaisin. Ei jäädä myöskään vellomaan tyytyväisyyteen sen tullessa kohdalle. Liiallinen tyytyväisyys ja hyvänolontunne tappaa kehityksen pitkällä juoksulla. Tappara on melkein parhaiten osannut tuon välttää mielestäni Liigan joukkueista.
TPS osalta ei ole oikoteitä onneen. 2010 vuoden Suikkasen mestaruus oli neula heinäsuovassa. Tietyllä tapaa on hyvä, että viime tai tänä vuonna kantona kaskessa oli selkeästi paremmat joukkueet. Ne ovat merkkejä siitä, että menestys rakennetaan pitkässä juoksussa. Ja tarkoitan kestävää menestystä. En yhden kevään valonpilkahdusta.
Turussa ollaan oikealla tiellä, mutta vaatii vielä hemmetisti työtä, että noustaan aidosti tasavertaisesti kamppailemaan niin kentällä kuin resurssien osalta muiden kärkiseurojen kanssa. Se työ jatkuu.
Tässä hetkessä Tappara on Liigan paras joukkue ja sitä ei ketään teiltä vie pois, joten nyt on aika tyytyväisyydelle hetkeksi. Syksyä kohden lähdetään taas rakentamaan uusia tarinoita ja näillä näkymin ensi kaudesta tulee mielenkiintoisin pitkään aikaan (KHL pelaajien päätyminen Liigaan, koronan todennäköinen jääminen peräpeiliin), joten kun aika koittaa niin tasoa mitataan taas uudestaan.
Kertokaa vielä miksi nro #94 O.Luoto ei saanut mitalia tai ei edes kuulutettu vaikka sinisellä seisoikin? Taisi vieressä oleva pelurikin hätkähtää .
Muistelen jotain vaadituista pelimääristä tms.
Vaaditaan 20 runkosarja peliä tai yksi pudotuspeleissä jos tuo ensimmäinen ei täyty.
Kyllä Nurmea harmitti ja selvästi murtuneena antoi haastattelun pelin jälkeen.
Pakko antaa Nurmelle muutenkin kehuja. Hemmetin kova kääntäjä ja vääntäjä, sekä hyvä pelaaja kaukalossa aiheuttaen parran pärinää. Rehtejä halauksia loppukättelyissä ja kaukalosta poistuessaan vielä taputtelut myös Tampereen yleisölle. Todella hienosti toimittu häneltä. Näitä pelaajia Liiga kaipaa!
Mahdoinko kuulla oikein telkkarin kautta, että Nurmi sai ihan kunnon aplodit hallilta kun meni hakemaan mitaliansa eilen?
Ja itse olin taas ylpeä myös Tappara-yleisöstä - ”TPS”-huudot ja aplodit myös pelaajille näiden hakiessa mitaleja. Etenkin juuri Nurmi sai heistä ne isoimmat.
Kun peli on ohi, paiskataan kättä ja onnitellaan.
Kyllä sai ja sai moni muukin TPS:n joukkueesta. Lisäksi yleisö osoitti seisaaltaan suosiota ja huusi TPS:ää. Ylpeä saa olla kyllä Tappara-yhteisöstä ja mahtavaa oli eilen olla paikanpäällä mukana.
Ja se, joka tuolla toisessakin ketjussa mainittiin, että TPS-kannattajat sai myös tilaa kiittää omiaan. Se oli hieno ja jäätävä tunne, kun oli ollu hirvee mökä ja sitte yhtäkkiä hiirenhiljaista, kuin yhteisestä merkistä. Ainoa mikä kuulu, oli kun TPS-kannattajat huusi.
Hieno ele yleisöltä hiljentyä hopeamitalien jaon jälkeen hetkeksi ja antaa TPS- fanien huutaa omilleen, “On vain yksi joukkue…” -kannatustaan ennen kuin kultamitaleita alettiin jakaa.
Oli monta muutaki hienoa hetkeä. Tappara-huudot kaiku niin kovana, että dj väänsi Tappara on terästä laulun pois. Kuuselalle huudettiin, ni Kääriäinen piti sopivan tauon ennenku kuulutti Kinnusen mitalia jne. Kyllä sielä toimijoilla pelisilmää on, vaikka monesti kauden mittaan on epäilty.
En ehtinyt katsoa peliä alusta asti, kun piti heittää työkeikka. Nyt pitäs löytää urheilucastin hehkuttama Santtu Kinnusen vastataklaus. Missä vaiheessa se olikaan peliä? Itse näin tokan erän lopun ja kolmannen kokonaan.
Olisko ollut ekan erän lopulla? Voin valemuistaa, mutta muistan Kinnusen vastataklanneen omalla alueella ja Tapparan hyökkäyssuunta oli se mikä on 1. ja 3. erän.
CMoren lähetyksessä ajassa 50:20-50:35 Santtu ainakin antaa Haapaselle fyysistä kahteen otteeseen
Kaipaankin Kallion uusia kommentteja. On käsittääkseni ollut keskeisessä roolissa Tepsin joukkueen kokoamisessa.
Jos nyt vaan nautitaan tästä. Ja annetaan kallioiden olla.
Kateus täytyy ansaita säälin saa ilmaiseksi.