Klassinen Daavid ja Goljat asetelma. Pelicansilla ei ole enää mitään todistettavaa yhtään kenellekään, eikä toisaalta mitään muuta kuin pelkästään voitettavaa. Taas kerran altavastaajana haastamaan suurta ennakkosuosikkia, ja osa jo suorittaakin onnitteluja etuajassa kuten myös jo ennen Ilves-sarjan alkuakin tehtiin ajatellen Tampereen paikallisfinaaleja. Noh, kerta tässä on jo yksi tamperelainen joukkue laitettu polvilleen, niin eiköhän tähän samaan syssyyn sitten tämä toinenkin mene.
Ei vaan. Mielenkiintoista nähdä, miten Pelicansin mopossa riitää bensa kahden älyttömän kovan, tasaisen ja tiukan kamppailusarjan sekä 13 pelatun ottelun jälkeen, kun pitäisi venyä vielä kerran aivan äärimmilleen paras seitsemästä sarjassa vastustajaa vastaan, kenellä on neljä peliä vähemmän tahkottuna tälle keväälle ja ennen kaikkea se rutiini näiden hommien hoitamiseen tylyn tehokkaasti. Hieno sarja tästäkin on toivottavasti tulossa, ja mahtavaa päästä vielä ainakin kahdesti Tampereelle tänä keväänä. Pahimmassa skenaariossa sarja menee 4-0 poikki samanlaisella dominoinnilla mitä nähtiin tammikuisessa Pelicans-Tappara ottelussa mikä päättyikin Tapparan 0-5 voittoon.
Edellisen kerran kun Pelicans pelasi finaaleissa, nykyisen joukkueen tärkeimpiin pelaajiin lukeutuva puolustaja Topias Vilén oli yhdeksän vuotias. Pientä perspektiiviä siitä, millaista harvinaista herkkua Lahdessa tämä menestyminen on. Toivottavasti nyt jatkossa useammin.
Palttoonnapit tiukasti ylös saakka. Tästä tulee varmasti hyvä sarja, ei lähdetä kuvittelemaan mitään 4-0 sarjoja. Pelicansilla on henki ja hurmos, toki se on varmasti Tapparallakin. Olispa jo keskiviikko.
Lähtökohtaisesti 4-0/1 puheet on syytä unohtaa. Pelicans on esittänyt Ilves-sarjassa kauden toiseksi parasta tekemistä mitä Liigassa on nähty. Joukkueessa on ominaisuuksia jotka meille sopii, mutta myös piirteitä joista voi muodostua haasteita.
Tapparalle itselleen pahinta on se, että organisaatiosta on avoimesti toivottu paikallissarjaa (ei tullut), yhdistettynä älyttömän pitkään taukoon.
Odotan nousujohteista sarjaa, mutta palataan asiaan tarkemmin paremmalla ajalla.
Hyvä muistaa myös, että runkosarjassa otteluvoitot meni tasan 2-2 Pelicansin ja Tapparan välillä (Pelicans voitti alkukaudesta kaksi ottelua ja Tappara voitti loppukaudesta kaksi ottelua).
Ei finaaliin sattumalta pääse eli kovia otteluita tiedossa, mutta usko omiin on silti kovat (ulkona kuitenkin tuulee sen verran, että palttoon napit on myös kiinni)
Edit.
Vähän hiuksien halkomista, mutta CHL:n kautta Tappara pääsi pelaamaan muutaman extrapelin pudotuspeleineen tälle kaudelle, mutta onneksi toki Liigan pudotuspeleihin sai pienet tauot (runkosarjan loppuosassa ei paljon taukoja ollut).
Pelicans on ihan oikeasti valmennettu joukkue, mihin on hankittu pelaajia, jotka sopivat joukkueen pelitapaan sekä sopivat persoonina joukkueeseen. Esim. Tyler Kelleher, Toni Utunen, Joni Ikonen, Lars Bryggman tai Lukas Jasek. On vähättelyä puhua, että Pelicans on saanut hurmoksen päälle. Kyllä on saanut, mutta Tommi Niemelää ei voi ohittaa, kun keskustellaan seuraavasta Leijonien valmentajasta Jukka Jalosen jälkeen.
Pelicans onnistui ainakin Ilvestä vastaan kestämään vaikeita hetkiä omalla alueella. Pystyivät pitämään kiekkoa paineen alla ja pelaamaan syötöin ulos. Omaa maaliaan varjelelivat uhrautuvasti ja voittivat siellä kakkoskiekkoja. Maalivahti oli hyvä.
Ja kun ne omat hetket tuli, niin olivat tehokkaita. Hyökkäysalueella löytyi kykyä pitää kiekkoa ja olla luova. Ylivoima oli hyvää ja kärkipelaajat on iskussa.
Miten näiden asioiden kanssa Tapparan kanssa käy, niin jää nähtäväksi. Usko Tapparan mestaruuteen on iso. Mitään lukemia en lähde veikkaamaan, mutta Tappara voittaa neljä peliä ja se riittää.
Liigan paras koutsi laajalla materiaalilla vs Liigan (tän kauden) 2. paras koutsi suppeammalla materiaalilla.
Ainoa mihin tämä sarja voidaan hävitä on Bartosak. Tappara tulee varmasti luomaan enemmän maalipaikkoja kuin Pelsut. Pelicans on kyllä ahnas ja tunteikas joukkue, varmasti filmit tulee menemään ihon alle sarjan edetessä. Jasek on hyvä, samoin on Bryggman. Kyllä tästä hieno sarja pitäisi tulla, mutta Tappara vie sen otteluvoitoin 4-0/1.
Elättelen myös toiveita siitä että Tapparaa vastaan sieltä omista ei tuollaisella kiekottelulla aivan niin helposti tulla pois.
Toinen toive välierä sarjaan viitaten olisi että omalla alueella ei oteta niitä 4xpuikot uittoja vastaan vaan Kangasniemi ja kumppanit löytävät itsensä pyllyltään jään pinnasta kun yrittävä jo ensimmäisiä.
Olet että meidän liike ja HAPP on pari pykälää Ilvestä parempaa ja saamme keittää Pelikaanikeito mestaruuden kunniaksi.
Paljon Bartosakkia hehkutettiin, mutta kukas meillä on heittää maalille?
Kokeneelle Teemu Eroselle uran ensimmäiset finaalit ja se tulee Pussinokissa, vaikka on pelannut pitkän siivun sellaisissa suurseuroissa, kuin Jokerit ja HIFK.
Erityisen vaikuttunut olin Pelicansin nuorten puolustajien kyvystä tulla paineen alta pois joko kiekottelemalla tai jalalla. Rohkeutta löytyy pelata ilman, että virheitä pelätään. Lisäksi viisikko oli tiivis ja tukitoimet toimivat. Bartosak viimeisenä lukkona tuntui vain lämpenevän sarjan edetessä.
Tapparalta tyypillisen vaikea alkukausi; hävittiin kolme ekaa vieraspeliä 3–0 – näistä Pelicans oli viimeinen
toinen peli oli legendaarisen hankala “pikkujoulupeli”; sellaista Tapparaa en olekaan oikein nähnyt, ekaan erään otettiin seitsemän jäähyä ja meno oli muutenkin levotonta
kolmannessa pelissä ei otettu jäähyäkään, mutta pelikaanipeikon niska taittui vasta 50. minuutilla Jorstin lämäriin – oli muuten maali, jossa nähtiin ensimmäisen kerran tuplamäntä
neljäs peli meni siis 0–5 Lahdessa, Merelän paluuottelu vajaan 3 kk poissaolon jälkeen, Mertaranta selosti
Jatkoaikaa on kyllä hauska lukea. Siellä kiekkoromantiikka kukkii ja unelmilla ja toiveilla täytetty kupla kasvaa kauniina ja turkoosinvärisenä. Harmi vain, että Tapparalla on helkkarin iso neula.
Mielelläni seuraan tätä keskustelua ja lähden nöyrin mielin sarjaa katsomaan, mutta tässä on kyllä vain yksi todennäköinen lopputulos: Tappara on auttamattomasti liian kova. Ilves kaatui hienosti, ja onnittelut siitä, mutta onko tässä käynyt vähän sama kuin kuntosalilla: Penkistä nousi oma henkilökohtainen ennätys, addrenaliinia valuu jopa korvista ja voimahevi pauhaa. Voimiensa tunnossa Pekko Pelikaani laittaa tankoon vielä parikymppiset lisää molempiin päihin ja töytää tangon ylös.
Jälkikäteen sitä sitten mietitään ensiavussa, että miten se tanko nyt sillä tavalla painui kaulan päälle ja miten ne kiertäjäkalvosimet nyt niin pamahtivat.
Joo, ota tosta Lehterä ja Merelä pois, keikauttaa vähän voimasuhteita. Ja Kärpät 2019 ei ollut CHL-mestari, kaikki kunnia toki HPK:lle, joka huikean kauden veti.
Melko turhaa spekuloida miten pelit menivät runkosarjassa. Tapparalla oli ensin tavoitteena CHL:ssä menestyminen, ja muutoinkin on jo usean vuoden ajan ollut nähtävissä runkosarjassa vain oman pelin kehittäminen. Menestyminen runkosarjassakin on kaikkien tavoitteena, mutta sitäkin tärkeämpää on saada oma peli kuosiin pudotuspelien alkuun mennessä.
Mielestäni pudotuspeleissä alkaa aina uusi kausi vastustajan vaihtuessa, sillä miten pärjättiin aiemmissa ei ole merkitystä. Peleistä jäi kuitenkin mieleen joukkueen kyky löytää tarvittavat muutokset pelien voittamiseksi. Pelicans voi olla hankala ensimmäisessä pelissä, mutta miten Pelicans pystyy muuttumaan kun vastassa on paljon Ilvestä monipuolisempi Tappara, on huomattavasti relevantimpi kysymys.
Tämä juur. Jos Tapparalla on syyspuolella kautta pelit vaikka Sportia, Ässiä ja Pelicansia vastaan jollain viikolla, on tehtaan takuu että ne pelataan reenijumissa.
Oikeastaan toivoisin tasaista ja mielenkiintoista sarjaa. Sen sijaan nähtäneen Tapolan aikakauden loppukliimaksina täysin vastustamaton helvetinkone 6.0.
