Puhakka pelasi ensimmäistä kertaa ruotsalaisveljesten Jonathan ja Marcus Davidssonin kanssa Tapparan kakkosketjussa.
Voisi kuvitella, että toisensa äärimmäisen hyvin tuntevan kaksikon vierelle kolmanneksi palaksi liittyminen vaatisi erityisen paljon totuttelua, mutta Puhakan mukaan yhteinen sävel alkoi löytyä nopeasti.
Yllättävän hyvin pääsimme kartalle. Puhuimme aika paljon ennen peliä, miten pelaamme. Ihan ok menikin, vaikka välillä tuli totta kai vähän sekoilua, Puhakka arvioi.
Taittuuko ruotsi yhtään vai menettekö på engelska?
Ei hirveästi taitu. Jonkun verran ymmärrän, mutta englannilla mennään, Puhakka naureskeli.
Kristian Kuuselasta tuli 13:s Tapparassa 500 runkosarjan otteluun yltänyt pelaaja. Helmikuussa 40 vuotta täyttävä Kuusela on otteluissa ja tehopisteissä lähellä pääsarjahistorian aivan terävintä kärkeä.
Kolmannen erän alussa Kuusela sai syöttöpisteen, joka oli hänen uransa 730:s tehopiste. Tuolla lukemalla hän siirtyi kotimaisessa pääsarjahistoriassa Reijo Leppäsen kanssa jaetulle neljännelle tilalle. Edellä ovat enää Janne Ojanen, Arto Javanainen ja Matti Hagman.
Hän on iso esimerkki joka jätkälle tuolla kopissa. Kokemusta on valtavasti, ja hän tietää miten pelataan jääkiekkoa, joten kyllähän sitä koittaa imeä kaiken mahdollisen opin, Puhakka kehui.
Tämä peli oli ehkä sellainen hyvä näpäytys ja muistutus Tapparalle siitä, mistä jääkiekossa lopulta on kysymys.
Pystyttiin tekemään iso määrä maaleja itse, mutta vastapainona ei pystytty puolustamaan yhtään viisikkona. Se on tosin pakko sanoa, että SaiPa oli aika infernaalisen tehokas, mutta kyllähän tässä Tapparan verkkoon tehtiin semmosia maaleja, jotka on ihan täysin köyhää puolustamista. Periaatteessa Tappara voisi pärjätäkin näissä maalintekotalkoissa, mutta ehkei se ole kuitenkaan ihan sitä meidän joukkueen parasta identiteettiä. Tappara oli valmis tekemään paljon maaleja, muttei kyllä yhtään valmis puolustamaan omaa sielua. En muista, koska viimeksi olisi annettu tuollainen maali kuin vaikka se SaiPan 5-5 tasoitus…ei semmosia vaan sais tulla. Heljanko tiputtaa kiekon eteensä ja vastustaja lapioi sen verkkoon.
Tästä pelistä jäi työstettävää ensi vuoteen aika paljon. Pitää miettiä todella tarkasti, mihin se hyvä AV on perustunut ja onko se oikeasti perustunut vain ja ainoastaan Rauhalaan. Nyt seisoskellaan sillä tavalla, että omissa heilahtaa melkein joka kerta. Puolustuspelin terävöittäminen tulee väistämättä tarkoittamaan hetkellisesti ainakin myös oman maalitehtailun varmaa tyrehtymistä.
Oli kyllä sellainen ottelu, että kerrankin lisäpistettä ei olisi tarvinnut jakaa. Hyviä oppitunteja nämäkin on. Oli aika raskasta puolustamista ja yv:n osalta jatkoajalla tuli sitten vastaan taito ja yritys, jossa jälkimmäinen nollasi yv:n.
Lainaan itseäni ,et tais just olla niin iso vastustaja oman pään sisällä,koko joukkueella niinkun vähän epäilinkin. Mutta onneks seuraava peli tulee jo nopeeta. Raketit ilmaan ja nakit silmille ja kattilaan.
Tota samaa hommaa mietiskelin pelin kuluessa. Kun toisessa erässä näytti, että tulee maalintekokilpailu niin en ollut huolissani. Kyllähän Tappara keskimäärin SaiPan maalintekokilpailussa pieksee.
Kun vilmeiseen erään mentiin lukemista 5-5 odotin max. 1 maalia, koska kummankaan jengin kopissa on tuskin ollut toisella erätauolla hirveän tyytyväinen valmentaja. Ajattelin, että luukut menee kiinni ja se joka saa tuikattua yhden lähtee voitolla yöhön. No ei.
Veikkasin mielessäni ihan perstuntumalla, että tämän illan asetelmista tilanteesta 5-5 kolmanteen erään lähtiessä Tappara hoitaisi homman 6 kertaa 10:stä, SaiPa 2 ja 2 kertaa tulisi tasuri. Nyt kävi näin.
Tapolalta ihan hyvää puhetta lehdistötilaisuudessa. Pikkujoulujen jälkeen tekeminen on ollut jotenkin helvetin mukavan oloista ja tulos sitten sitä myöten rapaa. Kuulostaa vähän siltä, että sisältä päin tarvitsee vähän ärsyttää pelaajistoa jotta saa sen voittavan tekemisen taas esille.
En ole ihan hirveästi Heljankoa nähnyt syytettävän tappiosta ainakaan tässä ketjussa. Seurantaketjua en toki ole ehtinyt juurikaan lukemaan. Mutta kyllähän se on myös totuus, että viime peleissä Heljangolle on mennyt sellaisia, joita ei parhaana päivänä menisi. Ja Heljangon ollessa parhaassa moodissaan olis tänäänkin voitettu. Heljanko on kuitenkin tämänkin kauden aikana pelannut meille pisteitä sellaisista otteluista, joista ei ehkä olisi välttämättä edes ansaittu. Eli ei häviö todellakaan mitenkään Heljangon syy ollut ja paljon isompiakin ongelmia siinä oli.
Olen todella huolissani alivoimasta. Ei sen toimiminen voi olla pelkästään Rauhalan harteilla. Puolustaminen muutenkin on kyllä ollut välillä ihmeen lepsua, aivan liian vapaasti päästään välillä meitä vastaan ratkaisuihin hyvistä paikoista.
Mutta vielä siihen alivoimaan. Nyt kahdessa pelissä kahta häntäpään joukkuetta vastaan oltiin alivoimalla 7 kertaa, joista 5 päättyi vastustajan maalijuhliin. Aivan uskomatonta. Myöskin maanantain voittopelissä HPK:ta vastaan HPK:lla oli kaksi ylivoimakertaa, joista toisella tekivät maalin. Meidän alivoima on aivan todella luokatonta ja se on ollut sitä tismalleen siitä hetkestä lähtien, kun Rauhala loukkaantui. Ei tää voi mennä näin, tää on kannattajalle todella turhauttavaa. Jotain tarttis tehdä.
Maanantain voiton jälkeen olin tyytyväinen, kun tilanne oli se, että rästipelit voittamalla oltaisiin oltu jo sarjakärjessä. Nyt tuli kuokkaan kahdelta häntäpään jengiltä ja Lukko onkin jo vähän karussa eikä rästipelit voittamallakaan päästä enää ohi. Vielä sentään rästipelit voittamalla voidaan nousta toiseks. Seuraavat pelit on kuitenkin ennakkoon pykälää kovempia vastustajia vastaan ja ainakin torstain matsista Lukkoa vastaan en kelpuuta muuta kuin voiton (mieluiten varsinaisella peliajalla), jotta runkosarjan voitosta voidaan vielä ihan tosissaan kamppailla.
