Jos katsoo molempia Joona Luodon viikonloppuna tekemiä maaleja, molempien takaa löytyy arkkitehtina Repo. Ensin JYP:iä vastaan Repo voittaa tärkeän päätypelin Yonkmania vastaan, tuo kiekon pois ja levittää Kemiläiselle, joka laukoo/syöttää maalille ja Luoto viimeistelee. Pelicansia vastaan Repo nousee laitaa kiekollisena, ottaa taklauksen vastaan, mutta liike jatkuu, käyttää ulottuvuuttaan hyvin, pelaa siinä pari pussinokkaa pihalle ja levittää MJärviselle, joka jatkaa taas Luodolle ja verkko heiluu.
Totta kai Repo elää maaleista, mutta tekee paljon muutakin kuin hakee vetopaikkaa ja laukoo. Repo on todella hyvä luomaan itselleen paikkoja, mutta myös muille. Ei ehkä suoranaisesti loistavalla peli-/syöttösilmällä vaan työn tuloksena, johon liittyy taito, ulottuvuus ja hanakka vääntäminen.
Nyt on hyvä paikka pistää parhaassa paikassa se huonoin osa-alue, syöttöpeli kuntoon ja sitten ollaankin valmiina ottaan paikka änärissä, muu osaaminen onkin jo vaadittavalla tasolla.
Repo teki tänään 0-2 maalin KalPaa vastaan maalin takaa, tyylikäs maali. Mutta hienointa tuossa koko vaihdossa ennen maalia oli se, että Repo otti tyylipuhtaan oman pään aloitusvoiton ja siitä sitten hyökkäystä pikkuhiljaa kasaan ja lopulta maalintakaa maali.
Tapparasta voisin luetella puolisen tusinaa miestä, jotka voitais ihan hyvin lähettää Olympialaisiin, eikä valintoihin mitään kauheen kovia vastalauseita vois esittää. Kaikki täyttäisivät varmasti roolinsa ihan ok. Mutta yks mies pitäis ehdottomasti lähettää sinne tulosvastuuseen vaikka Konnan ja Tolvasen rinnalle ja se on Repo. Repo on niin lähellä änärihyökkääjää, ku Liigassa ylipäänsä on mahdollista. Hienoa peliä illasta toiseen. Järkkää paikkoja, karvaa kiekkoa ja iskee joka peliin yhden maalinki. Upeeta, että saatiin Repo vielä kaudeks Tapparaan.
Tossa Revon maalin jälkeen peliä katsellessa mietin, että mitä helvettiä ukko vielä täällä tekee, mutta olen niin onnellinen, että tekee. Maalin jälkeen kellään ei ollut tänään Sebua vastaan mitään palaa jäällä. Nautitaan vielä kun voidaan…
Repo tarvitsee nöyryyttä ja hitusen lisää joukkueelle pelaamista. On hyvin tärkeää että Repo tulee aidosti mukaan talkoisiin ja on myös hengeltään mukana täysillä, myös niissä hetkissä kun kohotetaan joukkuekaverin itseluottamusta.
Repo on kyllä erittäin hyvä ja arvokas pelaaja Tapparalle jo nyt, mutta miettikääs mikä on tilanne keväällä kun pelataan tosipelejä. Niissä peleissä miehen ominaisuudet pääsevät erityisen hyvin oikeuksiinsa. Sellainen kutina mulla on että hän lähtee tämän kauden jälkeen rapakon taakse kaksi perättäistä Suomen mestaruutta voittaneena.
Periaatteessa ymmärrän ensimmäisen virkkeen. Sensijaan sen virkkeen yhteyttä tän hetken Repoon en ymmärrä vähääkään. Harvoin maalintekijää kritisoidaan röyhkeydestä, minkä vastakohta jossain määrin on nöyryys. Revon ei tarvi kentällä nöyristellä ketään, Repo pelaa joukkueelle omalla tyylillään, mää en siitä löydä mitään moitittavaa. Joku vois kaivaa jotain edistyneitä tilastoja, joista näkis kuinka monta maalipaikkaa Repo luo kentälliselleen. Yks parhaista siinäkin Tapparasta, on mun arvaus. Upeita syöttöjä pelistä toiseen ja näyttää, että koko ketjulla on hyvä fiilis ja pelihuumori. En usko olevani kauheesti väärässä, jos arvelen, että Luoto on ottanu jonkun verran vaikutteita Revon pelityylistä. Eikä turhaan.
Jälkimmäisestä virkkeestä sen sijaan en ymmärrä tuon taivaallista.
Nöyryyttä lisää Revolle ja Patelle niin niistä tulee Lauri Korpikoskia, ilman Korpikosken vahvuuksia. Vahvuus näillä miehillä juurikin se nöyristelyn puute.
Repo on nyt Tapparan paras hyökkääjä, alku oli paluun jälkeen hieman hakemista, mutta nyt on löytynyt. Saas nähdä mahtuuko Marjamäen suunnitelmiin, epäilen ettei olympialaisiin ole kuitenkaan asiaa, koska haluaa sinne pelaajia, jotka ovat jo maajoukkueessa olleet. Eli nämä Anttilat ja Pihlströmit vie Revon paikan alakentissä.
Tässä on pointtia kyllä. Jos joku on minun viestejä vuosien aikana lukenut, tietää että luotan omiin enkä syyttele kesken prosessin, en vaikka olisi miten paha paikka. Revolla menee nyt niin hyvin että voi sanoa huoletta ilman selkäänpuukotustunnetta. Tottakai röyhkeys on yksi iso vahvuus, hyvä niin, mutta monta monta syötönpaikkaa on vain jättänyt tällä kaudella käyttämättä. Kumminkin siis hieman liikaa ratkaisuhalukkuutta, kun meinaa pelisilmä mennä umpeen. Toinen virke aiemmasta viestistäni liittyy pelikatkojen ja pelin jälkeiseen mukanaoloon, tosin tyylinsä kullakin, toisilla parempi kuin toisilla. Katsotaan nyt mihin Repokin ja Tapparan peli kokonaisuutena kehittyy. Kannattaisi se arvaamattomuuspelotekin pitää mukana noissa ratkaisuissa. Nykyäänhän Repo kyllä jakaa hyviä syöttöjä laidalta voitettuaan kulmaväännön, mutta suorissa hyökkäyksissä tiedetään jo Timbuktua myöten että syöttöä ei tule.
Tyypillistä että aina ylireagoidaan, hyvässä ja pahassa.
