MInä jo aikaisemmin käytin termiä ugh. Tiedät varmaan mitä se takoitttaa. Lisään kuitenkin. Just äsken lopetin puhelun kaverin kanssa, joka on pelannut useamman vuoden jenkeissä. Hän naureskeli, kun kysyin asiaa tasapuolisuudesta. Asia tuli tälläkin kertaa minulle hyvin selväksi.
Junnusarjoissa uskon kyllä, että eurooppalaisen on esitettävä extraa. NHL-tasolla uskoisin pelipaikan irtoavan tasavertaisemmin näyttöjen perusteella, tänä päivänä. Tietenkin jokaisella koutsilla on suosikkipelaajansa.
Väliinputoaja. NHL-tasolle ei ole riittänyt. AHL:ssa parhaimmistoa.
Esimerkki siitä, kuinka Liigassa loistanut pystyy loistamaan rautaliigassa.
Toivottavasti Pulu vielä löytää jyvän änäriin.
Ylellä mielenkiintonen juttu NHL-pelaajien palkkauksesta ja siitä mitä palkasta loppupeleissä jää käteen. Laitetaan tähän ketjuun, kun esimerkkeinä on suomalaisia pelaajia.
Kukas suomalainen ja minkä ikäisenä on ollut nuorin vakituinen kapteeni Nhl ssä? En yllättyisi jos “C” on sashan rinnassa jo tulevan kauden jälkeen.
Ihan miettimättä, Mikko Koivu? Eipä niitä suomalaisia kapteeneita NHL:ssa liikaa ole ollut. Barkov voi hyvinkin olla jo kohta seuraava.
Melkein, mutta Saku Koivu oli nuorin suomalainen kapteeni NHL:ssä. Ja ensimmäinen eurooppalainen.
Niin siis ensimmäinen eurooppalainen Montrealin kapteenina? Kai niitä muissa joukkueissa on ennen Sakuakin ollu.
Lars-Erik Sjöberg taitaa olla ensimmäinen eurooppalainen kapteeni NHL:ssä. Winnipegissä vuonna 1979/80.
Naapuristamme Ruotsista taisi olla Landeskog nuorin kapteeni aikoinaan:
Mikko Koivuhan olisi ollut kapteeni jo ainakin edellisellä kaudella, mutta Wildilla oli pitkään valmentaneen Jacques Lemairen alaisuudessa systeemi, jossa vakituista kapteenia ei ollut. Kapteenia vaihdettiin joka kuukausi. Wikipediaan on listattu kapteenit Wildin yhdeksältä ensimmäiseltä kaudelta:
Suomalaisia kapteenja on ollut kaikkiaan kuusi Wikipedian mukaan. Koivujen lisäksi Selänne Anaheimissa, Olli Jokinen Floridassa, Numminen Phoenixissa ja Timonen Nashvillessa.
Siirtelin keskustelun suomalaisia NHL-pelaajia koskevaan ketjuun, kun tällä on kovin vähän tekemistä Panthersin kanssa.
Kahvitauon hajatelma. Huom: Tipuin NHL-rattailta joskus vuosituhannen vaihteessa ja katson nykyisin muutaman prime-pelin per kausi.
Täällä on muutamaan kertaan kirjoitettu, kuinka Panthers ja Jets ovat hyviä paikkoja kehittyä nuorille Barkoville ja Laineelle. No eivät ole. Harmittaa suuresti kuinka juniorityömme helmet ovat tuollaisissa rupusakeissa.
Miten huonossa joukkueessa pelaaminen palvelee tällaisia tapauksia joiden iso peliaika on automaatio, jos vain ovat terveenä? Se on sama kuin väittäisi, että heidän olisi ollut parempi murtautua Liigaan vaikka Vaasan Sportissa, kuin huippukunnossa olevassa Tapparassa. Ei kilpailua pelipaikasta, ei menestymisen mahdollisuuksia, runkosarja räpistellään viimeisen playoff-paikan toivossa, kopissa pääsääntöisesti pelaajia jotka ovat heitä huonompia. Mitä hemmettiä tuollaisessa ympäristössä oppii ja keneltä? Menettääkö Olli Määttä nyt jotain kun pelaa Pittsburghissa?
Molemmat ovat niin lahjakkaita pelaajia, että pelipaikka olisi auennut missä tahansa. Barkovia ehkä soviteltaisiin puolustavampaan rooliin, mutta mitä sitten - “Crosbyn” takana olisi hyvä kehittyä. Laine saisi huippuseurassa enemmän tulitukea ja kohtuullisemmat odotukset. Jesse Puljujärvelle nämä seurat olisivat kenties mahdollisuus, koska hänen kehityksensä on jäänyt ainakin hetkellisesti hieman jälkeen aikuisuuden kynnyksellä.
Tällaista tällä kertaa.
Näihin asioihin kun huippujuniori ei oikein voi vaikuttaa että mihin organisaatioon päätyy. Joka vuosi ne ikäluokkansa parhaat päätyvät heikompiin organisaatioihin kuin ne huonommat.
Mielestäni on äärimmäisen hienoa että franchise -pelaajat, tai sellaisiksi suunnitellut, pysyvät varanneissa seuroissaan, eikä kaikki lähde pittsburgeihin tai chicagoihin sen ensimmäisen kolmen vuoden jälkeen mikä on käytännössä pakko olla varanneessa seurassa.
Yhtä kaikki; On hyvä paikka kehittyä tai ei, näillä mennään joka tapauksessa.
Täysin eri mieltä. Pitää nyt muistaa, että Laine ja Barkov on tehnyt tulosta. En uskoisi peliajan olleen mikään automaatio jos Laine olisi viime kaudella aloittanut pitkään kiikareilla.
Rupusakeistakin voi olla montaa mieltä sillä mm. Florida pelasi playoffeissa Barkovin aikana ja Jets ei myöskään mikään ihan heikko nippu ole. Siellä on myös tarjota vierelle ainakin jossain vaiheessa yksi NHL:n parhaista nuorista senttereistä.
Jos tällä hetkellä pitäisi arvuutella niin Jetsin käyrä on ylös ja Floridan alas.
Juniorityön helmet? Helmiä kyllä, mutta todella poikkeuksellisia lahjakkuuksia. Ensiksi isoin juttu on saada pelipaikka ja se ei ole itsestään selvyys. Sopeutuminen on aina niin yksilöllistä. Barkov olisi varmaan kovalla työllä asettunut jonkun tähtisikermän neloseenkin, mutta olisiko Laine? Molemmat ovat tällä hetkellä kuitenkin siinä roolissa, jossa heidän kuuluukin olla. Puljujärvi ja Kapanenkin varmaan olisivat nyt mieluummin jossain muualla, kunhan vaan saisivat olla ylhäällä. Saa nähdä löytyykö esim. Puljusta sellaista sitkeyttä kuin V.Niemisestä, että vuosia jaksaa vetää farmia NHL-unelman eteen. Villellä tuo palkittiin onneksi Stanley cupilla ja tarinasta tuli upea, mutta varmasti jossain muualla NHL-ura olisi auennut aiemmin ja helpommin. Mielenkiintoistahan näitä on pohtia ei siinä mitään.
Molemmat sekä PL että AB kuitenkin vielä niin nuoria miehiä, että ehtivät kyllä pelata muuallakin. Siksi ajattelen, että alkuvaiheessa suhteellisen varma pelipaikka on parempi kuin huippuseura.
Juuri näinhän se asia on. Puhut kuin minun suullani.
Ihmisillä on sellainen syvään pinttynyt harhakuva että nuori pelaaja+iso rooli = optimaalinen kehitys. Tämä on hämmentävän yleinen väärinkäsitys tälläkin foorumilla vaikka tappara on monet kerrat murtanut tämän myytin. Vastuun antaminen ei kehitä nuoria vaan se että nuoren on otettava se rooli väkisin. Matka on tärkeämpi kuin määränpää.
Tästä kinattiin jo kesällä tällä foorumilla kun sanoin että Joni Ikonen teki virheen vaihtaessaan Frölundan Kalpaan roolin takia. Alkukauden perusteella olin oikeassa.
Tossa on asia hyvin pähkinänkuoressa. Esim. Barkoville olisi ollut aivan loistava paikka pelata Kopitarin tai Toewsin esimerkkiä katsellen 4.ketjussa ja röyhkeästi tuupata ykkössentteri tieltään kun aika on kypsä. Siihen olisi voinut mennä useampi vuosi, mutta harva pääsee maailman parhaimmistoon alle 25v. Varmaan Barkovkin pelaisi mieluummin kesäkuussa Stanley Cup finaaleja 2. tai 3. sentterinä, kuin treenaisi pispalan portaissa tietäen automaattisesti olevansa ykkössentteri floridassa.
Tylsästi sanottuna; ei merkitystä. Huiput (Barkov, Laine) ottavat paikkansa oli joukkue huono tai hyvä.
Lähtökohtaisesti kilpailu on hyväksi. Mutta Suomessa ei ole kilpailua, jos vertaa p-amerikkaan tai vaikkapa Frölundaan, jolloin kilpailuasetelma voi tulla shokkina.
Päivänselvää, että juoniorituotanto Suomessa kaipaa kilpailua.
Antti Niemi Waiverille.
Oliko se NHL-ura siinä?
Kyllä aika suurella varmuudella oli siinä. Jos ei 700k palkalla kelpaa niin ei kyllä kelpaa millään. Ikävä loppu uralle, mutta näin se joskus menee. Tilastot on karua kattottavaa.