En tiedä olinko vain itse tiloissa, mutta päivän pelissä oli todella kova tunnelataus. Peleihin pääsee nykyään liian harvoin, mutta tänään laji nimeltä jääkiekko tarjosi parastaan.
Kaikki jäi fanipäätyyn ääntä myöden.
Illan matsi oli suoranaista sielunhoitoa ja en muista koska viimeksi runkosarjapeli olisi aiheuttanut itsessäni moista tunteen paloa.
Kaiken kruunasi pääsy Kirvesklubille, loistava bändi feat. Meidän mestarit ja selfiet Saravon kanssa. Iloisia ihmisiä joka puolella, hyvää musiikkia ja meininkiä. Koko rahalla todellakin viihdettä. Ei ehkä valmentajaystävällinen peli, mutta tapahtuman viihdearvo oli ääretön. Näitä lisää kiitos ja kumarrus. Tampere on sinioranssi.
Kieltämättä vähän sellainen fiilis välittyi, että taisi vanhalla ketulla olla pihlajanmarjoja taskut pullollaan. Ja Tapola kohteliaana miehenä oli syönyt hänkin varmuuden vuoksi sitruunan ennen pressiä.
Ja tämähän siis oli KAIKISSA MAHDOLLISISSA ASIAINTUNTIA piireissä etukäteen tiedossa kun Rautakorven ja Tapolan joukkueet kohtasivat
Jupelta kovan luokan kuitti lehdistötilaisuudessa tähän aiheeseen…
Mutta tarttee sanoa että lämmitti kun nimenomaan Seppälä laittoi ratkaisun sisään katseltuaan ensin kaikki(?) JYPin maalit lähietäisyydeltä.
Hallilla Kääriäinen kuulutti 20min ajassa 60min ja kertoi nimen, erittelemättä mistä jäähy tuli. Yleisö antoi varsin kuuluvat “suosionosoitukset” tälle jäähylle.
Joo, ei ollut ihan Seppälän paras ilta. Taisi tosiaan olla jokaisen JYPin maalin aikana jäällä ja ainakin osaa katseli todella läheltä.
Noo, näitä tulee joskus. Seppälälle aika harvoin.
Kyllä siellä puolustuspäässä myös mm. Rauhalakin nukahti yhden kerran.
Vieruskaveri tuumasi JYPin ekasta maalista, että kunhan ei hävitä nollilla. Sama laulu jatkui koko pelin, että ei olla enää nollilla. Itse tuumasin aina, että ei peli ole vielä ohi ja hei, 2min17s johdettiin peliä ja se riitti.
Oli erinomainen ja viihdyttävä peli. Tapparalta kova suoritus kaivaa kolme pistettä sekoilujen jälkeen, Jyp oli toki hyvä tänään.
Erityisesti miellyttää Bradenin pelirangaistus, kun yritti kuumentaa Tappara-tähtiä koko ajan. Lopulta kuumeni itse ja käteen jäi nolla pinnaa.
Nyt sain itsekin katsottua ja jännitettyä - olipa perhanan hyvä peli. Joskus sitä kaipaa vain kunnon maali-iloittelua, ja nyt sitä saatiin.
Aika vapaasti pääsi Jyp maalille ja iskemään kaikki maalinsa läheltä. Toivottavasti oman maalin edustalle saadaan ryhtiliikettä jatkossa enemmän.
Katselin ottelun pressin. Siinä kyllä viihdearvoltaan Rautakorpi - Tapola pelasivat nollanollaa tai maksimissaan yksykköstä.
Joo pressi oli eilen sitä mitä Tapolan ja Rautakorven välisestä kohtaamisesta saattoi odottaa, itse peli sitten jotain aivan muuta
Oli kyllä viihdyttävyydeltään jo aika lähellä NHL-matsia tuo eilinen. Ja oleellisesti siihen vaikutti varmaan myös pelin alkupuolella Tappara-fanina koetut “vääryydet”. Ainakin itsestä on huomannut, että usein vaatii vähän tuollaista psyykkausta, vääränä koettua tuomiota tai kunnon rytinää tai vauhtia kaukalossa tai jotain vastaavaa, jotta syttyy oikein kunnolla matsiin. Tunne olikin aistittavissa koko areenassa katsomoa myöten toisin kuin jossain syksyn väsyneissä matseissa.
Nämä on mielenkiintoisia kommentteja. Eihän eilen viivelähdöt ja träp meinaan olleet poissa.
Tosin pelataan niitä siellä NHL:ssäkin.
Pelissä kyllä oli tietty tunnelataus ja se ainakin itselle loi peliin viihdyttävyyttä.
Joo juuri tätä tarkoitin. Että kun oli sitä tunnelatausta, niin ehkä sitä sokaistui eikä kiinnittänyt niin huomiota niihin viivelähtöihin ja trappiin.
Yleensä itse löytää tällaisen tunteen peliin vasta pleijareissa tai runkosarjan puolella paikallismatseissa tai mahdollisesti joskus kärkikamppailuissa. Ehkä tämä nyt sitten muistutti sitä paikallismatsia, kun vastassa oli Rautakorpi ja Nemo.
Ja myös tuolla maalimäärällä ja välillä heikohkolla puoluspelillä kummassakin päässä tarkoitin sitä ettei ollut ihan sellainen matsi mitä Tapolan ja Rautakorven välillä stereotyyppisesti voisi odottaa.
Olen katsellut muutaman JYPIn pelin ja joukkue pelaa nimenomaan “viihdyttävää” kiekkoa. Se on erittäin aktiivinen hyökkäyssuuntaan, kiekolla ja ilman. Huippuyksilöitä löytyy. Ongelmaa on ollut puolustamisessa ja maalivahtipelissä. Pelejä on usein hallittu, mutta hävitty - tähän Jukkakin pressissä viittasi.
Ylipäätään Jukkaan liitetty puolustusvoittosen pelin stereotypia on väärä. Hän on luonut pelillisen nahkansa moneen kertaan uransa aikana ja nyt on taas uusi prosessi käynnissä.