Jyväskylästä lähtenyt, sinne palaa…
Sportilla on jo ykköskoutsi. Mikkelissä on Dufvan nykyinen tukikohta.
Dufvasta kuulin yhdeltä Tapparassa Dufvan aikaan pelanneelta, että on todella erikoinen persoona. Eikä arvostanut kovin korkealle valmentajana.
Kylläpä jengi on ujolla päällä.
Kukaan ei ole vielä nostanut Ristoa meidän ensi kauden valmentajaksi.
Minusta olisi hyvä vaihtoehto.
Jotain on kuitenkin tehtävä kun ei tuo King Henrik #25 todennäköisesti ole kantamassa reppuselässä joukkuetta kuin tämän kauden mestaruuteen.
Toisaalta, jopa Rautakorpi on vienyt Ristoa kuin mätää kukkoa, silloin kun on vastakkain pelattu tosissaan.
Entäs UTJ:n saappaisiin Tapparaan?
Olisiko Nemo siinä asemassa missä hän nyt on valmentajana, ilman että RD nosti hänet kakkoseksensa?
Minä annan tuosta pisteet Dufvalle.
Mitä jos Tuffa tuliski Tapparaa takas!
Näin olen muutaman tutun Riston joukkueessa pelanneen pelurin kautta kuullut itsekin.
Julkisuudessa ja kameroiden edessä hillitty mutta muuten jopa melko viddumainen tyyppi jos sille päälle sattuu.
Dufva on käytännön tekijä ja nimenomaan valmentaja eikä utj:n hommaan sopivaa koulutustakaan ole.
Haluaisin lisätä Dufvaan ehkä yleisemmin, että ulkokehältä on oikeasti todella paha arvioida kenenkään johtamistyyliä.
Johtamistyylistä minä en tiedä yhtään mitään, mutta Dufvan suorituksia ei kuitenkaan kukaan voi nollata.
Dufva on pitkälti vastuussa siitä, missä JYP on nykyään. Hän toi mukanaan Jyväskylään vaatimustason ja tietynlaisen hengen ja suunnan. Dufva on yrittänyt myös aika tietoisesti peittää tuota Jyväskylän muistoa, koska ihan kaikista Jyväskylässä tuohon aikaan operoineista näkyy se ns. Jyväskylän tuska.
Joskus johtajana satut saapumaan oikeanlaisena persoonana juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Myöhemmin Dufvan osalta on tullut mieleen, että hän tuli kohtalaisen hyvässä välissä Jyväskylään ja hän oli juuri siihen hetkeen omine arvoineen ja pelillisine ideologioineen oikea mies.
Sen jälkeen Dufva tuli Tampereelle vähän kuin väliprojektiksi ja hän tuntui koko sen ajan myös Tampereella tietävänsä, että hänen tehtävänsä on ainoastaan luoda pohjaa Rautakorvelle, mutta mitään pitkää yhteistä ilotaivalta ei ole tiedossa. Tämä välittyi Dufvasta monesti, kun häntä ei tuntunut juurikaan tappiot masentavan. Hän yritti siirtää JYPiä tänne, mutta eihän se materiaalilla onnistunut.
Raumalla taas Dufva sai kaikella kunnioituksella myös tuloksia: eka kausi oli vaikea, mutta sen jälkeen hän onnistui hiljalleen kokoamaan itsensä näköisen joukkueen. Dufva keräsi JYPin kontakteja Raumalle ja eläköitymisvaiheessa olevia huippupelaajia. Dufvan sopasta kuitenkin on aina puuttunut ne ns. nuoret pelaajat. Rauman projektin loppua kohti näkyi myös Dufvalla se, että hän oli kyllästynyt ja väsynyt. Juuri siksi Dufvan olisi pitänyt saada enemmän nuoria joukkueeseen, koska oikea menestysresepti lähtee siitä, että siellä on sekä vanhoja, mutta myös nuoria tuomassa energiaa.
Dufvalla vaikuttaisi olevan taipumus haalia organisaatiossa itselleen iso ruutu ja iso asema pelaajahankinnoissa. Kontaktit ovat ikääntyneet ja Dufva ei vaikuta olevan nuorien keskuudessa se suosituin valmentaja - vähän samaa tautia kuin parilla muullakin Jyväskylän valmentajalla.
Sanotaan lopuksi, että Rautakorvessa ja Dufvassa on paljon samaa, mutta siinä missä Dufva ulkoisesti vaikuttaa olevan tyyppi, jolla on se “pelikirja” ja sitten hän tarvitsee siihen just eikä melkein sopivat pelaajat vs. Rautakorpi, joka vaatii aina pelaajat, jotka ovat viimeistä piirtoa myöten ammattimaisia ja kovia, mutta Rautakorpi on uskaltanut uusia itseään ja pelitapaansa. Hän antaa oikeasti vastuuta nuorille - ei pelkästään puheissa.
Rautakorpi on nimenomaan uusiutumisessa ja omissa vaatimuksissaan ollut järjestäen montaa saman ikäluokan koutsia edellä. Ja se ei ole vahinko.
Dufvalla oli merkittävästi näppinsä pelissä, kun Tapparan ryhtiliike alkoi kohti finaalikeväitä ja uutta nousua. Aika usein tämä unohtuu, koska tuon viimeisen rämpimiskauden pelastamiseksi oli kuitenkin aika vähän tehtävissä. Toki Rautakorven tullessa kääntyi taas iso sivu eteenpäin. Tuossa 11-12-projektissa nuoriakin nostettiin rohkeasti mukaan, heistä Barkov ja Ilomäki parhaimpina esimerkkeinä ja Palola muualta haetuista.
Dufva sanoi päätöshaastattelussaan jotain tähän tyyliin:
Ehkä tässä pieni urheilullisuuden siemen saatiin kylvettyä.
Noh, sen jälkeen pelkkiä finaaleja, että melkoinen taikapapu. Se että viittasi nimenomaan urheilullisuuteen, saattoi olla piiloviesti siitä miten asiat olivat. Pelitavallisesti satsattiin hyvin vahvasti puolustukseen, joka ei tehnyt joukkueesta voittavaa, mutta esityksistä kuitenkin säädyllisempiä.
Tässäpä Dufvan kaudesta 2011-2012 kausikertomus:
Tappara lähti kauteen toista kauttaan valmentaneen Sami Hirvosen komennossa, mutta jo syyskuun lopussa viiden liigapelin jälkeen Hirvonen väistyi kakkosvalmentajan tontille, kun päävastuuseen tuli vain hetki aiemmin JYPistä potkut saanut Risto Dufva. Tappara oli voittanut viimeisimmän pelinsä ennen valmentajanvaihdosta, mutta sitä ennen se oli ollut täysin hakoteillä hävittyään neljä ensimmäistä peliään 7-8, 1-5, 0-5 ja 0-6.
Mm. Olli Palolan hankkiminen ja Sasha Barkovin nosto Liiga -rinkiin pistävät silmään (jälkimmäisellä 16-vuotiaana 32 liigapelissä tehot 7+9=16). Muutenhan kauden alku oli melkoinen soppa valmentajarumban ansiosta ja Dufvalla ei ehkä ollut helpoin tie hypätä puikkoihin. Kausi kuivui kokoon ja pudotuspelien ulkopuolelle jäätiin… Mäntylä sai kesken kauden KHL-sopimuksen.
Tällä kaudella oli mm. huikeimmat ulkomaanvahvistukset aina Brett Skinneristä alkaen…
Lopulta kausi meni penkin alle ja sijoitus oli runkosarjassa 12.
Ongelmia oli tietysti paljon, kuten sijoitus ja esitykset kertoivat, mutta esitysten ja tarinoiden jo unohduttua voi jälkikäteen tilastoista lukea oleellisimman: Tappara teki SM-liigassa vähiten maaleja (132 kappaletta, keskimäärin 2,2 per ottelu).
Seuraavalla kaudella Rautakorpi otti ohjat ja finaaliputki alkoi…
Kausikertomus 2012-2013 (Rautakorpi):
Tämä oli aika poikkeuksellinen tapaus. Vaatii nöyryyttä jäädä tuossa kohtaa kakkoskoutsiksi. Dufvahan oli ilmeisesti pyytänyt jäämään.
Jääkiekkopiireistä löytyy varmaan ihmisiä jotka pitää ja jotka ei pidä Dufvasta. Että sikäli siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos joku ei pidä.
Ässien päävalmentaja Mikael Kotkaniemi puhui joskus jossain lehdistötilaisuudessa, että kun oli ollut työttömänä valmennushommista, niin Dufva oli ollut ensimmäinen joka oli soittanut ja tarjonnut jotain hommia.
Risto Dufva, 55, on hieno valmentaja, jolla on edelleen sana hallussa.
Monenko minuutin pelikunnossa olisit ollut?
– Sanotaan, että 60 minuuttia miinus ikäni.
Millä silmällä olet seurannut esimerkiksi syntymäkaupunkisi Jyväskylän kiekkoilullista alakuloa?
– No, tilanteet voivat muuttua aika nopeasti. Ei siitä ole kuin muutama vuosi, kun välierissä pelasi vain seuroja, joita olin valmentanut eli JYP, Kärpät (Dufva oli Kärpissä divaritasolla 1990-luvun lopussa), Lukko ja Tappara.
– Niin se vain on, että silloin kun on vaikeaa, on paljon vaikeampaa kuin silloin, kun on helppoa!
Tällä miehellä on kyllä aina ollut analyyttisen jäätäviä kommentteja
Tervetuloa Risto takaisin liigaan, yksi suosikki jääkiekkovaikuttajista.