Huonoltahan tuo juuri nyt näyttää. Alkaako rintama murtua kahden vuoden puskemisen jälkeen ?
Vaikka Ukrainan iskuista eri kohteisiin raportoidaan melkein päivittäin, niin isossa kuvassa aloite ja ylivoima on edelleen Venäläisillä ja heillä riittää tarvittaessa tykinruokaa vielä vuosiksi. Loputtomiin ei Ukraina tätä kestä.
Tuo venäläisten hyökkäyskiila saattaa olla myös riski joutua mottiin. Melko kapealla kaistalla menevät.
Eikös tuo hyökkäyskiila ole kuitenkin 20-30 km leveydeltään ja jo 10 km päässä tavoitteestaan… Lisäksi sen molemmin puolin Venäjä pistää vielä painetta useassa kohdassa yhteensä lähes 100km pituisella rintamaosuudella. Kurakhoveakin lähestytään ilmeisesti saarrostusliikkeellä. Vaikea kuvitella Ukrainan pystyvän mihinkään motitukseen, jos Venäjä saa Kurakhoven pihteihin.
Aika huonosti on asiat, jos Kurskin operaatio estää Ukrainaa pysäyttämästä Donetskin alueella tapahtuvaa Venäjän etenemistä. Eihän siellä Kurskissa kai nyt sentään ole kuin hyvin pieni osa Ukrainan joukoista.
Kurskin operaatio on kuitenkin erinäisistä syistä varsin tärkeä. Alkaen hengen nostattamisesta ja näytöstä tukijoille. Ei Ukraina voi olla pelkästään nuijittavana. Se rooli sammuttaa valot ennenpitkää. Venäläisten itseluottamusta on pystyttävä edes hiukan horjuttamaan. Näytettävä venäläisille, että sota ei ole helpottumaan päin.
Käyttääkö Venäjä etutulinjassa kiellettyjä kemiallisia aseita?
Venäjä käyttää mm kyynelkaasua aivan varmasti myös sodassa Ukrainaa vastaan. Ei epäilystäkään. Koska sitähän he käyttävät myös Moskovassa omia kansalaisiaan vastaan.
Kurskissakin aloite on siirtymässä venäläisille:
Ukrainan kannalta alkaa tulla eteen se väistämätön tosiasia että resurssit loppuu(miehistö) ja ilman ulkopuolisia joukkoja Venäjän miehittämien alueiden takaisinvaltaaminen taitaa jäädä haaveeksi. Venäjä on siitä ilkeä vastustaja että se jaksaa kyllä jauhaa tuota kulutussotaa tappioista piittaamatta. Kursk operaatio vaikutti mun silmään heti kovin erikoiselta vedolta, todennäköisesti vain yritys vaikuttaa Venäjään sisältäpäin. Kreml vaan ei tunnetusti laitaseutujen asukkaistaan juuri välitä. Itä-Ukrainan tai Krimin suunnalla Ukraina ei ole juuri mitään vastahyökkäystä saanut aikaan reiluun vuoteen. Muutenhan toi rajoittuu siihen että tekevät droneiskuja sinne tänne.
Saas nähdä koska Ukraina on valmis neuvottelupöytään joka todennäköisesti tarkoittaa alueluovutuksia(Venäjäkin ehkä tähän voisi tyytyä) . Urheasti ovat puolustaneet mutta 1991 rajojen saaminen vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä ilman Lännen merkittävää puuttumista myös joukkojen avulla. Tähän tuskin kukaan poliitikko länsivaltioissa on valmis.
Jos yhtään vanhan malliin mukaan mentäisiin, niin Venäjä todennäköisesti vaatii Ukrainalta korvauksia, alueluovutusten lisäksi.
Reilun meiningin asiantuntijat
Puheet on puheita, mutta lännen tuki Ukrainalle on tasan sen verran, ettei Venäjä pääse tekemään paraatimarssia Kiovaan.
Saksan osavaltiovaalien tulos johtaa siihen, ettei Euroopan johtava valtio saa helposti minkäänlaisia päätöksiä aikaiseksi. Samaan aikaan Jenkkien fokus on Kiinassa.
Vähän alkaa valitettavasti näyttämään siltä, että Ukraina joutunee tyytymään ”Talvisodan” rauhanehtoihin. Toivotaan nyt kuitenkin, että osana pakettia saadaan jonkinlaiset ”rauhanturvajoukot” YK lipun alla uusille Ukrainan ja Venäjän rajoille, sekä Naton turvatakuut Ukrainalle. Tästä sitten alkaisi noin 60 vuoden kehitys, jona aikana Ukrainasta tulee EU:n täysjäsen ja Naton jäsen.
Aika samansuuntaiset fiilikset tästä on että tulee Ukrainalle ”torjuntavoitto” a la talvisota. Saa pitää itsenäisyytensä mutta alueluovutuksien kautta.
Jos näin käy, niin joutuu luopumaan myös:
Venäjä on näin ollen saavuttanut minimitavoitteensa. Toivottavasti tämä ei ole sodan lopputulos.
Venäjän vastaiset pakotteet varmaan tulisivat jatkumaan, jos Ukraina joutuisi tekemään rauhan sille hyvin huonoilla ehdoilla. 
Sitä ei varsinaisesti voi (vielä) tietää. Eurooppa on tässä se iso mysteeri, jossa Ukrainan konfliktiin liittyy myös paljon sisäpoliittisia paineita sekä ongelmia. Eurooppa on aina ollut historiassaan värikäs ja sitä olemme edelleen. Euroopan valtioille on kautta historian tuntunut olevan vaikeaa asettua yhteisen asian taakse.
Venäjän pakotteet saattavat rauhansopimuksen hetkellä nopeastikin lientyä tai poistua kokonaan. Erityisesti Itä-Euroopassa ne kaikki mittavat taloudelliset intressit, puhumattakaan Saksan taloudellisista intresseistä Venäjää kohtaan, eivät ne ole mihinkään kadonneet. Tuntuu, että siellä on paljonkin porukkaa odottamassa lupaa taas liikkua Venäjälle ja tehdä kauppaa Venäjän kanssa.
Jos katsoo historiallisesta perspektiivistä, niin yleensä ne taloudelliset intressit lopulta voittavat kaikki muut. On surullista, että ihmishenki tai periaate sekä etiikka eivät merkitse juuri mitään. Toki siellä on samat tosiasiat taustalla edelleen: Venäjä ei tule muuttumaan ellei tuota muutosta ajeta Venäjän sisällä. Suomi ei varmasti tule normalisoimaan kauppaansa Venäjän kanssa, mutta monet muut saattavat tehdä niin hyvinkin nopeasti, jos rauhansopimus syntyy.
Venäjä ei saavuttanut tässä konfliktissa varmasti juurikaan tavoitteitaan, joten lienee selviö sekin, että Venäjä ainoastaan nuolee haavojaan ja jossakin vaiheessa se yrittää uudelleen. Rauhansopimus ei tarkoita oikeastaan vielä mitään, koska ne samat panostukset, jotka nytkin yskivät, täytyisi jokaisen maan saada kuntoon jo oman puolustuksensa takia.
Näin voi käydä, raha on hyvä konsultti sanotaan. Se että Venäjälle tulisi ulkomaisia investointeja voi olla kyllä ”pitkässä puussa”. Kyllähän luottamus ulkomaisiin investointeihin Venäjälle on mennyt täysin sodan ansiosta.
Näin se on, kyllä pitkä on matka siihen, että esim. suomalaiset yritykset rakentaisivat/ostaisivat tuotantolaitoksia Venäjälle, mutta halvat raaka-aineet saattavat alkaa kiinnostamaan yllättävän nopeasti. Esim. metsäyhtiöt aloittavat lobbauskampanjansa puun tuonnista heti, kun muste on kuivunut rauhansopimuksessa.
Ylen uutisista lainattua:
Venäläisten ja ukrainalaisten yhteisomistuksessa olevat kaasulinjat vievät venäläismaakaasua Itävaltaan, Slovakiaan ja Unkariin.
Kiinni vaan linjat, niin saavat venäjän mielistelijät kokea Urainan kansan kanssa yhdessä venäjän riippuvuuden vaikutukset.
Olisikin kiva tietää mikä tilanne on metsäyhtiöiden sopimuksissa Venäjälle. Isot metsäyhtiöt ovat käsittääkseni vuokranneet metsiä Venäjältä pitkillä sopimuksilla, keskimäärin noin 50 vuoden vuokrasopimuksilla.
Metsälle ei muutamassa vuodessa kauheita tapahdu. Hoitamattomana muutaman vuoden päästää metsän optimaalinen kasvu kyllä kärsii.
Ihan mielenkiintoista pohdintaa Venäjän ilmapuolustuksesta:
Toisaalta ukrainalaiset ovat paljon valmiimpia tehdä uhrauksia sodan eteen toisin kuin venäläiset. Tämän takiahan Putin ollut todella varovainen liikkeellepanojen kanssa ja Kremlinisssä olla täten päädytty maksamaan isoja palkkioita sotilaille, joka ei todellakaan ole taloudellisesti kestävää. Itse näen vaikeasta ajasta huolimatta Ukrainan tilanteen olevan vakaa, kun taas Venäjä on horjuva korttitalo.
Tuo on totta mutta Ukrainan ongelma on määrällinen, ei laadullinen. Ei vain riitä joukkoja hyökkäykseen reserveineen. Puolustustahtoa heillä kyllä on.
Tähän Venäjän lahoamiseen sisältäpäin ilmeisesti toiveet on ladattu mutta en jaksa uskoa että Venäjällä sisäpoliittisesti tapahtuu mitään vielä pitkään aikaan. Pitkä matka että kansa on kaduilla Moskovassa tai joku muu valtaklikki syrjäyttää Putinin kätyreineen.