Niillä ennätys-seipäillä ei oikein edes harjoitella, koska ovat niin jäykkiä ja vaativia. Se (ennätys)seiväs vain kaivetaan esiin ja sitten hypätään oudolla seipäällä.
Ei varmaan oikein nykypäivän seipäitä voi verrata Bubkan aikoihin. Sama homma kuin kiekkomailoissa.
Tää on nähty niin monta kertaa:
Wilma Murrolla leikkaus ilmeisesti polven takia. Vastoinkäymiset sen kun jatkuu.
Ihan mielenkiintoista kutenkin verrata näitä kahta suvereenia seiväsmiestä. Melkoisen eri sukupolvea kyllä, sillä Bubka on syntynyt 1963 ja Duplantis 1999. Parhaan ulkotuloksensa 614 Bubka hyppäsi 1994, jolloin Duplantis ei ollut vielä syntynytkään! Btw Bubka hyppäsi hallissa jopa 615, joka on tänä päivänäkin hurja tulos. Lähinnä vain “Mondo” sitä hyppii.
Bubka hyppäsi tuon 614 hiukan ennenkuin täytti 31, joten siinä mielessä Duplantisilla olisi noin 5 vuotta aikaa korotella rimaa. Jos Duplantis parantelis noin kolme kertaa vuodessa ME:tä sentin kerrallaan, niin hänen “lakikorkeutensa” voisi olla luokkaa 645. Taitaa olla aika masentavaa lähivuosien kanssakilpailijoille. Tarjolla on vain himmeämpiä mitaleja.
Nyt on aivan unohtunut Andreas Almgrenin lähes mielipuolinen 5000m juoksu Tukholmassa: Uusi Euroopan ennätys 12.44!!! Vapise Etiopia ja Kenia.
Mitä esim. Ruotsi ja Norja tekevät oikein, kun sieltä tulee juoksupuolelta aivan supersuorituksia. Pihlström vetää 1500m 3.30:n pintaan ja Norjan nuori Jäger juoksee 400m alle 50 sekuntiin. Meillä haaveillaan vielä joidenkin 70-luvun ennätysten kaatamisesta, Viren, Riitta Salin jne. Onneksi Vasalan 1500m enkka saatiin juuri kaadettua, mutta siitä on pitkä matka tämänhetkiselle maailman huipputasolle.
Muuten: Joonas Rinne on 1500m:llä nyt ennätyksellään maailman tilastossa sijalla 77. Tällä kaudella 3.36 ja risat ajalla sijalla 116. Eli kyyti on kylmää.
https://worldathletics.org/athletes/finland/joonas-rinne-14482918
Samaa olen miettinyt. Onko kansa laiskistunut?
Taitaa kuitenkin olla niin, että Suomessa mahdotonta ”uhrata” jokainen sekunti ja minuutti elämästään kestävyysurheilulle, koska täällä ei elä pelkästään urheilemalla.
Joku 5000m juoksu, niin siinä ei voi antaa elämäntavassa yhtään löysää vastustajalle. Joka sekunti elämässä pitää tähdätä siihen juoksuun. Sen lisäksi pitää voittaa geenilotossa.
Täällä palstalla on ollut juttua Suomen yleisurheilun tasosta. Eihän se maailman elittiiä ole, jos kokonaisuus otetaan huomioon. Nyt kun näitä kotimaan kisoja riittää ihan mukavasti televisioituinakin, niin itse olen jo pitemmän aikaa seurannut kisoja sillä silmällä, että mikä se Suomen taso ja suomalaisten urheilijoiden oma taso on.
En siis odottele maailmanluokan tuloksia, vaan olen katsojana tyytyväinen, kun urheilijat pääsevät sinne omalle tasolleen ja välillä vähän ylikin tehden omia ennätyksiään. Otanpa yhden esimerkin ( voisi ottaa enemmänkin): 1500 metrillä on vuosia ollut suomalaisittain kova saavutus päästä 3.40:n alle. Ja viime kesänä on menty reilusti alle ja jo tänäkin kesänä. Ja harmi juttu, että LeKin edustaja Santtu Heikkinen lienee kärsinyt loukkaantumisista. Siinä olisi niin oiva kilpakumppani Joonas Rinteelle.
Minua ilahdutti Paavo Nurmi Gameseissa, että naispika-aiturit Neziri ja Hurske pääsivät jo alle 13 sekunnin ja Santeri Kuusiniemikin miesten pika-aidoissa juoksee suomalaisittain hyviä aikoja.
Niissä lajeissa kotimaan taso noussut missä on sisäinen kilpailu. Esimerkiksi naisten moukari , 100 aidat.
Tänään klo 17:20 perinteinen Kuortaneen yleisurheiluehtoo.
Hiukan koleat oltavat, pikkusadetta ja +10 C, tuntuu kuin +8 C. Onneksi sää on hitusen paranemassa iltapuolella, ei sadetta ja jopa +12 C. Kyllä se siitä, eihän siellä juuri taida olla Jamaikan yms. hirmuja mukana. Toivottavasti kaikilla paikat kestää kunnossa.
Viivi Lehikoinen juoksi kovan ajan 400 metrin aitajuoksussa lauantaina. Kansainvälisessä Atleticageneve-kisassa Sveitsissä kello pysähtyi aikaan 54,92.
Lehikoinen oli kisan neljäs. Edellä olivat Belgian Paulien Couckuyt (aika 54,64), Slovakian Emma Zapletalova (54,71) ja Sveitsin Yasmin Giger (54,77).
Geneven kilpailu oli Lehikoisen ensimmäinen hänen päämatkallaan lähes vuoden tauon jälkeen. Lehikoinen oli kisannut 400 metrin aitajuoksussa viimeksi Pariisin olympialaisissa 5. elokuuta.
Katselin hieman osallistujaluetteloa, mielenkiintoisin kattaus vaikuttaa olevan naisten moukarissa, alkaen 19.10. Daniel Ståhlin avopuoliso Fanny Roos saattaa olla melko ylivoimainen kuularingissä alkaen 18.30.
Miesten keihäs ei ole enää Suomessa kuninkuuslaji.
Kisat näkyvät muuten Yle Areenassa.
Jonkun uutisen mukaan Kuortaneella mietittiin onko miesten keihästä koko kisoissa syytä järjestää. Eilen heitettiin Timanttiliigaa Pariisissa ja tiistaina on Ostravan kisa. Keppimiehet niinkuin muutkin urheilijat menee sinne missä maksetaan kunnolla. Jos naisten moukari olis Timanttiliigan laji niin ei tämän päivän kattaus olisi tuollainen!!
Hyvä että Viivi on päässyt terveyshuolista eroon.
Kuortaneen kisoissa on monia samoja kilpailijoita ulkomailta kuin tiistaina oli Turussa.
Onko palstalla tietoa, hoituuko heidän majoittumiskulunsa kisojen välillä järjestäjien toimesta vai millaiset on sopimukset?
Eipä ole sentään GP-kisapromoottorien papereita hallussa, mutta se on kokolailla varmaa että Camryn Rogersin tasoisille urheilijoille maksetaan matkat, majoitus ja jopa starttirahaakin. Eivät he pelkästään osallistumisen riemusta tänne Pohjolaan tule kisaamaan.
Kyllä meillä Kuortaneella maksetaan ihan käypä korvaus, tervetuloa kilpailemaan.
Suomi on kahden urheilijan voimin maailman kärkeä naisten moukarinheitossa. Naisten seitsenottelussa niin ikään kahden urheilijan voimin hyvin lupaavat näkymät. Naisten seiväshypyssä myös menestystä tullut lähivuosina.
Ei Suomen yleisurheilu nyt pelkkää surkeutta ole, vaan joissain lajeissa menee ihan hyvin ja naapurimaita paremmin. Toki suomalaisille perinteikkäässä kestävyysjuoksussa ei ole 70-luvun (ja 80-luvun alun) jälkeen menestystä tullut kuin EM-tasolla. Ja vaikea nähdä että tulisi jatkossakaan, ainakaan miesten puolella. Poikien yleisurheiluinnostus on Suomessa vähäistä. Taitaa jääkiekkoilijoiden ja jalkapalloilijoiden kuvia löytyä ennemmin huoneen seiniltä.
Afrikan maissa ja Norjassa kestävyysurheilu on selvästi kovemman kansallisen innostuksen tasolla. Meillä Ritolan, Julma-Juhan ym. perintö taitaa olla enempi rasite kuin innostuksen lähde. Vähän niin kuin menneen maailman touhua sellainen psykopaattinen yksin puurtaminen mitä nämä entisaikojen suuruudet harrasti. Ja kun Nurmi ja Viren on aikoinaan voittaneet kaiken, niin ei Suomessa joku vitosen 9. sija MM-kisoissa saisi paljonkaan arvostusta, vaikka olisi oikeasti kova temppu.
Turkki aikoo värvätä useita huippu-urheilijoita Jamaikan suunnalta. Sinänsähän tässä ei ole muuta uutta kuin kiinnostuksen maantieteellinen kohde, Jamaika. Turkki kunnostautui ostourheilijoillaan jo noin 10 vuotta sitten loikkaamalla yhtäkkiä vaatimattomalta tasolta aikamoiseen kisamenestykseen.
Saara juoksi eilen oman ennätyksensä.
Ihmettelinkin mihin nuori nainen hävisi kauden alun jälkeen?
Keskitalo pääsi hyvään kuntoon jo kauden aloituksessaan toukokuun puolella. Puolan Bydgoszczissa syntyivät tulokset 12,90 ja 12,92, mutta tuliaisina oli myös pieni repeämä etureidessä.
– Sitä jouduin jonkin aikaa kuntouttamaan, mutta viimeiset pari viikkoa olen päässyt normaaliin harjoitteluun.