En oikein tiennyt mihin tämän kirjoittaisin, koska viimeiset pari viikkoa on tuoneet niin isoja tunnetiloja joka suuntaan että en olisi uskonut. Mutta loppupeleissä nyt ollaan selkeästi paremmassa suunnassa tiellä mistä tulee vain hyvä mieli. 
29.6 klo 20.28 tyttäreni syntyi hyvä vointisena ja terveenä ja kävi makaamaan puolison vierelle käyden syömään. Ajattelimme että tyttö nukahti rinnalle ja emme tajunneet että jotain oli mennyt pieleen. Vajaa pari tuntia syntymän jälkeen kätilö tuli huoneeseen aikomukseen mitata tytön ja punnita sekä katsoa muutoinkin tytön vointia. Tässä vaiheessa kaikki muuttui kun kätilö otti tytön syliinsä ja lähti juoksemaan pois huoneesta kiireellä sanoen että meidän pitää odottaa huoneessa. Odotimme reilun tunnin synnytyssalilassa odottaen että mitä tapahtui ja miksi tyttö vietiin kiireellä pois. Lääkäri tuli kertomaan meille että tyttöämme elvytettiin 4 minuuttia ja tyttö saatiin takaisin henkiin ja on nyt hengityskoneessa koska ei saa itse hengitettyä kunnolla. Tytölle on myös tilattu Kuopion Yliopistollisesta sairaalasta ambulanssi, jossa on kylmähoitoon tarkoitettu siirtoyksikkö mukana ja tyttö siirtyy KYS:siin saamaan hoitoa. Onneksi vanhempani olivat meillä katsomassa kolmea muuta alle kouluikäistä lastamme ja pystyivät jäämään meille vahtimaan lapsia, jotta voimme itse lähteä taksilla Kuopioon tyttömme kanssa.
30.6 n.klo 5 aikaan olimme itse KYS:sissä vastasyntyneiden teho-osastolla ja tyttömme saapui sinne vähän meidän jälkeen ambulanssin kyydillä. Asuimme reilun viikon Kuopiossa vastasyntyneiden teholla tyttömme kanssa ja vanhempani olivat muiden lasten kanssa 180 kilsan päässä kotonamme. Viikon aikana tytölle tehtiin paljon kokeita ja hän sai kylmähoitoa, jotta aivot saisivat parantua hapen puutteesta joka tytölle tuli. Kokeissa ja kuvauksissa selvisi että tytön elimistö toimii kuten kuuluu ja tyttö muisti miten hengittäminen tapahtuu ja myös sydän toimii kuten kuuluu. Näin olle hengityskone saatiin irrotettua KYS:sissä ollessa jo. Mutta magneettikuvauksen tulos murensi isosti maailmaa ja tuli todella tyhjä olo. Tytölle oli kerinnyt tulemaan hapen puutteen takia aivoihin laaja aivovaurio… Vauriot olivat tulleet liikkumisen, hienomotoriikan ja puheen alueille, myös näköhermot olivat kärsineet vauriota. Onneksi vauvan aivot kehittyvät paljon ja oppivat jollain tapaa tulevaisuudessa paikkaamaan vaurioituneita alueita, ainoastaan aika näyttää miten haasteita tytön elämään tulee.
Viikko sitten pääsimme siirtymään tarkkailuun Mikkelin keskussairaalaan, koska tehohoidolle ei ollut enään tarvetta. Sairaala tarkkailukin on tällä hetkellä lähinnä sen takia että tyttö ei osaa imeä vielä tissiä ja nielemisessä on ollut haasteita ja tämän vuoksi ruoka menee nenä-mahaletkun kautta. Tilanne on kuitenkin sen verran hyvä että ensi viikolle suunnitellaan kotiutusta koska pystymme tällä hetkellä hoitamaan itse vauvan tarvitseman hoidon. Mukaamme saamme näillä näkyminen sairaalasta happisaturaation mittaus välineet sekä laitteiston jolla pystyy nielusta imemään räkää ja limaa pois jos sitä sinne kertyy.
Parinkin eri lääkärin kanssa kun olemme jutelleet, olemme kuulleet että tytöllemme tuli kätkyt kuolema josta hänet saatiin elvytettyä henkiin. Olemme saaneet todella laadukasta ja hienoa hoitoa tytöllemme sekä Mikkelissä että Kuopiossa ja saamme kiittää todella paljon kaikkia kätilöitä, hoitajia ja lääkäreitä että tyttömme on hengissä. Tällä hetkellä näyttää siis siltä että tyttö pääsee ensi viikolla vihdoin kotiin.