Tuo vit… harmitus-ketju hyppii tuohon etusivulle vähän väliä, mutta positiivisuus ketjua ei näy vastapainona (modet yhdistänee, jos tuollainen jossain palstan uumenissa jo on?). Tiedetään, että kaikki on paskaa paitsi kusi, mutta ehkä palstalaisilla on silti aihetta positiivisuuteen tai hyvään mieleenkin vit… harmituksen sijaan. Edes silloin tällöin. Ehkä.
Tänään toverin rinne saa hymyilemään kevät. …ja illalla on sitsit Vois olla huonomminkin.
Sitsit, eli akateemiset istumajuhlat. Perinne, johon en itse ikinä päässyt kiinni, mutta joka ilmeisesti on aika kivaa.
Kevät tosiaan tekee hyvää.
Lisäksi tällä hetkellä miellyttää työ, joka sallii riittävän unen saannin vaikka pää ei anna nukkua ennen puolta yötä. Hyvä ketju, kiitokset siitä.
[quote=“krobbe, post:5, topic:4633”]
Vielä paremmalle tuulelle minut saisi, jos arvon akateemikot olisivat tyytyneet ihan kotimaiseen, eikö istsit kelvannut?
[/quote]Suomalaisella akateemisuudella lienee kuitenkin vahva tausta juurikin ruotsinkielisyydessä, joten eikö tuo tavallaan ole varsin ymmärrettävää, että sanastossa tunnustetaan omat juuret edelleen säilyttämällä ruotsin vaikutus käytetyssä sanastossa?
Minua on tuossa “juurihommassa” on hivellyt se, että rakkaan siskoni tekemän laajan sukututkimuksen mukaan juuremme ovat olleet jossain vaiheessa peräisin aina niinkin ruhtinaalliselta suunnalta kuin Ruotsin kuningashuoneesta vuosisatojen takaa. Tekeekö tuo minut sitten hyvälle tuulelle, välttämättä ei koska sukumme “lonkeroista” löytyy myös vähemmän mairittelevia esi-isiä ja -äitejä.
Tänään koin todellisen hyvän olon tunteen. Olen pelannut Pokemon Go:ta läpi talven. Rämpinyt milloin lumessa, milloin loskassa. Taivaltanut läpi tuulen sekä jäätävän viiman. Vähät välittänyt lumi-, räntä-, tai vesisateesta.
Mutta tänään kävelin paljaalla asfaltilla, kädet sulina, eikä puhelimen näyttö vetänyt huuruun. Aurinkokin se vain paistoi. Ai että teki namiskuukkeli pitkän talven jälkeen!
Laskettelu on kyllä mieltä ylentävää hommaa. Kun keli on kohdillaan, maisemat lumiset ja välineet toimii, tulee varsinkin isommissa rinteissä jännä vapauden tunne. Sitä vain liitelee kaarrellen kahdeksaa kymppiä rinnettä alas, eikä mielessä taatusti ole muuta kuin seuraava käännös.