Alkoholi - missä menee raja

Erittäin hyvin sanottu siellä… :+1: Mulla 8v kuivilla juomisesta/sekakäytöstä ens viikolla. On sen arvoista että jaksaa.

10 tykkäystä

Kiitos kaikille hyvistä kommenteista ja omakohtaisista kokemuksista asian suhteen. Enpä olisi uskonut, että tähän ketjuun on tullut yli 50 vastausta sillä aikaa, kun en itse ole foorumilla ollut. Rohkaistuin nyt kertomaan omaakin näkökulmaa alkoholismiin.

Itselläni on alkoholismista kokemusta lähinnä vain lähiomaisena. Isoäitini on pesunkestävä alkoholisti, ollut jo vuosikausia. Välillä on joitain pätkiä mennyt juomatta, mutta sitten homma on taas lähtenyt lapasesta. Pari vuotta sitten hän keksi miesystävänsä kanssa muuttaa aina puoleksi vuodeksi Portugaliin sillä verukkeella, kun saa eläkkeen verovapaasti. Todellisuudessa halpa viina virtaa aamusta iltaan ja samanhenkisiä enemmän tai vähemmän alkoholisoituneita suomalaiseläkeläisiä on löytynyt seuraksi.

Tässä se pointti juuri on. Mekin olemme sukulaisten kanssa yrittäneet jo aivan kaikkea. On vuosikausia tuettu ja “ymmärretty”, sitten on kovisteltu ja raahattu hoitoon. Uhattu katkaista välit jne. On yritetty käsitellä juomiseen liittyviä syitä (isoäidin lapsuuden traumat) ja hankkia psykiatrista apua. Mikään ei auta, koska hän ei itse halua muuttua ja hänellä on vierellään toinen alkoholisti, joka ei niin ikään halua muuttua. Kaiken huipuksi eräs sukulaiseni on mielenterveysongelmiin erikoistunut sairaanhoitaja, mutta ei hänkään ole saanut mitään tehtyä asialle. Viime vuonna äitini totesi minulle, että kunpa isoäiti vain kuolisi pois sanoen ääneen sen, mitä kaikki ajattelevat. Kuulostaa karulta, mutta alkoholistin lähiomaiset ymmärtävät mistä puhun.

Hyvän ystäväni isä on niin ikään alkoholisti. Muu perhe säästi kauan aikaa rahaa, jotta hänet saatiin vietyä Minnesota-hoitoon. No, koska hän ei itse halunnut muuttua, niin hoidosta ei ollut minkäänlaista apua. Edelleen joutuvat soittamaan ambulanssin aina viikonloppuisin, jos isä ei vastaa ja sieltä hän yleensä löytyy tajuttomana asunnostaan. Tähän saakka vielä hengissä.

Alkoholismi on äärimmäisen vakava asia eikä yksikään ihminen ole sille immuuni. Karkeasti ottaen mitä enemmän juo sitä enemmän haluaa juoda. Addiktio myös iskee salakavalasti ja loppuun saakka uskotellaan itselle ja muille, ettei mitään ongelmaa ole. Varmaan yleensä juuri siihen saakka, kunnes tulee jokin Teron mainitsema kova pudotus maanpinnalle. Oman terveyden romahtaminen voi monilla olla tällainen. Suomalaiseen ajattelutapaan on valitettavasti aina kuulunut, että kun työnsä vaan (jollain tavalla) hoitaa, niin mitään ongelmaa ei ole. Kulissit pysyvät muidenkin tukemana pystyssä viimeiseen saakka.

Omallakin kohdallani juominen karkaa varsin helposti lapasesta. Minulle ei ole mikään ongelma olla juomatta, kun olen etukäteen päättänyt niin tai nauttia pari olutta, mutta kolmannen tai neljännen kohdalla homma herkästi karkaa lapasesta. En ikinä juo itseäni sammuksiin tai niin että muisti lähtisi tai edes niin, että tulisi varsinaista krapulaa (sillä vihaan sitä olotilaa), mutta asia huolestuttaa minua ja olen harkinnut siirtymistä täydelliseen absolutismiin. Oma juominen karkaa helposti myös tuohon tissutteluun ns. “laatuoluiden” tai konjakin parissa ja en voi olla ajattelematta sitä, että tällaiset harrastukset ovat niin ikään vain verukkeita juoda.

Btw. Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa on yksi varsin hyvä addiktioita ja alkoholismia kuvaava kirja.

4 tykkäystä

Tässä muuten myös yksi huomionarvoinen pointti: Alkoholismissa on kyse täysin samasta asiasta kun huumeriippuvuudessa, eli addiktiosta. Toisessa se addiktion kohde on vain laillinen päihde, toisissa ei, mutta sairaus toimii täysin samalla lailla.

Työ on varmaan yleisin ja suurin suomalainen kulissi millä alkoholismia peitellään/vähätellään. Ei mitään väliä vaikka olis kaiken vapaa-aikansa enemmän tai vähemmän päissään, kunhan vaan on aamusin työpaikalla ajoissa niin ongelmaa ei ole.

2 tykkäystä

Viikonloppuisin tulee otettua jokunen olut tai lonkero. Tai sitten tissutellan pullo pari punkkua. Siiten mulle onj tullu paha tapa kun tulen keikalta kotiin niin sitten yöllä nappaan ennen pehkuihin menoa pari kolme brandypaukkua…

Otan nyt joka tapauksessa yhden alankomaislähtöisen, virolaisen nelosoluen.

2 tykkäystä

Pakko mainita koska olen viimeksi sammunut. Episodi tapahtui noin kaksi vuotta sitten, Sebastian Ahon tehtyä maalin 7. finaalissa Raksilassa 25.4.2015. En olisi kestänyt kavereiden ■■■■■■■■■, enkä myöskään illan urheilu- tai tulosruutua, vaan vedin itseni pelin jälkeen alle tunnissa ns. “mediapimentoon”. Rehellisesti siis sammuin sohvalle :slight_smile:

Edit, Osa-II: Parasta tässä oli kuitenkin se kun iso mies nukahtaa kasilta, niin sitä myös herää aikaisin. Heräsin samalla neljän-viiden aikaan samalla, kun Aamulehti kolahtaa luukusta ja kannessa oli isolla fontilla jotain neljäs “kerta toden sanoo” tai jotain sinnepäin. Muistan kun tuijotin tyhjällä katseella TV-shoppia loopissa siihen saakka, kun puoliso heräsi. Paras krapula-aamu ikinä, vaikka taisi siinä kyykkywiskin pohjat mennä samalla aamupalaksi murheeseen.

7 tykkäystä

Olen aika vahvasti eriävää mieltä. Alkoholismia, kuten muitakin päihderiippuvaisuuksia on perinteisesti hoidettu lähtökohtana lopun elämän kestävä täysraittius.(Korvaushoidot ovat asia erikseen) Mutta eikö juuri se vaadi ihan järkyttävän vahvan selkärangan, että siihen kykenee. AA-kerhot ja Myllyhoidot, ovat pyrkineet tuomaan jumalan päihteen tilalle, kun taas Minnesota-menetelmä käsittääkseni pyrkii enemmän kannustamaan hoidettavan henkilön luovuuden kehittämiseen. Näissä yhteistä on nimenomaan totaali kieltäytyminen esim. alkoholiin. Samalla se myös helposti tarkoittaa sosiaalisten suhteiden menettämistä ja vapaa-ajan aktiviteettien hylkäämistä. Siinä vasta selkärankaa vaaditaan, kun nämä kaikki pitää itseltään kieltää. Lisäksi on väitetty ihan tutkimuksiin perustuen, etteivät näiden menetelmien läpikäyneet henkilöt ole raitistuneet merkittävästi paremmin, kun heitä verrataan henkilöihin, jotka ovat keskeyttäneet hoidon.

Suomessa Alkon laboratorioissa on kehitetty Sinclair-lääkehoito, joka ei Antabuksen tavoin estä juomasta, vaan estää aivoja saamasta “mielihyvää”. Tällöin Alkoholisti voi pelata jatkossakin puulakiporukassa jääkiekkoa, vaikka reenien jälkeen pitäisi mennä baariin. Eli voi juoda oluen, mutta ei tule pakonomaista juomisen jatkumista.

Voi ihan hyvällä syyllä kysyä, onko alkoholismin hoidossa oltu väärässä vuosikymmeniä?

2 tykkäystä

Eihän se ihan niinkään mene. Kyllähän nimenomaan alkoholin käyttö on holhottua Suomessa, kuin melkein missään muualla (kehittyneissä maissa) Virkavalta nimenomaan pyrkii vähentämään kaikin voimin alkoholin käyttöä verotuksella, rajoituksilla jne. Taisi olla juuri eilen, kun kansanedustajaksi noussut THL:n entinen johtaja Pekka Puska puhkui innoissaan, ettei tule hyväksymään alkoholilakiin esitettyjä muutoksia. Pekka Puskan kolme legendaarista prinsiippiä alkoholin haittojen ehkäisyyn ovat saatavuuden vähentäminen, saatavuuden vähentäminen ja saatavuuden vähentäminen. Valitettavasti Puska omaa suuren arvovallan terveysasioissa, osin oikeutetusti, osin oikeudetta. On tietysti helppo ajatella, että saatavuuden rajoittaminen ehkäisee ongelmia, mutta Suomessa alkoholiongelmat eskaloituivat nimenomaan kieltolain aikana. Alkoholi ja sen käyttö on siitä lähtien aina ollut tietyllä tavalla rahvaan haistattelua eliitille.

Alkoholi ei ole virkavallan lempilapsi, mutta siltikään ongelmia ei ole saatu kuriin. Olisiko aika kokeilla jotain muuta keinoa kuin saatavuuden rajoittamista? Vaikka liberalisoida alkoholipolitiikka

Suositellumpi lähtökohta raittiudelle on “just for today”, eli niin että et ajattele olevasi loppuelämää raittiina, vaan elät päivä kerrallaan ja pidät huolen siitä että olet tänään koko päivän raittiina. Koko loppuelämän kestävä raittius kuulostaa huomattavasti vaikeammalta asialta, ja mahdottomalta varmasti jopa monelle ihmiselle jolla ei ole päihdeongelmaa, mutta päivän kestävä raittius on huomattavasti helpompi käsitellä.

Ite suhtaudun hyvin skeptisesti Sinclairiin tai muihin lääkehoitoihin mitkä estää aivoja saamasta mielihyvää juomisesta. Ehkä se vois toimia jollekin joka ei ole varsinaisesti alkoholisti mutta haluais silti syystä tai toisesta rajottaa juomistaan, mutta henk. koht. en usko että siitä on alkoholismin hoidossa mitään hyötyä. Ei alkoholisti juo sen takia että siitä saisi mielihyvää vaan sen takia että alkoholilla saa pään sekaisin, jos on kivaa niin se on pelkkää bonusta. Ihan sama kun joku Antabus, ehkä se estää tavallista viikonloppukaljottelijaa juomasta mutta liekö ykskään alkoholisti ikinä raitistunut antabuksen avulla pysyvästi? Molemmissa tapauksissa pyritään jotenkin vaikuttamaan seuraukseen vaikka tehokkaampaa (joskin vaikeampaa) olisi keskittyä niihin taustalla vaikuttaviin syihin.

3 tykkäystä

Tämä sopinee hyvin jääkiekkofoorumilla olevaan alkoholia/alkoholismia käsittelevään ketjuun:

3 tykkäystä

@TeroJ kiitos tästä artikkelista :slight_smile:

Nyt vasta selailin vähän enemmän tätä topiccia läpi. Vaikea aihe, mutta keskustelu on ollut mielenkiintoista.

Olen huomannut olevani samaa mieltä yllä lainattujen henkilöiden kanssa hyvin usein, ainakin mitä tulee jääkiekkokeskusteluihin. Varmaan monista muistakin asioista. Eipä tule yllätyksenä, että omatkin ajatukset ja kokemukset ovat hyvin samankaltaisia, mitä tulee tämän topicin aiheeseen.

Ehkä eniten samaistuun nimimerkkiin @rinne. Juomiseni on myös hyvin vaihtelevaa. Yleensä työviikoilla en juo yhtään. Nykyään en juo kovin paljoa viikonloppuisinkaan. Vietän silloin mieluummin laatuaikaa selvinpäin tyttöystävän kanssa. Muutenkin radalla oleminen on aika lailla nähty. Varsinkin opiskeluaikoina tuli käytyä melko runsaasti erilaisissa pirskeissä ja monesti tuli otettua niin sanotusti päätyyn asti.

Nykyään ei oikein jaksa. Mieluummin lähtee kotiin nukkumaan tai katsomaan NHL:ää viimeistään 1-2 maissa, vaikka muut kaverit jäisivät vielä juhlimaan. Yökerhot eivät kiinnosta minua tippaakaan, missä syynä lienee enempi se musiikki ja örveltämistouhu. Minä istuisin mieluummin baarissa muutaman oluen äärellä kaverien kanssa jutustellen, kuin yökerhoissa jumputusta kuunnellen, yrittäen keskustella kaverien kanssa huutaen ja tanssilattialle joraten. Monesti baareissakin otan yhden laatuoluen kuin kolme halpaa ihan-sama-mitä. Toisin oli kieltämättä opiskeluaikoina, kun mentiin virran mukana, juhlittiin kunnolla eikä rahaa liikaa ollut muutenkaan.

Arkena ei tosiaan töiden / liikunnan onnistumisen takia viitsi juoda eikä alkoholi juuri käy mielessäkään. Välillä kaupasta se tsekkiolut tai Alkosta punaviini tarttuu mukaan ja tulee tissuteltua se muutama joskus arkenakin, mutta harvemmin kuitenkin.

Suhteellisen nuori kun olen, niin kaveriporukalla on välillä kaikenlaisia pippaloita ja reissuja tarjolla, ja kyllähän silloin tulee juotua. Melko hyvin pystyy kuitenkin nykyään pitämään jonkinlaisen maltin, eikä tule vedettyä loppuun asti. Ei vain halua sitä krapulaa, se jumi kun kestää sitten yleensä pari päivää ja vähintäänkin alkuviikko menee enemmän tai vähemmän löysäillessä, vaikkei mitään päätyjäkään vetäisi. Näin nyt, vaikken ole vielä edes kolmeakymmentä - krapulat ovat nykyään pahempia kuin nuorempana. Senpä takia ei tee mieli juodakaan hirveästi.

Muistia en ole muistaakseni ( :smiley: ) koskaan juomisellani kunnolla menettänyt eikä mitään suurempia törttöilyjä ole tullut tehtyä, toki joitain tyhmyyksiä, mutta ei mitään vakavaa. Ennemmin minulla tulee sellainen rento fiilis enemmän kuin örvellys tai rähinä juodessani.

En tiedä, onko se hyvä asia vai ei - omasta mielestäni hyvä - etten juurikaan pidä väkevämmistä viinoista. Joskus tulee maisteltua vähän viskiä, mutta sitä ei todellakaan tee mieli juoda koskaan paljoa. Punaviinikin maistuu ruuan tai illan ratoksi kohtuullisin määrin. Juon lähes vain ja ainoastaan olutta, jos juon. Kirkkaita tai liköörejä tai baarien juomasekoituksia juon todella harvoin.

Yllä olevasta tekstistä voi saada kuvan, että olisin melko holtiton alkoholin käyttöni suhteen. Näin ei kuitenkaan omasta mielestäni ole, eikä minulla omasta mielestäni ole ongelmaa asian suhteen. Nykyään tipattomat putket venyvät monesti pitkiksikin ilman sen enempää suunnittelua. Ei vain tule juotua. Viimeksi join vappuna jonkin verran, mutta en muista, koska olisin vetänyt niin sanotusti päätyyn asti. Vissyholisti kyllä olen, kivennäisvettä tulee juotua monta kymmentä litraa viikossa.


Omien läheisteni piirissä ei ole onneksi ollut tätä ongelmaa. Pelkäsin aikanaan, että isäni retkähtää, kun äitini hänet monen kymmenen vuoden avioliiton jälkeen jätti ja kyllähän hänelle olut maistui normaalia enemmän noina aikoina. En oikein tiedä miten, mutta hän kuitenkin pääsi noista tavoista muistaakseni kohtuullisen nopeasti yli. Sittemmin on jättänyt tupakan poltonkin, mikä on hieno asia. Juo hänkin toki yhden tai kaksi silloin tällöin, mutta olen ylpeä, että hän pystyy olemaan juomatta, vaikka kaveripiiri taitaa koostua lähestulkoon pelkästään alkoholisteista.

Vanhalla kesätyöpaikallani oli noin 60-vuotias mies, josta kuulin juttuja, että juo yövuoroissa ja varmaan muissakin vuoroissa. Hänetkin oli vaimo jättänyt, syitä ja seurauksia en sen paremmin tunne. Itse en huomannut hänen olevan koskaan erityisemmin humalassa, mutta en olekaan asiantuntija. Monia selviä merkkejä kyllä oli nähtävissä - mm. naama punotti kovasti (en tosin tiedä onko tämä mitenkään merkki alkoholin käytöstä?), silmät verestivät ja jokaisella tauolla kerrottiin samat jutut, niin kuin niitä ei olisi koskaan kertonutkaan.

Ehkä tuo oli enemmän tai vähemmän maistissa aina ja luulenpa, että kotona veti sitten vielä vähän enemmän. Vähän aikaa sitten kuulin kyseisen herrasmieheen potkaisseen tyhjää. Täytyy sanoa, ettei tullut yllätyksenä.


Hieno teksti tuo yllä linkattu entisen NHL-pelaajan kirjoittama artikkeli. @TeroJ, oletan että samaistut miehen kirjoituksiin itsekin? Hieno kirjoitus oli myös tarinasi omista kokemuksistasi. Voisin melkein sanoa, että se oli mielestäni kenties foorumin historian hienoin kirjoitus. Kiitos. Uteliaisuus kuitenkin heräsi. Esitän alla muutamia kysymyksiä, mitä tuli mieleen. Muutkin topicin aiheen kanssa vakavammin painiskelleet voivat vastata. Ovat sen verran henkilökohtaisia, että ymmärrän, mikäli et(te) halua vastata.

  • Haluatteko avata tarkemmin myös omalla kohdalla sitä, millainen oli se pohjakosketus, mikä sai aikaan sen tapahtumaketjun, että stoppi tuli?
  • Millaisia asioita tuli käytyä läpi raittiuden alkuaikoina? Voitteko sanoin kuvailla, kuinka vaikeaa oli päästää irti? Oliko teillä paljon läheisiä tukemassa prosessissa (vaimo / tyttöystävä tms.) ja kuinka iso tuki heistä oli?
  • Miltä teistä tuntuu istua juhlissa, kun muut juovat? Tai jos näette mainoksen televisiossa tai vaikkapa kuvan täällä, alkaako tehdä mieli ottaa pari olutta tai paukkua?
  • Tuleeko ylipäätään usein hetkiä, jolloin tekee kovasti mieli ottaa olut tai se paukku? Kuinka paljon sen tunteen kanssa täytyy käydä omaa sisäistä jaakobin painia? Vai onko sen pystynyt jättämään jo niin hyvin taka-alalle, ettei sen kaverin näkeminen oluen kanssa tuota mitään ongelmia?

Itsellä ainakin tuntuu, että jos kaverien kanssa liikenteessä tai näkee vaikkapa täällä kuvan kisakatsomosta, jossa pilkistää jokin laatuolut, että tekeepä nyt mieli ottaa itsekin, vaikkei ollut juomista “mitenkään” suunnitellut. Monesti sitten otankin sen muutaman tai vaikka kuusikin olutta, jos olemme vaikkapa kaverien kanssa iltaa istumassa. En sosiaalisen paineen takia, vaan ihan sen takia, että tekee mieli maistaa olutta. Joskus harvoin saatan kotoakin lähteä yhtäkkiä varta vasten hakemaan pari olutta peli-illan oheen, jos oikein alkaa tehdä mieli.

Minulle on kuitenkin aivan sama, jos joku kaveri oikein ihmettelee, miksen juo - se ei saa minua juomaan. Ärsyyntymään sitäkin enemmän. Tämä on kyllä todella ärsyttävä piirre suomalaisessa kulttuurissa, että vielä aikuisiälläkin on kavereita, jotka ihmettelevät, jos ei bileissä juo. Harvemmassa ne kuitenkin onneksi ovat.

Mutta en koe itse tätä erityisen pahana, koska koen juomiseni olevani melko hyvin hallinnassa.

On varmasti sanomattakin selvää, että masennukseen tai isompaan harmitukseen ei kannata alkoholia ottaa. Tyttöystävän jättäessä tai 2014 ja 2015 finaalien jälkeen harmitti paljon ja samalla kun oli vappua eli opiskelijatapahtumia, niin tuli vähän otettua. Voi varmaan puhua jopa lievästä masennuksesta, kun miettii noita aikoja. Jälkikäteen tarkasteltuna se ei ehkä kuitenkaan ollut niinkään se finaalitappio, joka masensi, vaan sen aiheutti ennemminkin se ketutukseen vedetty känni ja sen jälkeinen morkkis, joka minullakin silloin tällöin juomisesta tulee.

5 tykkäystä

En lukenut tätä ketjua lainkaan, mutta tulin vaan kysymään yhden kysymyksen.
Miksi alkoholin (liika)käyttö myös julkisesti on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää opiskelijahaalarit jalassa :laughing:

2 tykkäystä

Koska opiskelijat juo sivistyneesti :wink: . Ei vaan, vakavasti, en mä ainakaan oo vielä nähnyt ketään haalarit päällä nyrkit pystyssä. Toki ite en juo kovin julkisesti, pelkästään neopreenitaskun kanssa kaupungilla. Paitsi yöllä.

Ei oo muuten wapun jälkeen tehnyt ollenkaan mieli kaljaa. Osin varmaan flunssan takia, mutta kuitenkin. Ei sitä tosin kovin usein muutenkaan tee mieli, eikä sitä kovin usein tule juotua. Joskus voi illalla ottaa pari, ja exculla/wappuna pari laattaa. Meikäläisen raja, ainakin kerholla, menee kello kahdessa. Siit on yli kaksi vuotta, kun on viimeksi jaksanut kattella porukkaa pilkkuun asti.

On tuosta juomisesta pari kertaa ollut harmiakin, on pitänyt opetella sopiva tahti. Nykyään pystyy olemaan joskus naamat ja silti pysyy todella skarppina. Ei mutta nää jutut on tänne varmaan ennenkin kirjoitettu, pääasia, ettei kittaa liian usein ja liian nopeasti.

1 tykkäys

Teoriani mukaan haalarit on eräänlainen näkymättömyysviitta. Opiskelijahaalarit päällä tuolla kaupungilla voi spedeillä ihan mitä tahansa, kunhan ei nyt ketään ihan paskaksi ala hakkaamaan (tai muuten lähde lakia rikkomaan paikkoja hajottamalla tjsp.). Opiskelijahaalareissa pitää oikeasti tehdä jotain erittäin spesiaalia, että saa ohikulkijoissa aikaan jonkin muun reaktion kuin ymmärtävän hymyn tai lievää päänpyörittelyä. Kansalaiset tiedostavat, että nuo hassuttelut on pääosin viattomia perinteitä ja että koko opiskelija-elämä on todellisuudessa vain ohi menevä vaihe. Joillakin opiskelijaelämässä toki kuluu hieman enemmänkin vuosia, mutta siitä huolimatta tuo on ohi menevä vaihe osana aikuistumista.

Alkohonlin käyttö menee tuossa muun spedeilyn osana, kun “kuuluu koodiin” niin sanotusti. Tuossa lienee ymmärrystä mukana, kun aika suuri osa ihmisistä on elänyt/elää tuon läpi jossain määrin. Siihen oppii luottamaan. Nuo haalarit on kuitenkin suojaverkkokin samalla. Harvemmin tuolla opiskelijahaalariset jää sammuneena puistoon tai poliisien tarvitsee viedä putkaan selviämään tms. Haalarit päällä irrotellaan stressiä poistaen, sekoillenkin, välillä yli mennen ja sitä sitten krapulassa/krapulan hälvetessä saatetaan hävetäkin. Oman kokemuksen mukaan nuo haalarijoukkiot on kuitenkin sellaisia, että pitävät omistaan huolta. Aina siellä on joku sen verran selvänä/vähemmän humalassa, että hoitaa sen heikommassakin hapessa olevan kaverin bussiin/kotiin tai tarjoaa oman sohvan yöpaikaksi. Alkoholin käytön hyväksyttävyyttä julkisemminkin lisännee se, että haalarikansan kokoontuessa tuo osallistujajoukko on aika tiukasti rajautunut nuoriin, opiskeleviin aikuisiin, jotka ainakin yrittävät aina tapahtumiensa jäljetkin siivota ennen auringonnousua…

Huomioitavaa on toki sekin, että nuorison “raitistuminen” näkynee jo hiljaksiin opiskelijoissakin. Eivät kaikki juo ja niistäkin jotka juovat, niin monet vetävät oikeasti aika maltillisesti.

Toverin @Virvelia_kainaloon kanssa olen samoilla linjoilla, että Wapun jälkeen on @rinne:kin ollut aika kilttiä poikaa, vaikka täysi absolutismi onkin parilla oluella tullut evättyä. Tuolla kovin jouluisessa säässä hankittu flunssa ja toisaalta ei oikein juominen kiinnostakaan tällä hetkellä, niin on hyvä vetää hiukan henkeä tässä välissä.

5 tykkäystä

OLIPA kerrassaan loistava ja tyhjentävä vastaus!
Mäkään en oo Wapun jälkeen juonut tippaakaan alkoholia, eikä ole edes tehnyt mieli. Toki Lappeenrannassa on Suomen pisin wappu ja se 3viikkoinen teki tehtävänsä niin yleiskunnon kun alkoholin liikanautinnon puolesta. Jos sitä juhannuksena ottaisi seuraavan kerran.

1 tykkäys

Onko? Helsingissä on kuitenkin ikuisen vapun aukio (eli piritori).

:smiley: puhutaan sitten opiskelijawapusta. Varmasti noita ikuisia waputtajia löytyy joka kaupungista…

En tiedä, mistä on puhuttu, mutta ainakin haalari on ollut työpukuna ja lakki päähineenä… Mutta rajoista puheen ollen: Onhan lasissa reunat, mutta riittävästi rajoja kunnioittaen juovuksiin tullaan ja siellä sitten ollaan tavalla jos toisellakin. Luulen, että tuo viina on ikuisuuskysymys, jota lie turha kiakkosivustolla yrittää ratkaista :wink: ?

Neloselta tuli uutisissa pätkä norjalaisista penkkareista “russebusse”. Kyseessä on kuukauden kestävä harjoittelujakso tulevaa opiskelijaelämää varten. Dopingia käytetään reilusti koko jakson ajan kuten maan perinteisiin kuuluu. Harjoittelujakso päättyy itsenäisyyspäivän tyhjennysharjoituksiin. Sen jälkeen saattaa koittaa melkonen treenijumi…

1 tykkäys