Alkoholi - missä menee raja?

Vapaa keskustelu
68

Itse olen siitä onnekkaassa asemassa, että varsinaisesta alkoholismista minulla ei omakohtaista kokemusta ole, joten voin hieman huudella sivusta.

Oma juominen on aika vaihtelevaa. Joinain iltoina tissutellaan, joskus juodaan enemmän ja joskus mennään kokonaan cokis-linjalla. En usko tipattomiin, mutta jo useamman vuoden ajan olen jossain vaiheessa vuotta pitänyt tuollaisen ainakin muutaman viikon tauon juomisesta. Yleensä juomattomuutta varsinaisesti suunnittelematta.

Mutta mitenkäs se vanha “viisaus” menikään: “Opiskelijan ja alkoholistin erona on valmis opinnäytetyö/gradu/muu lopputyö.” Paska läppä vakavasta aiheesta, mutta valitettavan usein tuota asennetta näkee. Opiskeljoidenkin keskuudessa näkee ajoittain yksilöitä, joilla karkaa lapasesta hieman enemmänkin, mutta sitä pidetään ihan ok asiana, koska opiskelija. En väitä, että alkoholismi olisi opiskelijoiden keskuudessa merkittävä ongelma, mutta jos juomatapoihin halutaan vaikuttaa laajemmin yhteiskunnassa, niin nuorten asenteisiin vaikuttaminen ei liene huonoin vaihtoehto noin lähtökohtana…

1 tykkäys
69

Nuoremmilla, ja vähän vanhemmillakin, sosiaalinen paine saattaa aiheuttaa sen, että viihteellä oltaessa on ryypättävä ja tultava oikein kunnon humalaan, kun muutkin niin tekevät. Kavereita yllytetään juomaan. Yläasteella yllytettiin maistamaan tupakkaa. Osaksi varmaan oma hyvin kohtuullinen alkoholin käyttöni ja tupakoimattomuuteni johtuvat siitä, että olen oman tieni kulkija, eikä päätöksiini isommin vaikuta se, mitä muut ajattelevat.

Kun muutin kaupunkiin opiskelijaksi, minulla vasta alkoi tutustuminen ravintoloihin ja alkoholiin. Parina vuotena tuli etsittyä ne omat rajat alkoholin kanssa. Ravintoloissa en tilannut yleensä kovin monta annosta, koska siihen olisi mennyt niin paljon rahaa. Eikä niissä paikoissa pidemmän päälle jaksanut käydä tupakansavun tähden. Musiikistakaan en pitänyt, kun oma musiikkimakuni oli jämähtänyt 60-70-luvuille. Nykyään silloin harvoin, kun ravintolaan menen, käyn vain ruokailemassa. Jossain rauhallisessa pubissa tai kesällä terassilla voin joskus käydä oluella.

Olin sen verran erilainen opiskelijanuorikin, että iltaa istuessa tilasin Rentukassa välillä alkoholiannoksen sijaan itselleni jäätelöannoksen. Kaverit ihmettelivät sitä mutta vähitellen muutamat muutkin alkoivat tilata myös niitä. :slight_smile:

3 tykkäystä
70

Missä menee raja, sitä en osaa sanoa. Työskentelen melko laajalla otannalla isossa sairaalassa hoitajana ja tapaan ihan liian paljon alkoholin tuomia ongelmia. Voi melkein sanoa, kun viikonloppu tulee niin, osastot alkaa täyttyä asiakkaista. Löytyy aivoverenkierto-ongelmaisia, luita katkeilee jne. Se on sitä, kun heitetään viikon päätteeksi vapaalle viinan kanssa. Joukossa on siis ongelmaisia ja ihan vaan satunnaiskäyttäjiäkin. Kaikista karuimpia on kännissä koheltaneet, jotka menettää liikuntakykynsä halvaannuttuaan kaulasta alaspäin.
Aihe on hankala, kun viinapäitä on niin erilaisia. Kaikenkaikkiaan ihmetyttää, että alkoholi on virkavallan lempilapsi, minkä ongelmia ei saada kuriin. Kaikkea muuta holhotaan Suomessa aivan liikaakin, mutta viina se vaan pitää paikkansa.

7 tykkäystä
71

Nämä on niin yksilöllisiä asioita, että mitään suurta totuutta mikä pätee kaikkiin tuskin on. Johonkin alkoholistiin saattaa auttaa läheisten tuki ja johonkin ei mikään.

72

Raja menee pääsääntöisesti parissa sauna/pelikaljassa kun ei toi humalahaku oikein enää nappaa.
Firman pikkujouluissa tulee otettua enemmän ja siitä ei ole juuri koskaan mitään hyvää seurannut.
Geenejä kyllä olisi varmasti vaikka alkoholistiksi mutta lähes absolutisti vaimo on pitänyt siitä huolen että se kehitys on jäänyt meidän Isien aikaiseksi.

73

Nimenomaan näin. Voit kuskata alkkiksen katkolle tai pakkohoitoon tai mitä vaan, mutta jos alkkis ei ite halua raitistua niin sehän lähtee heti pois päästyään kaljalle ja taas mennään.

Toinen asia mikä monien sivustaseuraajien on vaikea ymmärtää, että alkoholisti hakee ja keksii oikeutusta juomiselleen ihan kaikesta. Se riittää, että juomisesta nalkuttava puoliso antaa kerran luvan lähteä juomaan, alkoholistin sairas mieli kyllä kääntelee ja vääntelee sen lausunnon niin että on ihan OK juoda koko seuraava viikko. Tai kun kaupan myyjä hymyilee kun nostelet kaljalaatikoita tiskille, sekin on selvä merkki että täähän on ihan hyvä juttu ja on ihan OK juoda taas. Tai vaikka se että ei ole vielä paskantanut kännissä housuun, eihän tässä nyt niin huonosti kuitenkaan mene hei! Selitykseks käy ihan mikä vaan, ja alkoholisti löytää aina (teko)syitä juoda ja selityksiä sille miks se ei ole ongelma. “No kun pystyn käymään töissäkin”, “vastahan mä olin kaks viikkoa selvinpäin”, jne. Semmosta asiaa ei ole olemassakaan millä ei vois perustella omaa juomistaan muille.

Alkoholismi on myöskin sairaus josta ei parane. Kerran alkoholisti, aina alkoholisti, ja sen takia täysraittius on ainoa vaihtoehto. Monet alkoholistit haaveilevat oppivansa käyttämään alkoholia kohtuudella, mutta se on taito jota alkoholisti ei opi. Jos oppis, niin ei kai sitä alkoholiongelmaa alunperin oliskaan? Tosiasiassa kyse on vain siitä että ajatus elämästä ilman alkoholia on alkoholistille niin kauhea että yritetään keinolla millä hyvänsä pitää siitä kiinni ja saada tekosyy juomiselle. “Mä aion opetella juomaan kohtuudella”, “kyllähän mä voin ihan hyvin juoda kun juon kohtuudella”, “no okei viime viikonloppuna lähti käsistä mut mä opettelen…” jne. Se on ihan hevonpaskaa semmonen.

Surullinen fakta on se, että yleensä alkoholistin tarvii käydä “pohjalla” että löytää sen todellisen halun raitistua. Se, mikä lasketaan pohjakosketukseksi onkin sitten ihan henkilökohtaista. Jollekin se voi olla potkut töistä, jollekin se voi olla rattijuopumustuomio, jollekin se voi olla sitä että puoliso pakkaa kamansa ja lähtee meneen ja jollekin se pohja voi tulla vastaan vasta kun tappaa kännissä ryyppykaverinsa mutta suurinta osaa raitistuneista alkoholisteista yhdistää se että jokainen on löytänyt sen oman pohjansa.

Kaiken tän jälkeen on syytä todeta että joo, kyllähän se läheisten tuki on tottakai tärkeää toipuvalle alkoholistille, mutta auttamismahdollisuudet ennen alkoholistin omaa halua raitistua on hyvin rajalliset. Asian voi ottaa puheeksi, mutta on hyvin todennäköstä että auttamisyritykset kaikuu kuuroille korville, tai korkeintaan alkoholisti käyttää sitäkin vain tekosyynä juoda lisää. “■■■■■■■■ toikin tossa jeesustelee, ihan ■■■■■■■■■■■■■■■■■ vedän tänään kännit!” Tosin kannattaa lohduttautua sillä, että kyllä se tekosyy juoda löytyis kumminkin jostain, eli ette te sitä läheistänne juomaan aja vaan se tekee sen ihan itse…

Anonyymien alkoholistien suusta olen kuullut sanottavan että parasta mitä voitte alkoholiongelmasta kärsivälle tuttavalle tehdä on ostaa sille lisää viinaa, yllyttää juomaan ja toivoa että se pohja tulee nopeammin vastaan. Se on toki melko kyyninen ja kärjistetty näkökulma, mutta itse suosittelisin sen sijaan keskittymään enemmän omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen sen sijaan että yrittäisitte puhua läheistänne raittiiksi. Suomesta löytyy esim. paljon vertaistukiryhmiä alkoholistien läheisille (esim. Al-Anon, ryhmäluettelo täällä) joihin saa osallistua kuka vaan joka kokee tarvetta.

Terveisin Tero, alkoholisti, raittiina n. 6,5 vuotta.

48 tykkäystä
74

Nyt oli niin vakuuttavaa tekstiä, että täytyy ihan isot kiitokset sanoa. Todellakin.

2 tykkäystä
75

Mulla juominen on kolmenkympin jälkeen siirtynyt enemmän ja enemmän omien seinien sisään ja muuttunut tissutteluksi. Yleensä keskellä työviikkoa alkaa tuntua siltä, että kalja maistuisi ja yleensä nappaan silloin pari hyvää tsekkilageria kaupasta mukaan ja juon ne vaikka saunan lomassa.
Perjantaisin tulee yleensä otettua pikkukekkuli ja pelailtua tai muuten puuhailtua kavereiden kanssa, ja esim. eilen pelailin ja join 3 bisseä ja otin yhden rommipaukun. Tänään on sitten energia riittänyt saunan lauteiden korjailuun, siivoamiseen, pyykkäämiseen ja ruuanlaittoon. Jäkikseen jäi vielä yksi Staropramen, jonka juon jos siltä tuntuu.
Eli meikä kyllä juo jos joku pyytää ulos lähtemään, mutta jos saan itse päättää niin dokailen himassa ja säästän rahat vaikka reissuun. Lisäksi himassa voi juoda jallukolaa josta ei tule edes darra :slight_smile:

Yleensä pidän jossain vaiheessa vuotta kuukauden selvistelyn jos siltä tuntuu. Viime vuonna se oli marraskuu, töiden puolesta tosi paska valinta, mutta sisulla mentiin. Yleensä se on lokakuu, jossa on 5 viikonloppua, joten tietynlainen testi sekin.

Eurooppalainen juomakulttuuri Suomeen saadaan sitten kun ravintola/pubiruoka on niin halpaa, että ihmisten perse kestää ostaa sitä juomisen sivuun.

E: Pakko sen verran lisätä, että olen sosiaalinen juoppo. Pystyn istumaan baarissa tappiin asti jos seura on hyvää ja juttua riittää. Jos ei niin kyllästyn ja lähden kotiin nukkumaan.

1 tykkäys
76

@TeroJ tuossa tiivistää asian hyvin myös omaisten näkökulmasta. Asia on juurikin noin. Minulla ei ole tuohon muuta lisättävää kuin se “mahdollistaja”, eli se puoliso, työnantaja, kaverit, yms jotka pitävät kulissit pystyssä. Esimerkiksi koti pysyy ulkopuolisille kunnossa, krapula-aamut katsotaan töissä sormien läpi yms. Nämä kun lopulta sitten romahtaa, niin sitten ollaan lähempänä pohjia. Käytännössä usein ulkopuoliset vain pitkittävät prosessia ja tekevät karhunpalveluksen, vaikka luulevat auttavansa alkoholistia.

Kokonaisuudessaan allekirjoitan @TeroJ tekstin täysin. Ei näitä voi ymmärtää, jos ei ole kokenut itse tai nähnyt prosessia tarpeeksi läheltä.

1 tykkäys
77

Kylmä todellisuus on, että kun on tarpeeksi alkoholisoitunut, niin katkaisuhoito ei enää auta. Siitä tulee lopuksi vain keino selvitä terveydenhuollon avulla kuntoon, että voi taas aloitella seuraavaa putkea. Vasta hauta valkaisee lopullisesti nenän.

78

Näinhän se on, ja usein se johtuu nimenomaan siitä ettei ymmärretä miten alkoholismi sairautena toimii. Sen takia onkin tärkeetä että häpeilyn sijaan näistä asioista puhutaan ääneen, ja mitä useamman netti-/lehtiartikkelin näen missä alkoholisti (tai alkoholistin läheinen) kertoo kokemuksistaan sitä tyytyväisempi olen. Samasta syystä suosittelen esim. noita Al-Anon ryhmiä, sitä kautta kun moni alkoholistin läheinen saisi vertaistuen lisäksi ymmärrystä siitä mitä alkoholismi oikeasti on, miten sairastava ihminen toimii ja ehkä jonkinnäköisiä ajatuksia siitä miten ko. tilanteessa voi parhaiten itseään (ja samalla ehkä myös sairastavaa läheistä) auttaa.

1 tykkäys
79

Erittäin hyvin sanottu siellä… :+1: Mulla 8v kuivilla juomisesta/sekakäytöstä ens viikolla. On sen arvoista että jaksaa.

10 tykkäystä
80

Kiitos kaikille hyvistä kommenteista ja omakohtaisista kokemuksista asian suhteen. Enpä olisi uskonut, että tähän ketjuun on tullut yli 50 vastausta sillä aikaa, kun en itse ole foorumilla ollut. Rohkaistuin nyt kertomaan omaakin näkökulmaa alkoholismiin.

Itselläni on alkoholismista kokemusta lähinnä vain lähiomaisena. Isoäitini on pesunkestävä alkoholisti, ollut jo vuosikausia. Välillä on joitain pätkiä mennyt juomatta, mutta sitten homma on taas lähtenyt lapasesta. Pari vuotta sitten hän keksi miesystävänsä kanssa muuttaa aina puoleksi vuodeksi Portugaliin sillä verukkeella, kun saa eläkkeen verovapaasti. Todellisuudessa halpa viina virtaa aamusta iltaan ja samanhenkisiä enemmän tai vähemmän alkoholisoituneita suomalaiseläkeläisiä on löytynyt seuraksi.

Tässä se pointti juuri on. Mekin olemme sukulaisten kanssa yrittäneet jo aivan kaikkea. On vuosikausia tuettu ja “ymmärretty”, sitten on kovisteltu ja raahattu hoitoon. Uhattu katkaista välit jne. On yritetty käsitellä juomiseen liittyviä syitä (isoäidin lapsuuden traumat) ja hankkia psykiatrista apua. Mikään ei auta, koska hän ei itse halua muuttua ja hänellä on vierellään toinen alkoholisti, joka ei niin ikään halua muuttua. Kaiken huipuksi eräs sukulaiseni on mielenterveysongelmiin erikoistunut sairaanhoitaja, mutta ei hänkään ole saanut mitään tehtyä asialle. Viime vuonna äitini totesi minulle, että kunpa isoäiti vain kuolisi pois sanoen ääneen sen, mitä kaikki ajattelevat. Kuulostaa karulta, mutta alkoholistin lähiomaiset ymmärtävät mistä puhun.

Hyvän ystäväni isä on niin ikään alkoholisti. Muu perhe säästi kauan aikaa rahaa, jotta hänet saatiin vietyä Minnesota-hoitoon. No, koska hän ei itse halunnut muuttua, niin hoidosta ei ollut minkäänlaista apua. Edelleen joutuvat soittamaan ambulanssin aina viikonloppuisin, jos isä ei vastaa ja sieltä hän yleensä löytyy tajuttomana asunnostaan. Tähän saakka vielä hengissä.

Alkoholismi on äärimmäisen vakava asia eikä yksikään ihminen ole sille immuuni. Karkeasti ottaen mitä enemmän juo sitä enemmän haluaa juoda. Addiktio myös iskee salakavalasti ja loppuun saakka uskotellaan itselle ja muille, ettei mitään ongelmaa ole. Varmaan yleensä juuri siihen saakka, kunnes tulee jokin Teron mainitsema kova pudotus maanpinnalle. Oman terveyden romahtaminen voi monilla olla tällainen. Suomalaiseen ajattelutapaan on valitettavasti aina kuulunut, että kun työnsä vaan (jollain tavalla) hoitaa, niin mitään ongelmaa ei ole. Kulissit pysyvät muidenkin tukemana pystyssä viimeiseen saakka.

Omallakin kohdallani juominen karkaa varsin helposti lapasesta. Minulle ei ole mikään ongelma olla juomatta, kun olen etukäteen päättänyt niin tai nauttia pari olutta, mutta kolmannen tai neljännen kohdalla homma herkästi karkaa lapasesta. En ikinä juo itseäni sammuksiin tai niin että muisti lähtisi tai edes niin, että tulisi varsinaista krapulaa (sillä vihaan sitä olotilaa), mutta asia huolestuttaa minua ja olen harkinnut siirtymistä täydelliseen absolutismiin. Oma juominen karkaa helposti myös tuohon tissutteluun ns. “laatuoluiden” tai konjakin parissa ja en voi olla ajattelematta sitä, että tällaiset harrastukset ovat niin ikään vain verukkeita juoda.

Btw. Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa on yksi varsin hyvä addiktioita ja alkoholismia kuvaava kirja.

5 tykkäystä
81

Tässä muuten myös yksi huomionarvoinen pointti: Alkoholismissa on kyse täysin samasta asiasta kun huumeriippuvuudessa, eli addiktiosta. Toisessa se addiktion kohde on vain laillinen päihde, toisissa ei, mutta sairaus toimii täysin samalla lailla.

Työ on varmaan yleisin ja suurin suomalainen kulissi millä alkoholismia peitellään/vähätellään. Ei mitään väliä vaikka olis kaiken vapaa-aikansa enemmän tai vähemmän päissään, kunhan vaan on aamusin työpaikalla ajoissa niin ongelmaa ei ole.

2 tykkäystä
82

Viikonloppuisin tulee otettua jokunen olut tai lonkero. Tai sitten tissutellan pullo pari punkkua. Siiten mulle onj tullu paha tapa kun tulen keikalta kotiin niin sitten yöllä nappaan ennen pehkuihin menoa pari kolme brandypaukkua…

83

Otan nyt joka tapauksessa yhden alankomaislähtöisen, virolaisen nelosoluen.

2 tykkäystä
84

Pakko mainita koska olen viimeksi sammunut. Episodi tapahtui noin kaksi vuotta sitten, Sebastian Ahon tehtyä maalin 7. finaalissa Raksilassa 25.4.2015. En olisi kestänyt kavereiden ■■■■■■■■■■ enkä myöskään illan urheilu- tai tulosruutua, vaan vedin itseni pelin jälkeen alle tunnissa ns. “mediapimentoon”. Rehellisesti siis sammuin sohvalle :slight_smile:

Edit, Osa-II: Parasta tässä oli kuitenkin se kun iso mies nukahtaa kasilta, niin sitä myös herää aikaisin. Heräsin samalla neljän-viiden aikaan samalla, kun Aamulehti kolahtaa luukusta ja kannessa oli isolla fontilla jotain neljäs “kerta toden sanoo” tai jotain sinnepäin. Muistan kun tuijotin tyhjällä katseella TV-shoppia loopissa siihen saakka, kun puoliso heräsi. Paras krapula-aamu ikinä, vaikka taisi siinä kyykkywiskin pohjat mennä samalla aamupalaksi murheeseen.

7 tykkäystä
85

Olen aika vahvasti eriävää mieltä. Alkoholismia, kuten muitakin päihderiippuvaisuuksia on perinteisesti hoidettu lähtökohtana lopun elämän kestävä täysraittius.(Korvaushoidot ovat asia erikseen) Mutta eikö juuri se vaadi ihan järkyttävän vahvan selkärangan, että siihen kykenee. AA-kerhot ja Myllyhoidot, ovat pyrkineet tuomaan jumalan päihteen tilalle, kun taas Minnesota-menetelmä käsittääkseni pyrkii enemmän kannustamaan hoidettavan henkilön luovuuden kehittämiseen. Näissä yhteistä on nimenomaan totaali kieltäytyminen esim. alkoholiin. Samalla se myös helposti tarkoittaa sosiaalisten suhteiden menettämistä ja vapaa-ajan aktiviteettien hylkäämistä. Siinä vasta selkärankaa vaaditaan, kun nämä kaikki pitää itseltään kieltää. Lisäksi on väitetty ihan tutkimuksiin perustuen, etteivät näiden menetelmien läpikäyneet henkilöt ole raitistuneet merkittävästi paremmin, kun heitä verrataan henkilöihin, jotka ovat keskeyttäneet hoidon.

Suomessa Alkon laboratorioissa on kehitetty Sinclair-lääkehoito, joka ei Antabuksen tavoin estä juomasta, vaan estää aivoja saamasta “mielihyvää”. Tällöin Alkoholisti voi pelata jatkossakin puulakiporukassa jääkiekkoa, vaikka reenien jälkeen pitäisi mennä baariin. Eli voi juoda oluen, mutta ei tule pakonomaista juomisen jatkumista.

Voi ihan hyvällä syyllä kysyä, onko alkoholismin hoidossa oltu väärässä vuosikymmeniä?

2 tykkäystä
86

Eihän se ihan niinkään mene. Kyllähän nimenomaan alkoholin käyttö on holhottua Suomessa, kuin melkein missään muualla (kehittyneissä maissa) Virkavalta nimenomaan pyrkii vähentämään kaikin voimin alkoholin käyttöä verotuksella, rajoituksilla jne. Taisi olla juuri eilen, kun kansanedustajaksi noussut THL:n entinen johtaja Pekka Puska puhkui innoissaan, ettei tule hyväksymään alkoholilakiin esitettyjä muutoksia. Pekka Puskan kolme legendaarista prinsiippiä alkoholin haittojen ehkäisyyn ovat saatavuuden vähentäminen, saatavuuden vähentäminen ja saatavuuden vähentäminen. Valitettavasti Puska omaa suuren arvovallan terveysasioissa, osin oikeutetusti, osin oikeudetta. On tietysti helppo ajatella, että saatavuuden rajoittaminen ehkäisee ongelmia, mutta Suomessa alkoholiongelmat eskaloituivat nimenomaan kieltolain aikana. Alkoholi ja sen käyttö on siitä lähtien aina ollut tietyllä tavalla rahvaan haistattelua eliitille.

Alkoholi ei ole virkavallan lempilapsi, mutta siltikään ongelmia ei ole saatu kuriin. Olisiko aika kokeilla jotain muuta keinoa kuin saatavuuden rajoittamista? Vaikka liberalisoida alkoholipolitiikka

87

Suositellumpi lähtökohta raittiudelle on “just for today”, eli niin että et ajattele olevasi loppuelämää raittiina, vaan elät päivä kerrallaan ja pidät huolen siitä että olet tänään koko päivän raittiina. Koko loppuelämän kestävä raittius kuulostaa huomattavasti vaikeammalta asialta, ja mahdottomalta varmasti jopa monelle ihmiselle jolla ei ole päihdeongelmaa, mutta päivän kestävä raittius on huomattavasti helpompi käsitellä.

Ite suhtaudun hyvin skeptisesti Sinclairiin tai muihin lääkehoitoihin mitkä estää aivoja saamasta mielihyvää juomisesta. Ehkä se vois toimia jollekin joka ei ole varsinaisesti alkoholisti mutta haluais silti syystä tai toisesta rajottaa juomistaan, mutta henk. koht. en usko että siitä on alkoholismin hoidossa mitään hyötyä. Ei alkoholisti juo sen takia että siitä saisi mielihyvää vaan sen takia että alkoholilla saa pään sekaisin, jos on kivaa niin se on pelkkää bonusta. Ihan sama kun joku Antabus, ehkä se estää tavallista viikonloppukaljottelijaa juomasta mutta liekö ykskään alkoholisti ikinä raitistunut antabuksen avulla pysyvästi? Molemmissa tapauksissa pyritään jotenkin vaikuttamaan seuraukseen vaikka tehokkaampaa (joskin vaikeampaa) olisi keskittyä niihin taustalla vaikuttaviin syihin.

4 tykkäystä