Tämä sopinee hyvin jääkiekkofoorumilla olevaan alkoholia/alkoholismia käsittelevään ketjuun:
3 tykkäystä
@TeroJ kiitos tästä artikkelista 
Nyt vasta selailin vähän enemmän tätä topiccia läpi. Vaikea aihe, mutta keskustelu on ollut mielenkiintoista.
Olen huomannut olevani samaa mieltä yllä lainattujen henkilöiden kanssa hyvin usein, ainakin mitä tulee jääkiekkokeskusteluihin. Varmaan monista muistakin asioista. Eipä tule yllätyksenä, että omatkin ajatukset ja kokemukset ovat hyvin samankaltaisia, mitä tulee tämän topicin aiheeseen.
Ehkä eniten samaistuun nimimerkkiin @rinne. Juomiseni on myös hyvin vaihtelevaa. Yleensä työviikoilla en juo yhtään. Nykyään en juo kovin paljoa viikonloppuisinkaan. Vietän silloin mieluummin laatuaikaa selvinpäin tyttöystävän kanssa. Muutenkin radalla oleminen on aika lailla nähty. Varsinkin opiskeluaikoina tuli käytyä melko runsaasti erilaisissa pirskeissä ja monesti tuli otettua niin sanotusti päätyyn asti.
Nykyään ei oikein jaksa. Mieluummin lähtee kotiin nukkumaan tai katsomaan NHL:ää viimeistään 1-2 maissa, vaikka muut kaverit jäisivät vielä juhlimaan. Yökerhot eivät kiinnosta minua tippaakaan, missä syynä lienee enempi se musiikki ja örveltämistouhu. Minä istuisin mieluummin baarissa muutaman oluen äärellä kaverien kanssa jutustellen, kuin yökerhoissa jumputusta kuunnellen, yrittäen keskustella kaverien kanssa huutaen ja tanssilattialle joraten. Monesti baareissakin otan yhden laatuoluen kuin kolme halpaa ihan-sama-mitä. Toisin oli kieltämättä opiskeluaikoina, kun mentiin virran mukana, juhlittiin kunnolla eikä rahaa liikaa ollut muutenkaan.
Arkena ei tosiaan töiden / liikunnan onnistumisen takia viitsi juoda eikä alkoholi juuri käy mielessäkään. Välillä kaupasta se tsekkiolut tai Alkosta punaviini tarttuu mukaan ja tulee tissuteltua se muutama joskus arkenakin, mutta harvemmin kuitenkin.
Suhteellisen nuori kun olen, niin kaveriporukalla on välillä kaikenlaisia pippaloita ja reissuja tarjolla, ja kyllähän silloin tulee juotua. Melko hyvin pystyy kuitenkin nykyään pitämään jonkinlaisen maltin, eikä tule vedettyä loppuun asti. Ei vain halua sitä krapulaa, se jumi kun kestää sitten yleensä pari päivää ja vähintäänkin alkuviikko menee enemmän tai vähemmän löysäillessä, vaikkei mitään päätyjäkään vetäisi. Näin nyt, vaikken ole vielä edes kolmeakymmentä - krapulat ovat nykyään pahempia kuin nuorempana. Senpä takia ei tee mieli juodakaan hirveästi.
Muistia en ole muistaakseni ( 
) koskaan juomisellani kunnolla menettänyt eikä mitään suurempia törttöilyjä ole tullut tehtyä, toki joitain tyhmyyksiä, mutta ei mitään vakavaa. Ennemmin minulla tulee sellainen rento fiilis enemmän kuin örvellys tai rähinä juodessani.
En tiedä, onko se hyvä asia vai ei - omasta mielestäni hyvä - etten juurikaan pidä väkevämmistä viinoista. Joskus tulee maisteltua vähän viskiä, mutta sitä ei todellakaan tee mieli juoda koskaan paljoa. Punaviinikin maistuu ruuan tai illan ratoksi kohtuullisin määrin. Juon lähes vain ja ainoastaan olutta, jos juon. Kirkkaita tai liköörejä tai baarien juomasekoituksia juon todella harvoin.
Yllä olevasta tekstistä voi saada kuvan, että olisin melko holtiton alkoholin käyttöni suhteen. Näin ei kuitenkaan omasta mielestäni ole, eikä minulla omasta mielestäni ole ongelmaa asian suhteen. Nykyään tipattomat putket venyvät monesti pitkiksikin ilman sen enempää suunnittelua. Ei vain tule juotua. Viimeksi join vappuna jonkin verran, mutta en muista, koska olisin vetänyt niin sanotusti päätyyn asti. Vissyholisti kyllä olen, kivennäisvettä tulee juotua monta kymmentä litraa viikossa.
Omien läheisteni piirissä ei ole onneksi ollut tätä ongelmaa. Pelkäsin aikanaan, että isäni retkähtää, kun äitini hänet monen kymmenen vuoden avioliiton jälkeen jätti ja kyllähän hänelle olut maistui normaalia enemmän noina aikoina. En oikein tiedä miten, mutta hän kuitenkin pääsi noista tavoista muistaakseni kohtuullisen nopeasti yli. Sittemmin on jättänyt tupakan poltonkin, mikä on hieno asia. Juo hänkin toki yhden tai kaksi silloin tällöin, mutta olen ylpeä, että hän pystyy olemaan juomatta, vaikka kaveripiiri taitaa koostua lähestulkoon pelkästään alkoholisteista.
Vanhalla kesätyöpaikallani oli noin 60-vuotias mies, josta kuulin juttuja, että juo yövuoroissa ja varmaan muissakin vuoroissa. Hänetkin oli vaimo jättänyt, syitä ja seurauksia en sen paremmin tunne. Itse en huomannut hänen olevan koskaan erityisemmin humalassa, mutta en olekaan asiantuntija. Monia selviä merkkejä kyllä oli nähtävissä - mm. naama punotti kovasti (en tosin tiedä onko tämä mitenkään merkki alkoholin käytöstä?), silmät verestivät ja jokaisella tauolla kerrottiin samat jutut, niin kuin niitä ei olisi koskaan kertonutkaan.
Ehkä tuo oli enemmän tai vähemmän maistissa aina ja luulenpa, että kotona veti sitten vielä vähän enemmän. Vähän aikaa sitten kuulin kyseisen herrasmieheen potkaisseen tyhjää. Täytyy sanoa, ettei tullut yllätyksenä.
Hieno teksti tuo yllä linkattu entisen NHL-pelaajan kirjoittama artikkeli. @TeroJ, oletan että samaistut miehen kirjoituksiin itsekin? Hieno kirjoitus oli myös tarinasi omista kokemuksistasi. Voisin melkein sanoa, että se oli mielestäni kenties foorumin historian hienoin kirjoitus. Kiitos. Uteliaisuus kuitenkin heräsi. Esitän alla muutamia kysymyksiä, mitä tuli mieleen. Muutkin topicin aiheen kanssa vakavammin painiskelleet voivat vastata. Ovat sen verran henkilökohtaisia, että ymmärrän, mikäli et(te) halua vastata.
- Haluatteko avata tarkemmin myös omalla kohdalla sitä, millainen oli se pohjakosketus, mikä sai aikaan sen tapahtumaketjun, että stoppi tuli?
- Millaisia asioita tuli käytyä läpi raittiuden alkuaikoina? Voitteko sanoin kuvailla, kuinka vaikeaa oli päästää irti? Oliko teillä paljon läheisiä tukemassa prosessissa (vaimo / tyttöystävä tms.) ja kuinka iso tuki heistä oli?
- Miltä teistä tuntuu istua juhlissa, kun muut juovat? Tai jos näette mainoksen televisiossa tai vaikkapa kuvan täällä, alkaako tehdä mieli ottaa pari olutta tai paukkua?
- Tuleeko ylipäätään usein hetkiä, jolloin tekee kovasti mieli ottaa olut tai se paukku? Kuinka paljon sen tunteen kanssa täytyy käydä omaa sisäistä jaakobin painia? Vai onko sen pystynyt jättämään jo niin hyvin taka-alalle, ettei sen kaverin näkeminen oluen kanssa tuota mitään ongelmia?
Itsellä ainakin tuntuu, että jos kaverien kanssa liikenteessä tai näkee vaikkapa täällä kuvan kisakatsomosta, jossa pilkistää jokin laatuolut, että tekeepä nyt mieli ottaa itsekin, vaikkei ollut juomista “mitenkään” suunnitellut. Monesti sitten otankin sen muutaman tai vaikka kuusikin olutta, jos olemme vaikkapa kaverien kanssa iltaa istumassa. En sosiaalisen paineen takia, vaan ihan sen takia, että tekee mieli maistaa olutta. Joskus harvoin saatan kotoakin lähteä yhtäkkiä varta vasten hakemaan pari olutta peli-illan oheen, jos oikein alkaa tehdä mieli.
Minulle on kuitenkin aivan sama, jos joku kaveri oikein ihmettelee, miksen juo - se ei saa minua juomaan. Ärsyyntymään sitäkin enemmän. Tämä on kyllä todella ärsyttävä piirre suomalaisessa kulttuurissa, että vielä aikuisiälläkin on kavereita, jotka ihmettelevät, jos ei bileissä juo. Harvemmassa ne kuitenkin onneksi ovat.
Mutta en koe itse tätä erityisen pahana, koska koen juomiseni olevani melko hyvin hallinnassa.
On varmasti sanomattakin selvää, että masennukseen tai isompaan harmitukseen ei kannata alkoholia ottaa. Tyttöystävän jättäessä tai 2014 ja 2015 finaalien jälkeen harmitti paljon ja samalla kun oli vappua eli opiskelijatapahtumia, niin tuli vähän otettua. Voi varmaan puhua jopa lievästä masennuksesta, kun miettii noita aikoja. Jälkikäteen tarkasteltuna se ei ehkä kuitenkaan ollut niinkään se finaalitappio, joka masensi, vaan sen aiheutti ennemminkin se ketutukseen vedetty känni ja sen jälkeinen morkkis, joka minullakin silloin tällöin juomisesta tulee.
6 tykkäystä
En lukenut tätä ketjua lainkaan, mutta tulin vaan kysymään yhden kysymyksen.
Miksi alkoholin (liika)käyttö myös julkisesti on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää opiskelijahaalarit jalassa 
2 tykkäystä
Koska opiskelijat juo sivistyneesti 
. Ei vaan, vakavasti, en mä ainakaan oo vielä nähnyt ketään haalarit päällä nyrkit pystyssä. Toki ite en juo kovin julkisesti, pelkästään neopreenitaskun kanssa kaupungilla. Paitsi yöllä.
Ei oo muuten wapun jälkeen tehnyt ollenkaan mieli kaljaa. Osin varmaan flunssan takia, mutta kuitenkin. Ei sitä tosin kovin usein muutenkaan tee mieli, eikä sitä kovin usein tule juotua. Joskus voi illalla ottaa pari, ja exculla/wappuna pari laattaa. Meikäläisen raja, ainakin kerholla, menee kello kahdessa. Siit on yli kaksi vuotta, kun on viimeksi jaksanut kattella porukkaa pilkkuun asti.
On tuosta juomisesta pari kertaa ollut harmiakin, on pitänyt opetella sopiva tahti. Nykyään pystyy olemaan joskus naamat ja silti pysyy todella skarppina. Ei mutta nää jutut on tänne varmaan ennenkin kirjoitettu, pääasia, ettei kittaa liian usein ja liian nopeasti.
1 tykkäys
Teoriani mukaan haalarit on eräänlainen näkymättömyysviitta. Opiskelijahaalarit päällä tuolla kaupungilla voi spedeillä ihan mitä tahansa, kunhan ei nyt ketään ihan paskaksi ala hakkaamaan (tai muuten lähde lakia rikkomaan paikkoja hajottamalla tjsp.). Opiskelijahaalareissa pitää oikeasti tehdä jotain erittäin spesiaalia, että saa ohikulkijoissa aikaan jonkin muun reaktion kuin ymmärtävän hymyn tai lievää päänpyörittelyä. Kansalaiset tiedostavat, että nuo hassuttelut on pääosin viattomia perinteitä ja että koko opiskelija-elämä on todellisuudessa vain ohi menevä vaihe. Joillakin opiskelijaelämässä toki kuluu hieman enemmänkin vuosia, mutta siitä huolimatta tuo on ohi menevä vaihe osana aikuistumista.
Alkohonlin käyttö menee tuossa muun spedeilyn osana, kun “kuuluu koodiin” niin sanotusti. Tuossa lienee ymmärrystä mukana, kun aika suuri osa ihmisistä on elänyt/elää tuon läpi jossain määrin. Siihen oppii luottamaan. Nuo haalarit on kuitenkin suojaverkkokin samalla. Harvemmin tuolla opiskelijahaalariset jää sammuneena puistoon tai poliisien tarvitsee viedä putkaan selviämään tms. Haalarit päällä irrotellaan stressiä poistaen, sekoillenkin, välillä yli mennen ja sitä sitten krapulassa/krapulan hälvetessä saatetaan hävetäkin. Oman kokemuksen mukaan nuo haalarijoukkiot on kuitenkin sellaisia, että pitävät omistaan huolta. Aina siellä on joku sen verran selvänä/vähemmän humalassa, että hoitaa sen heikommassakin hapessa olevan kaverin bussiin/kotiin tai tarjoaa oman sohvan yöpaikaksi. Alkoholin käytön hyväksyttävyyttä julkisemminkin lisännee se, että haalarikansan kokoontuessa tuo osallistujajoukko on aika tiukasti rajautunut nuoriin, opiskeleviin aikuisiin, jotka ainakin yrittävät aina tapahtumiensa jäljetkin siivota ennen auringonnousua…
Huomioitavaa on toki sekin, että nuorison “raitistuminen” näkynee jo hiljaksiin opiskelijoissakin. Eivät kaikki juo ja niistäkin jotka juovat, niin monet vetävät oikeasti aika maltillisesti.
Toverin @Virvelia_kainaloon kanssa olen samoilla linjoilla, että Wapun jälkeen on @rinne:kin ollut aika kilttiä poikaa, vaikka täysi absolutismi onkin parilla oluella tullut evättyä. Tuolla kovin jouluisessa säässä hankittu flunssa ja toisaalta ei oikein juominen kiinnostakaan tällä hetkellä, niin on hyvä vetää hiukan henkeä tässä välissä.
6 tykkäystä
OLIPA kerrassaan loistava ja tyhjentävä vastaus!
Mäkään en oo Wapun jälkeen juonut tippaakaan alkoholia, eikä ole edes tehnyt mieli. Toki Lappeenrannassa on Suomen pisin wappu ja se 3viikkoinen teki tehtävänsä niin yleiskunnon kun alkoholin liikanautinnon puolesta. Jos sitä juhannuksena ottaisi seuraavan kerran.
1 tykkäys
Onko? Helsingissä on kuitenkin ikuisen vapun aukio (eli piritori).
puhutaan sitten opiskelijawapusta. Varmasti noita ikuisia waputtajia löytyy joka kaupungista…
En tiedä, mistä on puhuttu, mutta ainakin haalari on ollut työpukuna ja lakki päähineenä… Mutta rajoista puheen ollen: Onhan lasissa reunat, mutta riittävästi rajoja kunnioittaen juovuksiin tullaan ja siellä sitten ollaan tavalla jos toisellakin. Luulen, että tuo viina on ikuisuuskysymys, jota lie turha kiakkosivustolla yrittää ratkaista ?
Neloselta tuli uutisissa pätkä norjalaisista penkkareista “russebusse”. Kyseessä on kuukauden kestävä harjoittelujakso tulevaa opiskelijaelämää varten. Dopingia käytetään reilusti koko jakson ajan kuten maan perinteisiin kuuluu. Harjoittelujakso päättyy itsenäisyyspäivän tyhjennysharjoituksiin. Sen jälkeen saattaa koittaa melkonen treenijumi…
1 tykkäys
Alkoholin kohtuukäytön haitoista tulee koko ajan uutta tutkimustietoa. Usein tuntuu, että näitä riskejä edelleen vähätellään viittaamalla THL:n maksimimääräsuosituksiin tai poimimalla esimerkiksi lööpeistä “punaviini on terveellistä” -tyyppisiä tutkimustuloksia, joissa on tutkittu yhden punaviinin komponentin terveyshyötyjä, ei aineen kokonaisvaikutusta. Myös media hämärtää kokonaisuutta siten, ettei se usein aseta ristiriitaisia tutkimustuloksia tieteelliseen konsensukseen (“tämä tutkimus kuitenkin poikkeaa aiemmista…”) ja saattaa tiivistää monisatasivuisen tutkimuksen yhteen kärjistävään otsikkoon, joka ei välttämättä edes kuvaa kovin hyvin tutkimuksen sisältöä.
Wikipedia: “Tieteellinen konsensus viittaa tietyn tieteenhaaran tieteilijöiden muodostaman yhteisön kollektiiviseen arvioon, asemaan ja mielipiteeseen. Konsensus edellyttää yleistä hyväksyntää, joskaan ei välttämättä yksimielisyyttä.”
Tässä myös suomalaistutkimus toissavuodelta (siirtynyt tosin jo HS:n maksumuurin taakse)
2 tykkäystä
Oho, hiljaseks vetää tuo postaukseni saama positiivinen huomio, en sitä kirjottaessani arvannu että siitä tulis viestihistoriani tykätyin viesti.
Pohjakosketuksia en koe tarpeelliseks käydä läpi tässä, koska ns. pohjalla käynti tarkottaa joka ihmiselle eri asiaa ja se mikä on toiselle se pahin mahdollinen pohjakosketus saattaa olla toiselle vasta alkua tai ihan arkipäivää ja ainakin omasta näkökulmasta niiden julkinen puiminen on lähinnä sosiaalipornoa eikä sille ole mulle itelleni (enää) mitään terapeuttista arvoa. Toki jos joku haluaa omista kokemuksistaan puhua niin kaikin mokomin, mutta ite en koe sitä tarpeelliseks, riittää että itse tiedän mikä oli tilanne ja että nyt olen oman lätäkköni jo juonut eikä enää tarvi. Toki sen verran voin avata, että itselläni lopettamispäätökseen vaikuttaneet asiat koostui enemmänkin useista pienistä erillistä asioista eikä mistään jännittävästä “tapoin vaimoni kännissä” tragediasta.
Omalla kohdalla raitistuminen oli loppupeleissä melko helppoa, tosin en missään vaiheessa päättänytkään lopettaa juomista, sen sijaan ajatellin olla ilman jonkin aikaa. Sitten kun rupes oleen n. puoli vuotta takana, rupes vasta tulemaan mieleen että täähän vois olla ihan lopullinen päätös, ja oikeastaan vasta useamman vuoden jälkeen uskalsi luvata itelleen että kyllä se nyt riitti. Läheisistä ei ollut omalla kohdallani mitään erityistä apua, mutta ei varsinaisesti haittaakaan. Suurin osa ymmärsi hyvin minkä takia päädyin moiseen ratkaisuun ja oli “hengessä mukana” mutta mitään sen konkreettisempaa apua en saanu, joskaan en sitä pyytänytkään.
Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat kun on tässä kohta 7 vuoden raittiuden aikana tehnyt mieli juoda, ja nekin sijoittuu pääasiassa sinne raittiuden alkuaikoihin, eli homma on ihan vahvalla pohjalla. Alkoholi ei vaan käytännössä kuulu enää omaan elämääni millään lailla ja aika harvoin sitä tarvii enää itelleen sen erityisemmin perustella. Joskus, ehkä kerran parissa kuukaudessa tulee mietittyä alkoholin käyttöä, raittiutta ym ihan tarkoituksella ajan kanssa että muistaa miten tähän on päädytty, mutta ei sekään ole mitään “Pitäiskö juoda?” pohdintaa vaan enemmän sitä menneisyyden ja nykytilanteen vertailua, alkoholinkäytön järjettömyyttä, haittoja jne.
15 tykkäystä
No jaa, itse tunnen ehkä pari täysraitista ja toisaalta juoppoja ehkä yhden tai kaksi. Tosin, jos on itse raitis, niin se kynnys pitää jotakuta juoppona voi olla varsin matala.
5 tykkäystä
Kyllä suomalaisten alkoholin käyttö on muuttunut varsinkin kaupungeissa ja nuoremman väestön keskuudessa paljon. Keskusta wi sitä vieläkään myönnä ja haluaa pitää hallituksella holhousvallan, mutta ei se kännihakuisuus ole lainkaan vastaavaa kuin silloin kun alkoholi oli vielä tabu. Ennen jyotiin auruun, nyt alkoholia osataan jo käyttää nautintoaineena.
2 tykkäystä
Lisää jääkiekkoilijoiden selviämistarinoita.
1 tykkäys
Jussina kuluu kaljaa. Kun sen näin esittää,niin onhan toi aikamoinen määrä.
1 tykkäys
Silläkin uhalla että menee saivarteluks niin väitän että ei parane. Toki sairautta voi hillitä (olemalla juomatta) mutta alkoholismi on sairaus joka kulkee mukana hautaan asti.
4 tykkäystä
Kaikkien asiantuntijoiden mukaan olen absoluuttisilla alkoholimäärillä ( = ravintola-annoksilla ) täysi deegu.
Pullo punkkua menee jokainen ilta ( noin 21:00 -23:00 välisenä aikana ) vaimon kanssa litkiessä.
Eli 37,5 cl noin 14% punkkua per lätty.
Aamulla ei tunnu missään eikä haittaa muutenkaan arkisia askareita.
Pitääkö huolestua ?
1 tykkäys
