Omiin silmiini Lausanne oli top3-vastustajan joukossa tällä kaudella Färjestadin, ja Lukon ajoittaisen pelaamisen ohella : luisteleva, voimakas, peittävä ja nopeaan peliin kykenevä joukkue, joka oli varustettu hyvillä yksilöillä. Meidän maalipaikat olivat vähissä, samoin laukaukset. YV:mme oli perinteistä pyöritystä eikä huippupaikkoja auennut. Vastustajan kassari peasi hyvin.
Pidän pelistämme. Siinä on vauhtia ja kiekollisuutta. Tarvitsemme enemmän suoraviivaisuutta, laukauksia ja lisäksi yhtä ’Ojamäkeä’, joka olisi yv:ssä ja yhden kentän lättyihin lyömässä.
Yksi Tapparan kauden parhaista peleistä tuloksesta huolimatta. Hyvin pienistä asioista oli kiinni se, ettei numerot olisivat olleet meille suosiollisemmat, mutta tämä toki jossittelua. Selvästi otteluun oli joukkueella enemmän latausta verrattuna tyypilliseen lokakuisen illan Liiga-otteluun. Peli ei ollut ehkä absoluuttisen viihdyttävää, kun maaleilla ei mässäilty, mutta molemmilta puolustuspäässä tarkkaa kiekkoa. Tapparan ongelmat pelissä niitä perinteisiä, maalinteko ja maalinteko ylivoimalla. Ruletti kyllä pyörii, mutta ratkaisut puuttuvat. Sisupuukko Metsolalle hyvistä otteista (jälleen). Vaikuttaa siltä, että alkukauden käynnistysvaikeudet ovat ainakin toistaiseksi jätetty taakse.
Tapparan nuoret pojat saivat myös oppitunnin, ettei keskialueella hyvää joukkuetta vastaan kuljetella katse kiekossa. Monen monta kertaa matka tyssäsi viivoille, kun pakki pisti edessä liinat kiinni. Pelihän ei Lausannelta ollut mitenkään erityisen loistava, joten kyllä Tapparallakin on paljon parannettavaa kohti kevään vastaavia pelejä.
Juujärvi harmitteli, että peli oli muuten ihan ok, mutta ei nähty kulmahampaita.
Olihan tuo Lausannen joukkue täynnä isokokoisia liikkuvia pelaajia, joiden kamppailuvoima oli kyllä askeleen edellä.
Ja aina kun täällä puhutaan, että Sveitsissä pelataan hurlum kiekkoa päästä päähän, niin eilinen alleviivasi hyvin että Lausannen pelihän muistutti Tapolan kiekkoa viimeisiltä kausilta. Tiukka keskialueen träp löytyy ja tietty tylyys puolustamisessa. Siellä ei montaa maali paikkaa koko pelissä Tapparalle annettu.
Ne vähät maalipaikat sitten kyllä hukattiin. Olinko näkevinäni hieman kiirettä ratkaisuissa ja/syötöissä joka sli parhaan terän noissa harvoissa paikoissa?
Eli siinä mielessä mielestäni oli hieman kiire.
Suomi ja Ruotsi poikkeaa kiekossa silleen tuosta isosta maailmasta, ettei meidän liigoissa koti- ja vieraspelit juurikaan eroa toisistaan pelitavallisesti. Sveitsiläiset ja saksalaiset tulevat aivan toisenlaisella pelisuunnitelmalla vieraspeleihin kuin kotipeleihin. Kotipeleissään nuo sveitsiläiset kyllä menevät kunnolla ja pelin viihdyttävyys ajaa voittamisen edelle. Vieraspeleissä saatetaan hyvinkin kyttäillä kuten Lausanne mestarillisesti eilen teki.
Miestiskelin peliä katsoessani, että tietyllä tapaa Tapparan joukkueen nuoruus näkyi eilen jäällä, kun pelistä ei saatu yliotetta. Kokeneiden pelureiden poistuminen näkyi sellaisena tietynlaisen kylmän viileän rutiinin puutteena, joka näkyi jäällä varsinkin kiekollisissa ratkaisuissa.
Ei sillä, kyllä siellä esim. Tanukselta tuli huonoja ratkaisuja kiekolla paikassa, josta hänellä on jo reilusti kokemusta, joten koko joukkueelta puuttui se vaadittava napsu omasta tekemisestä.
Minusta tuomarilinja poikkesi kotimaan liigan vastaavasta. Aiemmilta kausilta tuttu kiekottoman estäminen ja roikkuminen oli taas ihanasti läsnä. Jotenkin niin tuttua ja turvallista takapainetta sai surutta suorittaa.
Näin olin itsekin näkevinäni, ja varmasti tuomareiden on ollut tarkoituskin viheltää sallivammalla linjalla kuin Liigassa. Mielestäni tuomarit onnistuivat oikein hyvin eilen, ei mitään pahaa sanottavaa.
Isot nimet ratkaisevat tai ovat ratkaisematta. Coren eli ytimen mukana joukkue joko voittaa tai häviää. Savinainen, Mattila, Räsänen, Tanus, Somppi, Puhakka, Mustonenkin, Leskinen.
Jos katsotaan, ketkä pelin ratkaisi Lausannelle olivat nimet Antti Suomela ja Janne Kuokkanen eli Euroopan parhaimmisto + Lausannen karvaperse alivoima.