Hauska juttu vakavasta asiasta. Vaimon tyttären poika 7 v oli napannut jostain haltuunsa sytkärin ja ei muuta kuin pahan tekoon. Poika oli yrittänyt sytyttää lähistöllä olleen jalkapallomaalin verkkoa palamaan ja ei onnistunut muuten kuin saaden sulaa verkkoa kädelleen saaden pienen palovamman.
Hoitotoimenpiteen jälkeen äitinsä kävi moittimaan poikaa ja kysyi mitä tästä opit? Pojan vastaus sai ainakin minun naamalleni virneen, “opin käyttämään sytkäriä” oli naskalin vastaus. Vakava asia, mutta…
Näitä sattuu aina sillon tällön, muistaakseni ainakin Yoel Romero paskoi housuunsa jokunen vuosi sitten ja vastahan tässä ihan muutama kuukausi sitten joku nais-vapaaottelija turautti housuunsa kesken matsin.
Olin ystäväni kanssa tänään pihalla ja kello kolkutteli puoliseiskaa ja ajattelin alkavani suuntaamaan pikkuhiljaa kotio kohti, jotta ehdin ennen pelin alkua vastaanottimen ääreen. No, siinä tuli sitten vanha lukiokaveri vastaan ja hän kyselikin että mihin ollaan menossa. Vastasin että mä alan suuntaamaan kotio kohti, koska Tapparan peli alkaa pian. Tähän sain vastauksena pienet tuhahduksetta että niinpä tietenkin.
Pienen rupattelun jälkeen puhuttiin että voitas oikein ajan kanssa tavata. Ystävälleni ja lukiokaverilleni sopi 8.8 viikonloppu mutta ilmoitin ettei tuo käy, koska silloin vietän Tappara-viikonloppua. Vastauksena kaverilta hymähtelyä ja olisipa pitänyt arvata naureskelua.
Siinä seiskan pintaan kaveri päätti lähteä että ystäväni pääsisi kotionsa pakkailemaan ja mä katsomaan Tapparan peliä. Huikkasin että kiekko onkin putoamassa juuri jäähän, samalla kun heilutin puhelinta ilmassa ja aloin vahtaamaan peliä.
“Häh? Mitä? Ei sulla…? Voi jumaliste sun kanssa… Niinpä tietenkin! Oot sä kyl…”
Tapahtui Helsingin Ruoholahdessa perjantaina.
Tiedättehän kun tarhalaiset, ne vaahtosammuttimen kokoiset pikkuihmiset, ovat lähteneet kävelylle niin joskus siinä on pitkä köysi, josta kaikki sitten pitävät kiinni.
Sitten niillä on monesti sellaiset ylisuuret keltaiset turvaliivit vaatteiden päällä.
No tuollainen seurakunta tuli vastaan. Tarhatädin huumorioivalluksena joukolle oli annettu ns marssilauluksi Antti Tuiskun Elämä on julmaa.
Voitte vaan kuvitella kun tuo sakki lauloi palkeiden täydeltä:
Oi, oi, oi, oi
Elämä on julmaa, mun on pakko twerkkaa
Että saisin fyrkkaa
Oi, oi, oi, oi
Elämä on julmaa, mun on pakko twerkkaa
Että saisin fyrkkaa
Ja tietenkin tuo Oi, oi, oi, oi osuus erityisen kovaa huutaen.
Lapsilla näytti olevan hauskaa, samoin tarhatädeillä kun mukana hoilasivat.
Kyllä minua nauratti magiasti
Meinasin videoida performancen mutta tuli sitten mieleen että sen julkaisusta saattaisi tulla ongelmia ilman lasten vanhempien lupaa.
Tapahtui hieman D. Mayerin dominoiman kauden jälkeen kun pari pikkuheppua alle 10v. höpötteli nättejä seläntakana paikallismatsissa. “Muistakko kun maijeri taklas Järvenpäätä? Se oli niin kova että varmana jäi sen viikset siniviivaan kiinni” Minä : ja popparit levis lattialle.
Onko Jokisen Vesku ennustanut tämän myrskyn jo 90-luvulla?
Jos tulee Suomeen ja Alastaroon niin sitten saa syyttää taiteilija Jokista.
Alla Metanol Manin lyriikat.