Aina voidaan selitellä vastustajan onnistuminen omalla epäonnistumisella. Jos hakee näitä näkökulmia, voidaan analysoida maalit selitellen.
Ilveksen ekassa maalissa -hupsista meininki. Peliväline hallussa, mutta kaksinkamppailun häviäminen ja sen seurauksena pelivalmius hukassa Bloodilla ja Kuuselalla => Ytte painosti, muttei saanut mailaa pelattua pois ja Lepaus sai Bloodin ja Kuuselan estelemättä iskeä aika helpon maalin.
Toinen maali oli periaatteessa hieno YV-sahaus, mutta Ojamäki teki virheanalyysin irrotessaan timantista paineistamaan yv:n kiekollista liberoa eikä muut porrastanut timantin kärkeen jätettyä aukkoa. Liian helppo poikittaissyöttö kärkimiehen ollessa linjalta pois ja laiska liikkuminen Heljangolta peittämään vetoa. Kuitenkin Thomsonin veto oli sen verran painava, että Heljangolla ei ollut enää mitään tehtävissä.
Kolmas maali Ipalle oli taas selittämätön, koska kahden miehen yv:n pitää tuottaa maali. Ehkä tuomarille pyyhkeitä heppoisista jäähyistä näin oranssien lasien takaa niin saa tämäkin maali selityksensä.
Neljännessä ensin Kemmun kiekonkäsittely hajotti vaihtamisen omissa annetun röpelisyötök seurauksena. Sen jälkeen sekakentillä ei onnistunut vaihto ei kiekon kontrolli eikä Kuusela hoitanut Suomen mailaa pois.
Vähän tosissaan, mutta Lassi Seppämäisesti otan kieli poskessa Ilveksen maaleista creditit pois. Mutta asiallisesti sanottuna aika tyypillinen peli, jossa sattui ja tapahtui. Ilves sai kyllä ekassa erässä liian pienellä työmäärällä tulosta taululle. Eli hyökkäyspään jäähyt pois jatkossa ja lisäksi enemmän töitä omalla puolustusalueella niin saadaan ainakin 2-3 maalintekopaikkaa pois.
Tapparan maaleista tuli aktiivisella riistopelaamisella riittävät tukitoimet kentän eri osa-alueiden voittamiseen. Esim. Ojamäen maali osoitti kiekossa pysymisen taitomäärän riittävän Liigan yhtä ennakkosuosikkia vastaan ja samaa kulmarumpua saatiin muutenkin pidettyä yllä. HPK-maisesti levitettiin peliä leveyssuunnassa hyvin käyttämällä hyökkäysalueen rumpua ampumalla kiekko ”ränniin” pystysuuntaan, kun seurauksena olikin leveyssuunnassa tapahtunut kiekon kontrollialueen vaihto.
Erinomainen startti Tapparalta ja eka erä osoitti sen, että rohkealla ja aktiivisella kiekon siirtelyllä pitkä linja + lyhyet sivusiirrot vauhdissa olevalle ketjukaverille avasi nätisti peliä ja Ilveksen tolppatrap ei toiminut tuota vastaan ollenkaan. Samoin aktiivista karvausta vastaan kamppailtiin omassa päässä voitokkaasti. Heljanko pelasi myös varmasti, vaikka pari läheltä piti -tilannetta/tolppaa edelsi yliaktiivisuus perhoseen menossa => antoi vetäjälle tilaa ampua ylös.
Tästä on hyvä jatkaa tosissaan/kieli poskessa/voitokkaasti.