Tässä ketjussa on tarkoitus muistella jääkiekkoilijoille ja muille jääkiekossa tavalla tai toisella vaikuttaneille henkilöille sattuneita tragedioita. Onnettomuudet, liian aikaiset kuolemat jne.
Aloitetaan vuodesta 1986 jolloin Tappara menetti onnettomuudessa huoltajansa, kaikkien pitämän pitkäaikaisen huoltajansa Raimo “Pappa” Paavolan. Samassa kolarissa loukkaantuivat Seppo Ahokainen ja Pertti Koivulahti onneksi eivät kovin vakavasti. Samana keväänä tapparalaiset saivat balsamia kolarin aiheuttamaan suruun nappaamalla mestaruuden voitoin 4-1, vastassa oli tuolloin HIFK:
Jarmo Wasamaa ei sovi sivuuttaa tässä ketjussa. Todella lahjakas Ilves-pakki menehtyi ikävässä kolarissa vain 22-vuotiaana. Kolari sattui kun hänen ohjaamansa auto törmäsi traktoriin lähellä Hakametsän jäähallia. Traktori oli pysähtynyt ja jäänyt pakokaasun ja kovan pakkasen nostaman usvan peittoon.
Jarmo Wasama
Otetaan esille vielä toinen ikävä kohtalo Ilvesleirissä. Vuonna 1978, joulun ja uuden vuoden välissä Ilveksen kapteeni Veikko Suominen päätyi peruuttamattomaan päätökseen tehdessään itsemurhan vain 30-vuotiaana. Syytä en tiedä miksi tällaiseen ratkaissun hieno kiekkoilija päätyi, todella ikävää yhtä kaikki. Tuon jälkeen Ilveksessä ei kukaan ole pelannut Suomisen numerolla 24.
Veikko Suominen
Ässissä pelannut tsekki Jaroslav Otevrel puolestaan koki ikävän kohtalon halvaantuessaan törmättyään Jyp-pelaaja Vitali Karamnovin polveen. Hänen kaularankansa vioittui, mikä johti halvaantumiseen kaulasta alaspäin. Tämä ikävä tapaus sattui vuonna 1996. Ässät on jäädyttänyt Otevrelin pelinumeron 89, mutta sitä ei ole Otevřelin toivomuksesta nostettu hallin kattoon.
Jaroslavlin onnettomuus oli yksi pahimmista ja lähellä oli, että Jori Lehterä olisi ollut kyydissä ellei olisi siirtynyt kesken kaksivuotisen sopimuksen juuri ennen kauden alkua Sibir Novosibirskiin…
Joukkueen suomalainen maalivahtivalmentaja Jorma Valtonen vältti myös onnettomuuden, kun ei ollut joukkueen mukana lennolla tällä kertaa, vaan oli jäänyt kouluttamaan kakkosjoukkueen maalivahteja.
Suomalaisilla kävi tuuri onnettomuuden keskellä, mutta ei varmaan helpota sillä monta hyvää joukkuekaveria menehtyi tuolloin…
Edit. Nykyinen Ilveksen valmentaja Kari Heikkilä oli Jaroslavlin monivuotinen valmentaja ja vaihtoi seuraa juuri ennen onnettomuuskautta Magnitogorskiin…Eli onnettomuus riipaisi häntä myös syvältä.
Valeri Harlamov, yksi aikakautensa taitavimmista pelaajista poistui myös keskuudestamme aivan liian nuorena. Vaikka Valeri peliurallaan ohitti helposti pakit vuonna 1981 vastaan tuli sellainen “järkäle” jota hän onnistunut ohittamaan. Samassa kolarissa menehtyi myös Harlamovin vaimo, kaipaamaan jäi kaksi lasta, joista poika Aleksander pelasi myös jääkiekkoa, mutta ei ikinä noussut lähellekään isänsä tasoa. No eipä siihen ole pystynyt moni muukaan. Kuollessaan Harlamovv oli 33-vuotias. Vuonna 1975 Harlamov ajoi myös kolarin ja loukkaantui suht vakavasti, mutta pystyi palaamaan vielä kaukaloon entisessä loistossaan.
Neuvostoliiton aikoihin tapahtui myös paljon tragedioita jääkiekon piirissä, joista ei juurikaan ole puhuttu… esimerkiksi Sokolnik -jäähallin tragedia vuodelta 1975 ja VVS Moskovan jääkiekkojoukkuetta kohdannut lento-onnettomuus vuodelta 1950:
Useammallekin NHL-tappelijalle tullut vakavia vammoja aivoihin aivotärähdysten seurauksena ja näistä syntyneet oireet ovat vaikuttaneet normaalielämään karmealla tavalla… Viimeisimpänä Mike Peluson tarina:
Jääkiekkoilija Derek Sanderson oli uransa huipulla ja parhaiten palkattuja urheilijoita 70-luvulla, kunnes elämä vei miehen pohjalle… kirjaimellisesti pullon pohjalle. Tässä pari näytettä miehen tulevasta elämänkerrasta Ilta-Lehden sivuilta:
Onneksi tällä tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu…
Bryan Fogarty oli murheellisimpia mitähän hänestä olisi tullut jos ja jos -tapauksia. Kaikkien aikojen lahjakkaimpia kiekkoilijoita (pitää edelleen nimissään [OHL:n pakkien piste-ennätystä] (Elite Prospects - OHL Stats All-time totals/team) naurettavan ylivoimaisesti) mutta pää ei kestänyt elämää ilman puudutusaineita.
