Kanadalla on toistaiseksi muutama muukin ongelma. Suurin on tuo, että joukkue ei saanut missään määrin vakavasti otettavia maalivahteja kisoihin. Olisivatko Kuemper ja McElhinney Kanadan sisäisessä rankingissä sijan 20. nurkilla?
Mutta Kanada on muutenkin vetänyt kisat aika nuhaisesti tähän asti. McDavid ja Barzal lähinnä väläytelleet, muuten potentiaali on tiukasti piilossa joukkueessa. Ei olisi toki ensimmäinen kerta, kun Kanada kiskaisee kokonaan uuden vaihteen sisään, kun pelit alkavat merkitä jotain. Potentiaalia siihen on nytkin. Suunnanmuutoksen pitää vaan olla todella jyrkkä, että Venäjä tai erityisesti Ruotsi joutuisi Kanadaa pelkäämään.
Noniin, hyvän USA-pelin ja lohkovoiton jälkeen sanoisin että sunnuntaina jännätään finaalia jossa on Suomi ja Ruotsi. Kohta katsotaan otetaanko Kanada takaisin välieräjoukkueisiin omissa laskelmissa.
Jonkin verran ottaa pattiin tuo jatkuva ylisanojen ja superlatiivien vuodattaminen Sebastian Ahon niskaan, kun tärkeimmät pelit ovat vielä edessä
Tuo hölmöyshän on suoraan kuin vastustajien laariin pelaamisesta. Kehutaan niin perkeleesti ja toivotaan, että menee kipsiin ja alkaa paukutteleen henskeleitä .
Täytyy vain toivoa, että Sebastian on todella niin vaatimaton ja realiteeteissa niin hyvin pysyvä, ettei hän pöllöjen toimittajien haitantekoyrityksistä sula. Kovin järkevältä ja tasapainoiselta hepulta hän ainakin vaikuttaa ja nousee huipulle huiputuksesta huolimatta!
Tulee superlatiivihistoriasta mieleen esimerkiksi entinen mäkihyppääjä Toni Nieminen, joka pilattiin heti (vaikka suunniteltiin, ettei) levittämällä tulevalle Nykäselle punainen matto antamalla mm. ajokortti aiemmin kuin tavallisille kuolevaisille. Ja kyllähän semmoiseen halpaan pikkupoika meni. Kerkisi olla urheiluhullujen kuninkaana vain vuoden verran. Kiitokset siis toimittajille ja hiihtoliiton johdolle siitäkin viisaudesta!
Ahon konseptit nyt ei leviä mistään (jäpä on sentään voittanut Tapparan seiskafinaalissa…), mutta vastustajat saattavat jotain koittaa tämän eevertin pysäyttämiseksi. Silloin pitäisi Suomelta löytyä vähän jotain muitakin Teuvoja yms. drinksuilijoita sitten peliin, paitsi ylivoimalla, tai alivoimalla.
Eikö saa valita kuin yhden? Kyllä maar mää seuraan joka ottelua, paitsi pronssipeli voi jäädä vähemmälle .
Voisko tota kysymystä hieman tarkentaa? En oikein tiedä, mitä haluat saada selville. Joukkueen kannatustako vai pelitapaa tai pelin tasokkuutta?
Edit: Kanadan mää valkkasin siks, että näkee, peittoaako Sveitsin vai onko jodlaajien kanssa vaikeuksissa kuten leijonatkin… - Sitä paitsi loppuotteluun sen odotan menevän, ja sittenhän näkee kovimman mahdollisen koitoksen, jossa naapurikaan (=SWE) ei anna yhtään periksi . (Oletan, että hoitavat USAn.)
Kanadan hyökkäys muuttuu pakosta välieräpeliin. Schwartz sivuun ja Beauvillier sivusta sisään. Schwartzilla Venäjä-pelin kolmannessa erässä saatu olkapäävamma pitää miehen sivussa lopputurnauksen. Ei mitään isompaa kuitenkaan, vaan lepäilemällä pitäisi olkapään olla kunnossa taas.
Kiinnostukseni putosi huomattavasti, kun Suomen pelit loppuivat. Ei ole suurempaa väliä, miten loput pelit menevät. Ehkä mukavinta olisi USA:n tai Sveitsin mestaruus ja Ruotsin neljäs sija. Mutta toivon lähinnä, että loput pelit ovat tiukkoja ja tasokkaita. Ja paras voittakoon, vaikka se sitten olisi Ruotsikin.
Viihdyttävän kiekon matkassa, ihan sama kuka voittaa.
Tässä on nyt niin monta näkökulmaa taas. Ruotsi ja/tai Kanada finaalisssa ei erityisesti lämmittäisi. Nuo ovat MM-tasolla olleet finaaleissa ihan kiitettävään tahtiin viime vuosina. Samaa ei voi sanoa Sveitsistä (2013) puhumattakaan USA:sta (1960 kultaa, 1956 hopeaa; mutta noihin aikoihin ei taidettu vielä nykymuotoista finaalia pelata…).
Ruotsi - USA -finaali kiehtoisi, koska Ruotsin joukkue on varsin kova. Sattuneista syistä tämä ei tule toteutumaan. Sveitsin kohdalla “tuhkimotarina” kiehtoisi, mutta nuo eivät ehkä pelillisesti ole yhtä viihdyttävä joukkue, kuin kolme muuta.
Toiveissa siis lopulta Kanada - Ruotsi/USA -finaali. Ruotsi kelpaisi tuon järjettömän kovan joukkueen vuoksi. USA kelpaisi, koska pelityyli. USA ja Kanada saavat keskenään yleensä viihdyttäviä pelejä aikaiseksi. Tunnetta kaukalossa riittää. Taitoa on vaikka muille jakaa tälläkin kertaa, kun Kanet ja McDavidit johtavat joukkoja. Siihen päälle turnauksessa haparoineet maalivahdit, niin potentiaalia sellaiseen viihdyttävään, “valmentajan painajainen” -peliin olisi paljon.
Silti loppujen lopuksi suon voiton parhaalle. On se sitten vaikka tylsästi Ruotsi. Kyllä noille tuplan hyväksyä voisi. Vaikka vain siksi, että Zibanejadin ketjun peli on ollut upeaa katseltavaa tässä turnauksessa.
Muuten olisin Sveitsin kelkassa, mutta olen sen verran masokisti että kannatan änärijoukkueista Edmontonia, siksi siis joutuu vähän Kanadaa kannattamaan. Sielä kun on muutama Edmontonin pelaaja vetämässä.
Mulla oli aavistuksena tuosta -jad sukunimipäätteestä Persia… kun tuossa googletin, niin isän synnyinmaaksi paljastui Iran. Joten en kovin kaukana ollut, joku tuntuma näyttää säilyneen!
No et todellakaan kaukana, kun Persiahan muuttui Iran-nimiseksi sen jälkeen, kun shaahi Reza Pahlawi (jos nyt sukunimen oikein muistan) joutui luopumaan vallasta. Varmaan Persiasta muutti jonkin verran ainakin varakkaampaa porukkaa rapakon taakse ja etenkin USAan, mutta ilmeisesti sitten myös suoraan tai välivaiheiden kautta myös entiseen emämaahamme.
Edit: Nyt tuli jälkijunassa mieleen Jalalabad-niminen kaupunki. Lienee jossain lähi-idässä? Siinä on ainakin tuo -ad-loppu.
Olisihan se hienoa että Sveitsi yllättäisi jonkun.
Ihan sen takia että kisoissa on oikeastaan ollut kolme yllätystä ja kaikilla kerroilla yllätettävänä on ollut Suomi. Olisi edes joku seurana.
Muiden otteluiden osalta päättyi ne niin tai näin ei voi puhua yllätyksistä.
Mika Zibanejadilla on/oli Suomen kansalaisuus ja hän halusi edustaa nuorisomaajoukkueessa Suomea. Suomen hidas byrokratia ja IIHF:n säännöt tulivat eteen ja Ruotsi nappasi pojan.
Kohta katsotaan otetaanko Kanada takaisin välieräjoukkueisiin omissa laskelmissa.
.
.