Ei nyt ole varsin suosikkia, joten keskittynen tavalliseen tapaan Saksan antifanittamiseen. Pettymyshän siitä on odotettavissa, mutta sisulla mennään katkeraan loppuun asti. Tanskan voitto 1992 on yksi parhaista muistoista, valitettavasti ei ole vastaavaa yllätystä nyt näköpiirissä.
Espanja on ollut suosikki kauan ennen menestysvuosia noin vuosituhannen vaihteesta asti lähinnä Raúlin fanittamisen vuoksi. Oli tietynlainen esikuva omalla alasarjafutisurallani joka jatkuu edelleen, vaikkei musta koskaan hyökkääjää tullutkaan vaan päätyviivojen väliä ravaava laituri. Olihan siellä myös sellaisia legendoja kuin Hierro, Puyol, Morientes, Helguera, Luis Enrique ja nuoret Xavi ja Iker Casillas. Hieman Espanja-fanitus hiipui mestaruuksien myötä kun Barcelona-sukupolvella peli meni omaan makuuni vähän turhan näpertelyksi, mutta Brasilian MM-kisojen mahalaskun jälkeen voinee taas hyvällä omallatunnolla fanittaa, kun ei muutakaan sydämenvalittua ole löytynyt. Ja on siellä pienimuotoinen sukupolvenvaihdoskin menossa, jonkin verran “uutta verta” joukkueessa.
Englannin puolella myös sympatiat, jalkapallon emämaalla nyt 50 vuotta ainoasta maajoukkueiden arvokisavoitostaan, joten pikkuhiljaa saisi sinnekin menestystä tulla.
Saksa oli pitkään inhokkini (Ranskan ja Italian ohella), mutta ehkä mä oon niitä oppinut vähän sietämään. Kyllähän Saksa pelaa hemmetin hienoo futista nykyään.
Kroatialle yllärimestaruus. MM-kisat lähtee paremmin…
Tuomarit on se juttu! Itsellä ei ole varsinaista suosikkia, valitsen suosikikseni siis tuomarit.
Espanjan puolella olen aliarvostettujen Xavin ja Iniestan johdosta vaikka Xavia ei kisoissa olekkaan Sympatioita Englannille sekä pienemmille maille.
Minä kannatan Peter Shiltonin, Stuart Piercen ja Gary Linekerin takia Englantia. Lisäksi Saksaa Lotthar Mattheusin, Andreas Brehmen, Jurgen Klinsmannin ja Karl-Heinz Rummeniggen ansioista. Italiakin vähän sytyttää kun muistelee Paolo Rossia, Roberto Baggiota, Salvatore Schillacia ja Walter Zengaa. Ja tietysti Ranskaa koska Zidanekin melkein vielä pelaa. Historia viljelee paljon suosikkeja tulevaisuuteen.
Kyllä täältäkin perinteisesti Deutschland. Voi muuttua jos Suomi joskus maailmassa yltää arvokisoihin mukaan. Tai jos Tapparan jalkapallojaosto perustetaan ja sitten kun se yltää mestareiden liigaan…
Espanjaa fanitetaan nykyisin.
Yleensä muistetaan mitkä maat ja miten usein ovat voittaneet futiksen maailmanmestaruuden mutta harvemmin on esillä EM-kisojen mestaruustilasto, joka on tällainen:
Espanja 3
Saksa 3
Ranska 2
Hollanti 1
Italia 1
Kreikka 1
Neuvostoliitto 1
Tanska 1
Tsekkoslovakia 1
Isäntämaalla on nyt mahdollisuus (usein se on voittanut kotikisoissaan) nousta kärkikaksikon rinnalle tai sitten Espanja/Saksa nousee yksin kärkipaikalle.
Belgian ja Englannin mukana mennään!
Saksa toki (jälleen) vahva. Kisaisäntä Ranska voisi olla musta hevonen.
Vähän vaikea löytää omaa suosikkia EM-kisoista, kun brassit eivät luonnollisesti ole mukana.
Ranskaa tuli Zidanen aikana kannatettua, mutta enää sekään ei oikein sytytä. Toivotaan yllätyksiä, joten olen Islannin, Itävallan ja Tshekin bandwagonissa.
Italia, Englanti, Portugali, Ruotsi ja Romania saisivat tippua heti kättelyssä. Näitä ei pysty kannattamaan.
Saksalla tietysti mennään kisoihin - mutta jos Muller alkaa sukeltelemaan, niin se aiheuttaa aina henkistä ahdistusta. Antaa pelin näyttää, eli kannustusta sille joka uskaltaa pelata rohkeaa ja yleisöystävällistä hyökkäyspeliä. Pienten maiden yllätykset ovat aina positiivinen juttu - Ruotsin menestys maistuisi oikein kivalta sekin.
Katselin vähän Wikepediasta joukkueiden rostereita ja pisti silmään mielenkiintoiset jakaumat pelaajien seurajoukkueissa:
- Lähes kaikki slovakit pelaavat Venäjällä…
- …mutta tsekit Turkissa.
- Muidenkin maiden pelaajilla näyttää olevan selkeä ulkomainen suosikkisarjansa, esim. espanjalaiset pelaavat paljon Englanissa.
- Englannin “omavaraisuusaste” on korkein, eli 100%
- Terävimmän kärjen maista Ranska on menettänyt silmämääräisesti eniten pelaajia muiden maiden sarjoihin.
Pistin firman kisaveikkaukseen Saksan mestariksi (piti siis veikata jokaisen ottelun tulosta loppuotteluun asti), mutta ketään en sen kummemmin fanita kun en jalkapalloa oikeastaan muuten seuraa. Eli vähintään tulokset katson jotta näkee miten mun noviisitietotason kisaveikkaukset meni
Portugali nyt ja aina. Eusebio da Silva Ferreira sai sen aikoinaan aikaan.
Kroatia, koska Davor Sûker oli ala-aste ikäisenä ylivoimaisesti lempipelaajani. Tänä vuonna on Kroatialla ihan kohtuulliset mahdollisuudet pärjätä!
Italia on mulle se suurin ja kaunein. En tosin odota nyt, että oltaisiin loppuottelussa,saa nähä ny. Yllättääkö Belgia vai olisiko Englannin vuoro viimein?
Olisiko joku niin innokas ja viitteliäs, että järjestäisi meille “lätkäkesälomalaisille” noista EM-peleistä tulosveikkauksen?
Saksaa olen fanittanut käytännössä koko ikäni, joten ei ylläri että täällä toivotaan saksan voittoa. Tietysti jos niin ikävästi kävisi, että tippuvat ekoilla kierroksilla niin aina on Ranska ollut meikälle se sympatia jengi, eikä siihen varmaan ainakaan vähiten vaikuta se, että kaikkien aikojen suosikkipelaajani on Zinedine Zidane.
Ikävää kyllä, että Saksa ei taaskaan saa Marco Reusia arvokisoihin. Olisi heittämällä top 3 pelaaja joukkueessa.
Belgia vie kisat. Ei mahda mitää ku Lukaku ja Benteke on iskussa.
Belgian mestaruuteen en usko, mutta kaippa niillä potentiaalia on yllätykseen. Englanti sais kyllä menestyä, mutta tiedä sitten taas…