Ensinnäkin: pirun mukavaa keskustella jefusta. Arvostan suuresti, että tälläkin foorumilla saa tästä asiasta vaihtaa ajatuksia ja näkemyksiä.
Toiseksi: vaikka emme olisi kaikesta samaa mieltä, en koe, että minun näkemykseni on ainoa oikea. Joten älä ihmeessä lopeta vastailua ![]()
Tuo spread- formaatio taitaa olla tän hetken juttu, NFL:ssä. Pienellä varauksella kuitenkin vertaan Vaahteraa ja NFL:ää. Totta, että NFL:ssä harvemmin näkee old school formaatioita, kuten esim. wish bone. Collegessa (jota joku saattaisi pitää aidompana jefuna, kuin NFL:ää) näkyy paljon hämärämpiäkin muodostelmia aika ajoin. Noh, joka tapauksessa spreadi on heittopainoinen muodostelma, joka avaa tilaa juoksulle myös, joten ymmärrän hyvin, että se on Saintsin valinta. Toisaalta, täysin omana pohdiskluna oli tuo option hyökkäys eri down’n distance- kohtiin ja tuomaan erinäköistä fronttia. Tosiaan, kahden bäkin systeemeissäkin voi ja saa heittää, mutta se toki vaatii heittäjältä ja kiinniottajalta teoriassa enemmän. Silloin tosin myös yleensä puolustus reagoi tähän miehittämällä boksia enemmän jolloin vastaavasti takakentällä on teoriassa tilaa.
Itse en muuten välttämättä näe, että option puolustaminen olisi millään muotoa helppoa. Tämä vaatii usein puolustukselta selkeää reagointia kuka on kenenkin mies ja teoriassahan tämä usein onkin helppoa, mutta optionin hienous perustuu juuri niihin luku- vaihtoehtoihin. Mutta jälleen kerran: omaa pohdintaa ja ajatusleikkiä.
Itse en valitettavasti tässä lajissa Sinistä tunnusta (en Vaahteraliigassa, enkä NFL:ssä) ja siksi Saintsin pelin analysointi on aika steriiliä. Mutta paljon on joukkuen kehittynyt alkukaudesta. Harmi, että näin myöhään, sillä alkukaudesta yllätysmomentti on yleensä suurimmillaan.
Eri mieltä olen ehkä eniten siinä, etteikö tässä lajissa yllätyksiä nähtäisi. Koko pelisysteemi (esim. pleijarit) on rakentunut pelien vähäiseen määrään. Tämä aiheuttaa sen, että taitaa esim. jenkkilän puolella olla eniten eri joukkueita 90- luvun alusta tähän päivään juhlinut mestaruuksia, kuin muissa ammattilaisliigoissa. Sama yllätymomentti pätee tänne ja pelien vähäisyys, mutta Suomen resurssit (paikkakunnan sijainti ja siihen vaikuttava luontainen pelaajamäärä + jenkkihankintojen laadukkuus ja osumis%) aiheuttaa tasoerot, jolloin yllätysmomentti jää usein suhteellisen vähäiseksi.