Rautakorpi Petteri Sihvosen ja Samuel Savolaisen Kiekkokiuas-haastattelussa.
Tekstin jälkeen koko haastis videoversiona, kesto ~5 min
Rautakorpi Petteri Sihvosen ja Samuel Savolaisen Kiekkokiuas-haastattelussa.
Tekstin jälkeen koko haastis videoversiona, kesto ~5 min
Otin talteen sportti.c.mista
Tapparan Jukka Rautakorpi lyö paineet Ouluun: "Kärpät voittaa ihan mennen tullen
Tampereen Tappara on jääkiekon SM-liigan kestomenestyjä ja jälleen tällä kaudella yksi mestarisuosikeista. Tapparalla on vahva identiteetti, joten menetykset eivät heilauta niin paljoa laivaa.
Tapparan päävalmentaja Jukka Rautakorpikin luottaa tapparalaiseen identiteettiin. Sen päälle on helppo rakentaa.
Tappara menetti kesällä muun muassa kapteeni Jukka Peltolan, Henrik Haapalan sekä Sebastian Revon. Isoja menetyksiä, mutta tuttu tilanne Tapparalle.
Tappara on aloittanut CHL:ssä vahvasti. Rautakorpi kertoo luopuneensa osittain vastuusta ja antaneensa sitä enemmän pelaajille.
CHL on Rautakorven mielestä hyvä juttu, mutta miekassa on kaksi terää.
Tapparan joukkue on kuitenkin jälleen paperilla vahva. Yksi kysymysmerkki on maalivahtitilanne. Tapparan maalia vartioivat ensi kaudella nuori ja kokematon Christian Heljanko ja kaiken nähnyt ja kokenut Niklas Bäckström. Rautakorpi luottaa HIFK-taustaiseen kaksikkoon.
Tunnen Niken (Bäckström) henkilökohtaisesti jo maajoukkueajoilta. Olimme samaan aikaan Venäjän MM-kisoissa. Siellä opin enemmän siitä, miten hän toimii ja miten hän ajattelee asioista. Muistan kuinka hän auttoi niissä kisoissa (Mikko) Koskista ja pelasi yhden EHT-ottelun erittäin hyvin. Sieltä tuli se luottamus häneen ihmisenä. Osaamisen maalivahtina tiesin jo aiemmin. Ei ollut mitään epäilyksiä, Rautakorpi taustoitti.
Jos tandemina ajatellaan, niin meillä on Tapparassa hyviä kokemuksia kokeneesta ja nuoresta maalivahdista. Hrachovina-Lassila esimerkkinä. Jos olisi kaksi samanikäistä maalivahtia, niin se henkinen yhtälö olisi vaikeampi. Nyt nuori antaa vanhalle intoa tähän päivään ja kokenut taas tuo nuorelle rauhallisuutta, Rautakorpi näki.
SM-liiga on nykyään vahvasti kasvattajasarja. Jos asetelmasta hakee jotain hyvää, niin nuoret pelaajat saavat ainakin runsaasti näyttöpaikkoja.
Liigasta on helppo nostaa kolme selkeää mestarisuosikkia yli muiden. Keväällä Kanada-maljan kanssa tuulettaa Kärpät, Tappara tai HIFK, vai kuinka?
Ville Hirvonen, Helsinki
Jukan hyökkäyspelikirja näyttää jo nyt yhtä vahvalta kuin viime kaudella, että hyvää on lupa odottaa.
Tänään ei uponnut, mutta tuolla pelin rakenteella alkaa uppoamaan tuommoisesta määrästä paikkoja peliä kohden.
Huomenna sama tahti niin hyvää on lupa odottaa, tänään vaan Helenius seisoi päällään ja otti niin mahdolliset kuin mahdottomatkin kudit kiinni.
Katteltiin vissiin eri peliä tai sit on sarkasmitutka pois päältä.
Me ollaan katseltu samaa peliä.
Jotain täytyy Rautakorven keksiä että saataisiin edes saman verran vetoja maalia kohti kuin vastustaja.
Ilvestä vastaan ei saatu.
Odotelkaa nyt ihan rauhassa 10-15 peliä niin saadaan nuo ukot samaan rytmiin ja muutenkin samalle pelikirjan sivulle. Rakenne on kunnossa ja idea löytyy. Toteutus on tällä hetkellä sitä itseään, niin kuin aina syyskuussa.
Sen aika näyttää mihin mennään ja missä ollaan sen 15 pelin jälkeen. Onko chl eri kirja käytössä ja liigassa eri? Mennäänkö johonkin veivaamiseen ja vatkaamiseen? Ukkojen pitää tehdä paikoista maalit, toki jos vastus laittaa bussin, blokkaa ja veskarilla on top notch päivä niin ei hyväkään peli auta.
No tää oli sarkastinen kommentti?
Oli tai ei, niin näissä hyökkäyspään pelikirjaa koskevissa kommenteissa aina jään miettimään, että ei kai se osasto ole mitenkään erillinen muiden kentän osa-alueiden pelikirjasta? Ja viime vuosilta on aika vaikea nähdä oikein mitään sellaista kaikkea pelaamista leimaavaa tekijää, joka erityisesti söisi tai estäisi luovuutta hyökkäyspäässä, jos ei nyt tiettyä puolustusvalmiuden tiedostamista lasketa, mutta kai sellainen pitää kaikissa ammattiliigoissa huippujoukkueissa olla.
Mietin valmennustiimiä, jossa ei mitään hyökkäysvirtuooseja ole, ellei Reteä sellaiseksi lasketa ja ei lasketa. Mutta vaikka olisikin: ei Janne Ojanen tai Mario Lemieux voi opettaa jollekin toiselle että miten olla kuin he.
Siksi väittäisinkin, että hyökkäysalueella tämä paljon puhuttu pelaajien vastuu ja pelaajien vaistot korostuvat. Valmentajien homma on rakentaa puolustuspeli kentän eri alueilla sellaiseksi, että siihen ei ainakaan hävitä. Toisekseen valmentajien on tarvis rakentaa hyökkäyspeli kentän kaikilla osa-alueilla sellaiseksi, että hyökkäyspäätyyn päästään. Sitten siellä olisi luullakseni pelaajien paikka pitää hauskaa, olla luovia ja latoa laattaa pönttöön.
Viime kaudella tämä viimeksi mainittu “helppo” osuus pelistä tuntui jostain syystä olevan pelaajille kauhean vastenmielistä (loputon pyöriminen kulmissa, maalin kiertäminen, laukausten välttely hyvistäkin paikoista, neuvottomuus ylivoimahyökkäyksissä, joskaan näitä ei paljon pelisysteemi tarjonnut).
Uskomatonta mutta totta voi olla, että tuolla ei ole ketään, joka uskaltaisi omalla esimerkillä osoittaa, että hyökkäyspäässä on ihan luvallista vähän nostaa omaa profiilia vaikka sitten poikkeuksellisillakin ratkaisuilla, onnistuivat tai eivät.
Ehkä nää jampat siis tarttis rakkauden lisäksi lisää rajoja ja siis rakennetta myös sinne hyökkäyspäähän, koska siellä menee koko viime kauden ja nyt tämän ekan pelin perusteella eniten oivallista potentiaalia hukkaan. Ja se osio on haastattelujen perusteella ehkä se, missä Rautakorpi uudelleensyntymänsä jälkeen oletettavasti ihan oikeasti antaa eniten vapauksia pelaajille.
Eli että kun kaikki nää vuodet on huhuttu ja puhuttu siitä, miten Rautakorpi tappaa pelaajien pelin liiallisella kontrollilla, niin mää luulen että nyt pitäisi vetää hyökkäyspelin suhteen nimenomaan enemmän keskusjohtoiseksi hommaa, ellei tyyliin ekan kymmenen runkosarjapelin perusteella ole havaittavissa mitään piristymistä tuloksellisesti ja muuten tuon hyökkäysalueen pelin suhteen.
Katson juuri jotain Unibetin Liiga-ennakkoa. Jorma Vuoksenmaan arvion mukaan Jukka Rautakorpi on Liigan paras valmentaja.
Miten sitä parhautta sitten mitataankin. Paperillahan Rautakorpi on aika usein Liigan paras valmentaja. Ei tuolla ole kenellekään tuota määrää kokemusta, mitalia jne. kuin Rautakorvella. Eli paperilla varmasti paras valmentaja Liigassa.
Käytännössä kuitenkin lähes joka kausi on ollut joku parempi. Ainakin voittanut vikan pelinsä.
Huippuäijä ja ehdottomasti ainakin valmentajien top-kolmen joukkoon menee SM-Liigassa tällä vuosituhannella. Hänen arvonsa ehkä tajutaan vasta sitten, kun on lopettanut valmennusuransa.
[varoitus huonosta huumorista]
Ehkä Jukka on tarkoituksella saanut useimmiten hopeaa. Talouden kannalta se on paras tulos, kun pelataan maksimimäärä pelejä, ei tarvitse maksaa mestaruudesta pelaajille bonuksia eikä järjestää niin suuria juhlia. Joukkue on kuitenkin finaaleissa saatu näyttämään uskottavalta ja hyvällä pokerinaamalla Rautakorpi on selittänyt haastattelijoille, että nuo toiset vain olivat tällä kertaa parempia.
[/varoitus huonosta huumorista]
Lisäksi hienosti toiseksi sijoittumalla voi välttää ainakin parturointirituaalien ikävät vaikutukset valmentajan ulkonäölle.
Ei tuotakaan kohtaloa silti vaatimatonkaan menestysarkkitehti ainaisesti voi paeta.
No se oli Jorman mielipide. Itse hänen mielipiteitään jonkun verran kunnioitan, vaikka varsinainen jääkiekkomies hän ei sinänsä ole. Hyvähän se on, että jossain annetaan posia.
Tappara eikä mikään muukaan joukkue tule voittamaan koskaan mitään, niin kauan kuin päävalmentajana on Jukka Rautakorpi. Ei koskaan. Ne taidot ja kyvyt joilla Jukka aikanaan löi itsensä huipulle ja loi osin jopa myyttisen maineen itsestään, on enää pelkkää historiaa. Jukalle peli ja pelaajat näyttäytyy eräänlaisena laboratoriona, jota voi vääntää ja kääntää, kokeilla vähän kaikkea, tuloksen ei niin väliä, onhan prosessi käynnissä. Jopa tämän Jukka voisi saada anteeksi, kiitos aina hyvän materiaalin, jos osaisi johtaa ja käsitellä joukkojaan, mutta ei. Hajuton, väritön ja hampaaton joukkue, jota se oli jo viime kaudella, kertoo ettei joukkue seiso 100% valmentajansa takana. Mitä nopeammin Rautakorpi saa kenkää, sen parempi.
Ketju avattiin ajastetusti 31 minuutin kuluttua.
Jukka on kevään valkku,riittää kun ollaan kympin sakissa niin taivas voi vielä aueta.
Vakavissaan,kyllä me vielä tullaan,9 pojoo jaettu meillä 1 nyt. Älkää ny mulle ■■■■■■■■■■■■ tullaan vielä. Mä uskon Jukkaan, äijillä ny pää jumissa: Jukka avaa jumit.
Joukkue seisoo sen takana, mitä siellä tapahtuu. Joukkue pelasi tänään surkean pelin, mutta nyt pitää ottaa timeout.
Ja siinä olet oikeassa, että nyt on oikeasti hyvä hetki tarkastella sitä, kuinka kauan tällaista tekemistä voidaan jatkaa. Totta kai kriittisesti pitää arvioida jokaista osa-aluetta, mutta esimerkiksi tänään olisi auttanut se, että joukkue olisi laittanut “pelin kriittisissä vaiheissa” edes tyhjistä kiekon sisään.
Positiivinen asia pelistä on se, että peliä saatiin aikaiseksi myös suoraviivaisemmin hyökkäyspäässä, kun tuloksella ei enää ollut merkitystä. Pääsääntöisesti tappio tuli umpisurkean puolustuksen säestämänä ja kun entistä enemmän höllättiin siitä niin omiin meni sitten vieläkin enemmän.
Tämä on hyvä hetki joukkueelle ottaa miettimishetki. Maalien hinta on joukkueelle korkea ja ilman erittäin sitoutunutta puolustusta maalimäärä omiin kasvaa hälyttävästi. Pelaamisen tasapaino on väärällä tasolla: jotta omiin menevä maalimäärä jää pieneksi joudutaan sen uhalla uhraamaan kokonaan puolustaminen ja vastaavasti oman maalin ollessa hinnaltaan näin korkea niin hyökkäämiseen pitää saada aivan eri tavalla paukkuja.
KooKoo oli paikoissaan tehokas - sillä oli vielä muutama paikka, jotka se olisi voinut hyödyntää, mutta tosiasiassa harvoin pelit näin repeävät. Tämä tekee sekä faneille että organisaatiolle hyvää ja aivan varmasti tästä pidetään nyt palaveri poikineen joukkueessa.
On kuitenkin hieman liian aikaista lähteä miettimään valmennusta. Kautta on pelattu aivan liian vähän, jotta voitaisiin vetää syviä johtopäätöksiä. Vaikka kuinka sitä vihaisi niin nyt vaan täytyy löytää sitä aikaa. Rautakorvesta itsestään on myös kiinni se, että tarttuuko hän täkyyn.
Ei tää nyt voi pelkistä pelaajista johtua että Jukan uuden tulemisen jälkeen ollaan nähty suunnilleen yhden erän verran viihdyttävää peliä. Koko viime kausikin oli samaa tarpoamista. Nyt näyttää että sama jatkuu tälläkin kaudella. Toivottavasti joku jossain keksii jonkun ratkaisun tähän.
Kyllä valmennus varmasti vastuunsa tietää. Ei tässä nyt siitä kannata enää keskustella. Kysymys vaan on siitä, että onko nyt oikeasti se paras hetki vetää paniikkinappula pohjaan. Ei varmasti ole.
Ensin täytyy olla täysin varma siitä, että joukkue ei valmennukselle pelaa - ennen kuin tehdään mitään hätäilyjä. Valmentajaa vaihtamalla eivät isot kuviot parane yhtään - ellei voida olla täysin varmoja, että tilalle on tulossa “samanlainen” guru kuin Rautakorpi.
Panikoimalla voit vetää kaiken hyvän roskikseen saman tien. Se, kaikki hyvä, mitä näistä vastoinkäymisistä on saatavissa - katoaa kuin pieru saharaan sillä, että panikoidaan. Kaikille muillekin tulee vielä niitä pelejä, kun tulee turpaan. Tapparakin vielä voittaa.
Epäonnistumisen hetkellä kaikkien pitää kääntää rohkeasti katse siihen seuraavaan peliin ja tulevaan. Tämä oli ja meni ja se tyrittiin näin. Oppiminen, mitä tästä voi seurata, tapahtuu ainoastaan, jos tästä opitaan. Se, että oppia ei oteta ja ainoastaan ulkoistetaan vastuu pahentaa asiaa.
Eli rauhoitutaan - otetaan se aika ja nyt katsotaan lauantaita sillä silmällä.