Jukka Rautakorpi koki sitten valmentajauransa ensimmäiset potkut suomalaisjoukkueen koutsina. Eikö niin? Sopimuskausia - keväällä 2006 ja 2014 Tapparassa - toki on jäänyt kesken, mutta tuolloinhan kyse on ollut Rautakorven omasta ratkaisusta. KHL:n Amur Habarovskistahan tuli toissa talvena kenkää.
Nöyryyttävää ilman muuta joutua palamaan kesken kisojen maitojunalla - maitolentokoneella
- kotiin. Vai jääkö muka seuraamaan karsintapelejä Kanadaan? Ei varmaankaan.
Pakostakin tätä asiaa miettii Tapparan näkökulmasta. Miten potkut vaikuttavat Rautakorpeen, riippuu pitkälti ja oikeastaan täysin siitä, miten hän itse asiat käsittelee. Voi olla, että henkisen valmennuksen tuki on suurin piirtein kaiken nähneelle koutsille nyt tarpeen. On aivan varmaa, että pyykkiä pestään vielä pitkään tästä kiistattomasta limbosta. Tällä viittaan nimenomaan tulokseen. Rautakorven cv:hen jää myös pysyvä tahra. Sille ei nyt vain voi mitään.
Nuorten maajoukkueen sisäisistä asioista on vain huhuja, jotka kyllä kielivät pelaajien ja valmennusjohdon välisestä jännitteestä. Ilman muuta sellaista tietysti syntyy aina, kun odotukset ja tulokset eivät kohtaa.
Isoin kysymys Tapparan kannalta on, saammeko ensi kaudeksi valmennusuransa suurimmasta kuopasta nousseen, henkisesti entistä kovemman Jukka Rautakorven vai miehen, joka epäilee itsekin omaa valmennusfilosofiaansa ja ennen kaikkea kykyään johtaa ihmisiä.
Mielestäni Rautakorven yksi kiistaton heikkous johtuu hänen perusluonteestaan. Sitähän meistä kukaan ei voi täydellisesti muuttaa. Kehittyä tietysti voi jokainen. Jukka joka tapauksessa on enemmän totinen poika, jonka harvoin pilkahteleva huumori tuntuu väkinäiseltä ja päälle liimatulta. Tämä toki vain julkisuuden kautta tullut havainto. Voihan olla, että kameran/toimittajien edessä jotkut vain jäykistyvät ja varautuvat niin, että lausunnot tuntuvat kovin yksiniittisiltä.
Sen verran on sisäpiirin tietoa Rautakorven joukkueiden sisältä, että suitset ovat ainakin joidenkin makuun turhan kireällä. Varmasti muutosta on tapahtunut, mutta tuntuu silti, että rautakorpelaisessa tyylissä hommien tekeminen tosissaan tuppaa tarkoittamaan niiden tekemistä totisena.
Rautakorven kykyjä kehittää pelaajia fyysisesti ei kukaan suomalaisesta jääkiekosta edes auttavasti jotain ymmärtävä kiistä. Siinä hän kuuluu valtakunnan ehdottomaan eliittiin. Makuasia onko ykkönen, mutta ainakin podiumilla. Urheilujoukkueen valmentamisen ns. pehmeämmässä puolessa on sitten kehitettävää.
Luulen - en tiedä - että juuri tämä koitui U20-projektin suurimmaksi kompastuskiveksi. Mielenkiintoista ja tapparalaisittain myös hieman arveluttavaa, missä kuosissa tämä asia on Rautakorven ottaessa kapulan Jussi Tapolalta. Jännä juttu, että nyt Rautakorpi on astumassa Tapolalta jääviin, erittäin suuriin saappaisiin…