Tapolalta tullut asiallinen kommentti rosteriin koskien paljon puhuttavaa 10.2 olevaa ottelua Kärppiä vastaan.
http://www.aamulehti.fi/urheilu/tapparasta-neljaskin-pelaaja-maajoukkuepaitaan-kyllahan-nama-poissaolot-kirpaisevat-24240935/
Positiivisen kautta ja todetaan juuri niin, että Tappara on väylä liigalupauksesta maajoukkuemieheksi. Se tarkoittaa poissaoloja muutamista peleistä, mutta toisin päin ajateltuna meillä on liuta maajoukkuetason ukkoja käytössä suurimman osan kaudesta.
Häviäjä keksii selitykset, voittaja keinot. Oli se taas Jussi voittava koutsi, vaikka porukkaa on saikulla niin paljon, että vajaalla mennään ja rosteriin ei silti muita mahdu.
Tässä vaiheessa helppo nostaa elokuinen kommenttini esiin. Toki vielä on pitkä matka siihen mitä Tapolalta odotan. Huikea seppä joka tapauksessa!
“Peli suhteessa vastustajaan” on lause, joka tökkäs heti, kun pari vuotta sitten ekaa kertaa kuulin.
Tapparassa se pelitapa kyllä näkyy.
Jos vastus on huono niin Tapparan pelikin valuu samalle tasolle. Hyvät vastustajat sen sijaan nostaa Tapparan pelin tasoa.
En tykkää sanonnasta vieläkään, enkä siitä, että pelataan niin.
Heikompia vastustajia vastaan tulisi pelata paremmin runkosarjassa. Onneksi pudotuspeleissä ei ole heikkoja vastustajia.
Tapparalla tälläkin kaudella montaa tappiota etukäteen huonompaa vastustajaa (eikö ne kaikki ole?!) vastaan, kuten Ilvestä. Peli on kuin käsijarru pohjassa ajamista tai dominoidaan peliä, mutta se voittamisenkiima puuttuu ja yritetään klipklapklipklap-kuukaudenmaaleja eikä vaan vedetä kohti maalia.
Onneksi noita ohipelejä ei ole peräkkäisiä ja tuollaisten jälkeen on ammattimiehiä ilmeisesti nolottanut keskenäänkin.
Liigassa liikaa näitä turhia kevätpelejä ja tasoero on liian iso eikä suljettu sarja auta tässä.
Siinä saa olla aikamoinen jeesus valmentajana, jotta saa kevään mestaruuskiimasta edes promillen kaivettua esiin johonkin kookoo-vieraspeliin helmikuun alkuun, kun runkosarjanjohto melko varma. Melkeimpä Tapolan onni, että vakioporukasta puuttui noin paljon pelaajia eli nälkäisille näyttöhakuisille nuorille tuli vastuuta ja peliaikaa. Tuliko? No ei Heikkilälle…
Jussi
Itselle jäi jutusta kuva, että Jussi lähtee Tapparasta vain NHL:ään kesken utj-sopimuksen. Mikäli näin ei käy, jatkanee Tapparassa valmentajana Rautakorven jälkeen.
Tai “frölundaan”.
Jussi ja Jukka on suomalaisten jääkiekkovalmentajien Batman ja Robin.
Pitää paikkansa. Jussi on Batman ja Jukka on Robin. Jos seuraavista MM-kisoista tulee farssi ja Marjamäki saa potkut niin luulen että Tapola voi lähteä.
Eipä taida Tapolakaan varsinaisesti turnaus valmentaja olla vaan vahvuudet on kehittämisen puolella.
Itelle taas se, että haluaa kehittää itteensä paremmaksi ja sitten takas Tapparan perämiseen. Ei olisi vielä valmis kansainvälisille vesille. Selkeästikkään mitkään Stadin Snadit ei kiinnosta kun on jo nyt Suomen parhaassa organisaatiossa ja sen haluaa vielä kehittää uudelle levelille.
Jussi on kyllä hieno mies.
On Tapparalla turvattuna tulevaisuus Tapolan ja Rautakorven alaisuudessa useammaksi vuodeksi.
Kyllä Jukka on se Batman.
Kuha ei oo kissanainen
Huvittavaa kun moni luulee et Tapola väistyy vastentahtoisesti johonkin jämävirkaan “Kahvakorven” tieltä. Täytyy olla aika puusilmä, joka noin luulee. Toiseks Rautakorpi uudistuu satavarmasti, pelottaa ettei vaan uudistuis liikaakin. Olihan hän jossain yhteydessä maininnut että ottaa pelaajat mukaan harjoitteiden ja pelitavan suunnitteluun. Lisäksi sanoi jotain et yksilö on tärkeämpi kuin mikään pelitapa tai pelin rakenne, mikä varmasti onkin nykyaikaa.
Tätä uudistumistahan me ei tulla näkemään kuin vasta sitten, kun jengillä on oikeasti vaikeaa. Valmentajia mittaillaan sillon, kun on vaikeaa ja millaiseksi peli sitten laitetaan, kun sitä yritetään parsia parhaaseen kuntoon.
Kaudella 2012-2013 Rautakorpi toi ihan uudenlaisen pelitavan Tapparaan, mutta kaudella 2013-2014 se ei lähtenyt toimimaan enää samalla tavalla kuin edellisellä kaudella. Haettiin toisenlaista pelitapaa, todennäköisesti tietoisesti. Joka tapauksessa aina, kun playoffeissa “oli vaikeaa” palattiin takaisin siihen pelitapaan, joka Rautakorven jengeille on aina ollut omaleimaista ja tavanomaista. Ei se kaunista ole, toki tehokasta.
Oikeaa uudistumista on se, että “vanha” on oikeasti romukopassa eikä siihen enää palata. Näennäistä uudistumista on ns. “hyvän hetken uudistuminen” ja kun huomataan, ettei se nyt toimikaan ihan varmasti, niin palataan takaisin siihen, mikä on joskus toiminut. Toisaalta olisi yli-inhimillistä, jos ihminen jollain toisella tavalla toimisi, koska näin ihminen tekee ja mitä tietoisemmin hän yrittää tehdä toisin, sitä varmemmin toimii juuri niin kuin ei halua toimia. Rautakorven “pelitapa 1” ei tuottanut mestaruutta, joten vaihdettiin askel taaksepäin “pelitapaan 2”, joka ei myöskään tuottanut mestaruutta.
Lopulta Tapolan “pelitapa-ajattelu”, joka on pitkälti samaa kuin kaudella 2012-2013, tuotti mestaruuden.
Rautakorpi korosti yksilöä jo viime kerrallaan Tapparassa.
Rautakorven omassa topicissa kommentoin jo tätä pelitapa -asiaa, mutta siis tuskin pelitapa muuttuu Tapolan Tapparasta juurikaan ja hyvä niin. Tietysti jotain omia mausteitaan Jukka tuo, mutta iso kuva varmasti aika samanlaisena jatkuu.
Tänään Porissa oli miehekästä valmentamista. Aikalisä toiseen erään kun alkoi olla melkoista häröilyä jäällä. Pelaajille ohjeistus aika rapsakkaan tyyliin. Se tuntui toimivan. Oli taistelevampi ilme Tapparalla jatkossa. Omiin silmiin matsin käännekohta. Iso peukku Tapolalle.