Taitaa olla Calico Cat.
Logo taitaa kuvata kotkaa:
http://kalastuskolmio.fi/calico-cat-lippauistimet/
E. Toisaalta tuo lipan pelti viittaa vahvasti Abu Garcian lippojen peltiin, mutta logo ei täsmää.
E2. Tuossa on aika identtisiä lippoja Abu Garcialta:
Kyllä tuo on legendaarinen Abu Reflex lippa tai siitä tehty kopio.
Harri tykästynyt tuohon.
Noita samoja mietin itse myös ja uskoin sen olevan kopio, jossa lippa pajunlehden muotoinen.
Pienellä haulla Ebayssa oli tuollainen Taiwan spinner 7g .
Calico Catilla tulee paljon kalasteltua. Monikäyttöinen lippa kun pätee hauen ja ahvenen lisäksi lohiin. Hauelle varsinkin ihan päällikkö!
Oli aikanaan (ennenkuin hurahdin perhosteluun) yksi parhaista uistimista virppahommiin. Toimi myös koskikalastuksessa. Paras vaappu oli Tarmo, tuota ei enää vissiin myynnissä ole.
Ensimmäisen virvelini kun sain lahjaksi tuli mukana Calico Cat. Molemmat on minulla edelleen. Ensimmäinen itseostamani uistin oli keltamusta Meppsin lippa ja seuraava vihreä Krokodile. Tuolla Meppsin lipalla sain kolme suurinta haukeani, Calico Cat ei ollut Vanajan haukien tai ahventen suosiossa jostain syystä. On kyllä hiano huomata kuinka tärkeät asiat pysyvät muistissa
Juu ei taida Tarmo vaappuja enää saada
Mutta vastaavia kourunokkalevyisiä vaappuja nykyään tarjolla vaikka minkälaisia. Takavuosina Inarilla oli hyvä sellainen Tarmo jossa oli vihreä selkä ja hopeiset kyljet. Siitä tosin joutui mahan maalaamaan punaisella kynsilakalla että kelpaa taimenille.
Ahven, harjus ja taimen kategoriassa minun muistini mukaiset top-5 vieheet satunnaisessa järjestyksessä.
Lippa puolelta mepps, Lotto, Abu Reflex, Blue Fox Vibrax ja Mira
Sitten vaaput ja lusikat
Abu Toby, Kuusamon Räsänen, Rapala countdown, Rapala Esko ja kosto
Onneksi nää viehe asiat on makuasioita joista voi vain kiistellä.
Sama täällä. Se oli pikkumiehelle uskomaton kokemus kun synttärilahjaksi paukahti lahjapaketti missä oli mieluisa lahja.
Eikö se vähän niin mene, että se mikä näyttää omaan silmään parhaalta, pysyy vedessä enemmän kuin muut. Ja sillä yleensä kalaa tulee.
E. Itse nykyään sidon perhoja vain tietyistä malleista, koska aina ne samat sinne siiman päähän valikoituu.
Minun kalastukseni jäivät aika vähiin, ja tapahtuivat viime vuosituhannen puolella. Kylällä oli joki ja sen yläjuoksulla tekojärvi. Kummankaan vesi ei ollut niitä kirkkaimpia mutta kaloja niissä oli. Ihan mukavaa ulkoilua se oli, jalan tai soutuveneellä. Ongella tuli joskus muutama surkean pieni kala, jotka päästin takaisin jokeen.
Virvelikin oli. Pohjaan kiinni jääneitä ja hävinneitä uistimia oli enemmän kuin ylös saatuja kaloja. Hyttyset söivät usein, kalat harvoin. Sain siitä järvestä sentään saaliikseni yhden hauen, joka oli aika hilkulla olla alamittainen mutta ehkä juuri ja juuri ei ollut.
Kelana minulla oli Abumatic 120. Sen haukeni taisin saada Professor-uistimella, joka toimi hyvin niissä sameissa vesissä. Joku Tobykin minulla taisi olla ja Abu Atom. Uitin niitä vedessä kalojen seuraksi ja piristykseksi. Hittituote Osuuskaupassa oli sellainen japanilainen Abu Reflexin kopio. Niitä sanottiin Nipponeiksi, ja ne tuunattiin maalaamalla keskiosa valkoiseksi. Silloin niillä sai paremmin kalaa.
Veli oli saanut jostain Heddon-nimisen vieheen, joka oli hassun näköinen kapistus. Suunnilleen pienen jääkiekon muotoinen. Siihen ei tainnut kenelläkään koskaan tarttua kalaa kiinni. Varmasti se oli suunniteltukin erilaisille vesille ja kaloille. Tai ehkä sen toimintaperiaate oli se, että kala kuolee nauruun ja sen voi sitten poimia, kun se nousee veden pinnalle.
Ruotsalaiset uskovat löytäneensä syyn Tornion joen kala kuolemiin. Ympäristömyrkyt! Oiskohan ne peräisin kaivoksesta Ruotsin puolelta joka laskee jätevetensä jokeen?
Eilisellä reissulla sattui kaikenlaista ja kierrätys/roskaaminen ketjusta löytyy yksi tarina.
Tämä tarina sopii tähän ketjuun. Illasta paisteltiin makkaraa nuotiolla, kun tietä pitkin marssi mies virveli, pakki ja haavi kädessä. Kaverini huikkasi samantien nuotiolta, että “trastui”. Mies kääntyi heti ympäri ja palasi autolleen. Kävin tsekkaamassa ja kyllä EST alkuinen rekisterikilpi näkyi. Auto hävisi paikalta heti.
Tuo kaveri tasan tarkkaan tiesi mitä oli tulossa tekemään. Salakalastamaan erillisluvan vaativalle koskipätkälle. Tämä kaveri nyt sattui olemaan virolainen(?), mutta kyllä tuota tapahtuu valitettavan paljon myös muiden kansallisuuksien osalta. Tuo mies ei periaatteessa mihinkään rikokseen ehtinyt syyllistyä.
Suomessa kalastuksenvalvonta on ihan lasten kengissä ja sanktiot liian pieniä. Valvonta on pääsääntöisesti vapaaehtoistoimintaa ilman korvauksia.
Esimerkiksi Norjassa on lohijokia missä saattaa useampi valvoja asua ja elää koskella koko kesän. Saavat siitä palkkaa. Nooh, toisaalta täällä ollaan ihan pihalla muutenkin kalastusmatkailun mahdollisuuksista…
Ollaan vajaa tunti vedetty Nässyllä uistinta ja jo kolme kertaa joku urpo melkein ajanut siimat poikki. Ennen oli paremmin.
Melkonen meininki oli tänään Pyhälläkin. Normaalisti uistellaan pienemmällä järvellä sähkömoottorilla. Nyt 5 kuhaa ja affena Pyhältä kaverin veneellä soudellen ja gasollakin välillä. Hieno päivä muuten, mut näytti kuumuus tosiaan sekoittavan päitä.
Haukipulliin moni laittaa kolmanneksen possua
Piparjuurihauki hyvää suositan
Hauki on limainen kala. Tuo lima täytyy aina pyyhkiä ja pestä kaikilta pinnoilta ja työvälineistä pois, kun haukea käsittelee. Myös hauesta. Jos tuota limaa pääsee lihaan, niin se tuo ”hauen maun”.
Vaikuttaa myös minkälaisessa järvessä hauki elää. Haukia on monenvärisiä ja makuisia johtuen erilaisista järvistä.
Liman tarkoitus on suojata hauen nahkaa.
En ole tuota limaa maistanut, toki se kannattaa pestä pois, mutta on koostumukseltaan puhdasta proteiinia, kuten kananmunan valkuainen, eikä noin periaatteessa kalan makuun vaikuta. Made ja ankerias, jopa räkäkiiski, ovat kaikkein limaisimpia, toisaalta myös kaikkein herkullisimpia. Kiiskestä esim. tulee kaikkein maukkain liemi, ruokakalaksi on muuten liian pieni ja ruotoinen.
Hauen “paha” maku on puhdas ennakkoluulo. Ja se ennakkoluulo tulee vuosisatojen takaa. Hauki ravinnostaan johtuen kantaa monenlaisia loisia, ei ainoastaan lapamatoa ja siksi väärinkypsennettynä voi olla vaarallinen. Lisäksi se on ruotoinen, mistä erityisesti lapset ei tykkää. Järkisyillä ja totuudella on mahdoton hauen makua puolustaa, se epäluulo kun on niin syvällä.
Paras hauki lienee ns. silakkahauki, joka elelee rannikon ulommilla saarilla, kirkkaissa vesissä. Näiden väri on yleensä liejuhaukia vähän kirkkaampi vihreä.
Hauen lima on todellinen bakteeripesäke ja sen takia ei ole kovin suotavaa päästää tätä limaa “peratuille” pinnoille. Alkaa vaikuttamaan lihan laatuun välittömästi jos pääsee kosketukseen. siksi en itse perkaa haukea vesillä ja säilytän ruuaksi otetut hauet erillään muista kaloista.
Kylmän veden hauki on lähes poikkeuksetta hyvän makuinen. Myös virtavesihauki on yleensä hyvä.