Ei ole kokemusta sieltä. Mitä kartasta katsoin niin Markensaaren ja Selkäsaaren ympäristö näyttää hyvältä, on kivikkoa, matalia pakkoja ja lähellä myös syvää vettä. Lisäksi uimarannan edustalla myös kivan oloinen syvänne.
Pilkillä jigeinä suosin niin sanottuja kuolleenuiton jigejä. Xo baby, small fish, micro bite, yms. Viimeksi paras syönti oli 3cm small fishiin.
Oli aika vähä kortilla niin en kävellyt saarille, samoja asioita kattelin että siellä olisi vaihtelevaa vettä.
Tuon uimarannan syväyksen kairasin, aloitin tuolta rannan puolelta (luoteesta) matalikolta, syvän yli tulin ja porasin kaakon puolelle matalikolle 2 metrin veteen saakka. Tasuria tosin vain uitin.
Ehkä se vaatii vaan sen oman jutun löytämisen ja harjoittelua. Siihen jigihommaan täytyy perehtyä.
Kuolleen uiton jigit ovat näitä jotka kesällä kelatessa eivät tee uintiliikettä, vaan liike tehdään vapaa väristämällä. Kuten esim. lapio- tai sirppipyrstöiset jigit tekevät kelatessa.
En tiedä onnistuinko avaamaan asiaa mutta kuolleen uiton jigejä ovat juuri small fishit, xo babyt, Jasun tiara, yms. Itse olen nyt kanssa opetellut jigipilkintää.
Vuoden ensimmäinen lähiruoka saatu.
Muumimaailman kupeessa kävin pilkillä ja eepen tasuriin nappas.
En oo ennen kaupungissa Saukon jälkiä nähnyt mutta kerta se on ensimmäinenkin.
Hieno määrä ahventa. Itse en ole oikein ikinä innostunut pilkkihommasta. Pitäisi ehkä joskus antaa taas mahdollisuus lajille.
Kesään on vielä aikaa, mutta nyt jo rupeaa olemaan suunnitelmat ja varaukset jo ihan hyvällä mallilla. Ensimmäisenä perinteinen koskireissu huhtikuun alussa Keski-Suomeen. Tuo reissu menee pitkänä viikonloppuna. Sitten kesäkuun puolivälissä n. viikon reissu Keski-Suomen koskille. Ja mikäli tilanne koronan suhteen antaa myöden, niin sitten heinä/elokuu tienoilla Pohjois-Norjaan lohta pyytämään. Ja sitten tietysti vielä pistoreissuja tulee tehtyä.
Sama pilkinnästä. Ja Youtuben pilkkivideot live ja viistokaikuineen hävittäneet lopunkin innon innostua.
Pärjäisiköhän tuolla Keski-Suomessa vielä mun perhovehkeillä? Orvis Rocky Mountain, kela ja vapa 5/6, vapa neliosainen. Kaikki tilattu ameriikasta faksilla ohi Perhokellarin (ysärillä). Vapa käytetty kerran jenkeissä 25v. honkkelitakuun turvin. Vai jokohan takkahuoneen seinälle?
En osaa kyllä yhtään sanoa, isoin homma taitaa kuitenkin olla itse perhosiima. Mulla on edelleen aktiivisessa käytössä n. 20-vuotta vanha Vision Extreme vapa. Se on luokaltaan kutonen ja mittaa on 9,0". Hyvin toimii edelleen. Toki vuosien aikana on tullut matkaan myös yksi 3/4 luokkainen 10,2" vapa, jota käytän ehkä eniten, johtuen kalastustekniikasta. Sitten löytyy myös 7# 9,0", jolla heittää vähän raskaampia perhoja. On toki myös kahden käden lohisetti sekä myös #4 9,0", jonka hommasin aikanaan lapin harjusreissulle.
Miksi ei setti toimisi, päivität vaan siihen nykyaikaisen siiman. En sano, että olisi helppo löytää toimiva siima, mutta alan palstoille kysymystä, niin saattaa apu löytyä.
Ite oon joskus 25-30 vuotta sitten pilkkinyt kilpaa, siinä hommassa palellutin itseni niin pahasti että nyt on kylmä aina ulkona.
Viime talvena sain uudestaa kipinän siihen hommaan ja oon tehnyt muutaman maks parin tunnin reissun, sen verran tarkenee kunnon vaatteilla.
Vetouistelu on se mun juttu, ja siinä lajissa kilpailen edelleen.
Perhohommia oon joskus koittanut mutta siihen en oikein päässyt sinuksi, mutta oon silti jättänyt talteen visionin 5-6 luokan vavan ja abun kelan.
Äyskoskellakin oon ollut jonkun kerran perhoilemassa joskus 90-luvulla.
Makuasioitahan nämä on. Itse tuli 90-luvulla veljen kanssa käytyä paljon kuhaa uistelemassa Pyhäjärvellä ja jonkin verran koskella kalassa virppavehkeillä. Sitten 2000-luvun alussa innostuin tuosta perhokalastuksesta ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kerran kaksi kesässä vielä yhden kaverin käydään kuhaa uistelemassa. Mutta perhokalastuksen parissa menee vuodesta yli kaksikymmentä vuorokautta. Tuossa edellä kirjoittelin jo sovittuja reissuja, mutta unohdin sen, että toukokuussa pääsen ensimmäistä kertaa Kymijoellekin pariksi päiväksi. Uusi kokemus itselleni meritaimenen pyynti.
Talvella poltellaan jäitä kun pilkkiminen ei ole ikinä oikein sytyttänyt. Perhokalastusta tuli nuorempana harrastettua mutta siihenkin sammui kipinä vaikka on yksi hienoimmista lajeista mitä kalastus tarjoaa. Vetouistelua tullut 30v. harrastettua mutta hiipuu sekin ja siitä enään jäljellä oikeastaan merilohikausi keväällä. 90% tulee käytyä jigillä ja liveluotaimella touhu on vienyt kyllä miehen mennessään. On kyllä koukuttavaa puuhaa
Itsellä keväisin ja syksyllä meritaimenen uistin/perhokalastus. Kesällä pari lohireissua pohjoiskalottiin ja ahvenen jigausta. Perhokalastusta ja uistimen heittämistä 50/50.
Merilohenuistelua tutun veneessä aikanaan ihan tarpeeksi. Liian passiivista hommaa ja sopivien tuulien odotellua satamassa ainakin minulle.
Tuli postia LUKElta. Pyytävät täyttämään saalis ilmoituksen viime vuodelta. No senhän täytän. Heinäkuussa viikko tuli oltua Vasikkaselän pohjois puolella. Mutta mittakaloja ei montaa tullut itse sain 2 taimenta, 4 Rautua ja 2 Harjusta. Uistelu tunteja noin 60!
Kokemusta on Inari järvestä vuodesta 1994 lähtien. Silloin alkuunhan saalis määrät oli pieniä ja kalojen koko tosi pientä. Alamittakin oli silloin taimenella 30cm. Pikkuhiljaa kalakannat parani mutta ikävä kyllä nyt on taas menty huonompaan suuntaan. Huippu saaliit uistelijan näkökulmasta tuli noin 10 vuotta sitten. Sen jälkeen lähti taimen voimakkaaseen laskuun. Järvilohi on hävinnyt kokonaan ja harmaanieriän istutukset lopetettu. Harmaanieriä oli mukava ja maukas ruokala. Viimeisin muutos on Raudun määrän radikaali vähentyminen. Se harmittaa ehkä eniten. Toki niitä siellä vieläkin mutta on mutta meidän saalis määrät tippunut rajusti. Ainut kalalaji mikä on vuosien saatossa lisääntynyt rajusti on hauki. Niitä sieltä tulee jo haitaksi asti.
Olen paljon pohtinut mistä muutos johtuu. Yksi syy luulen olevan istutusten painotus. Määrällisesti istutetaan paljon muikkua ja siikaa. Tämä tehdään ammattikalastajien toimeentulon takia. Muikku ja Siika voi myös hyvin järvessä ja paikoitellen parvi koot ovat valtavia. Toinen muutos istutuksiin on se että Taimenta istutetaan nykyään pääosin kutujokiin. Ja kyllähän ne siellä kasvavat ja lisääntyvät. Mutta itse järvelle tulevan mitallisen taimenen määrä on vähentynyt. Raudun vähenemiseen en ole keksinyt syytä. Ruokaa niille on eikä olosuhteissa ole tapahtunut isompia muutoksia. Päinvastoin nykyään niiden pyynti on syksyllä kutuaikaan kielletty. Sen pitäisi kyllä tukea kantaa.