Leijonat jääkiekon MM-kisoissa 2018

Nyt täytyy antaa kyllä posia Marjamäelle peluutuksen osalta. Kukaan pelaaja ei pelannut Suomelta yli 20 min. Ei edes pakeista kukaan. Esim. Aho peliaika vain 17:00 ja Granlund 18:54 eli Aholla reilu 7 min vähemmän peliaikaa kuin Kanadaa vastaan. Mielestäni oli todella hyvä valinta tähän väliin peluuttaa melko tasaisesti, varsinkin sen jälkeen kun mentiin johtoon selkeästi. Lupaa hyvää puolivälieräotteluun tuolla Suomen pelityylillä, kun tässä pelissä ei kuormitettu liikaa kärkipelaajia ja kaiken lisäksi on vielä päivän tauko ladata energiat huippuun.

Sitten vaan jalka kunnolla kaasulle puolivälierään ja kaikki peliin. Nyt tästä eteenpäin ehkä järkevämpää kuormittaa tiukoissa paikoissa runsaasti myös kärkiketjuja. Tietty, jos johdetaan runsaasti niin sitten vain leveää peluutusta.

https://www.new-iihf.com/en/events/2018/wm/gamecenter/statistics/1665/52-fin-vs-usa

3 tykkäystä

Sen verran tähän kommenttia, että mielestäni ei pidä arvostella opettajaa sen perusteella miten hän käyttää yhden tai pari luokkatuntia. Pitää katsoa suurempaa kuvaa. Miten ne muut tuhat tuntia on käytetty? Millaiset ovat oppilaiden oppimistulokset koko vuoden aikana? Voi hyvinkin olla myös niin, että oppilaat ovat olleet ahkeria ja palkintona katsotaan vähän lätkää.

7 tykkäystä

Vekarat saavat hienon urheilukulttuurin elämyksen. Olikohan se Tuomas Kyrö vai kuka muisteli kun koulussa katseltiin Mietaan hiihtoa.

9 tykkäystä

Sarajevon olympialaisia. Niitä meilläkin katsottiin.

2 tykkäystä

Noniin, jos ylläpitäjä lähtee mukaan pieneen syöttiin, niin totean, että jatketaan tässä ketjussa leijonajääkiekosta 2018. Lapsista, koulutuksesta ym. voidaan jatkaa sitten muualla. Eikös näin?

9 tykkäystä

Heh. Joku voisi laskea 1+1=2

5 tykkäystä

Tänään tosiaan ensimmäinen tulikoe, kun vastaan tulee Sveitsi. Kuulostaa hyvältä, mutta hienosta alkusarjasta huolimatta onnistuttiin häviään Tanskalle ja Saksalle. Isompia maita vastaan pelattiin kuitenkin loistavasti, että onkohan noissa hävityissä peleissä ollut tapparamaisesti vaikeuksia saada ytimestä kiinni, kun vastassa on ollut ns. altavastaajia. Luulisi kuitenkin, että isäntämaa Tanskaa vastaan olisi löytynyt kipinää.

Leijonat on pelanneet hyvää peliä. Ennen kaikkea rohkeaa peliä. Ei sitä World Cupin ja Marjamäen ajalle muutoinkin tyypillistä pelokasta peruuttelua. Mietityttää, että onkohan Manner saanut tässä isompaa roolia.

1 tykkäys

Luulen, että kokonaisuutenaan pelaajisto on antanut liitolle päin signaalia millaisena he näkevät järkevän pelaamisen tulevaisuudessa. En siis pelkästään tarkoita tätä MM-kisamiehistöä, vaan uskon ja toivon, että muutamien heikompien vuosien jälkeen on kuunneltu myös pelaajia herkällä korvalla ja kun nyt saatiin tälläiseen aktiivisempaan pelitapaan sopiva(riittävän laadukas) pelaajisto, niin katsottiin olevan mahdollista toteuttaa kyseistä pelitapaa. Vaikka osa totuutta on se, että ei meidän koko miehistö ihan olekkaan siihen sopiva, mutta konsensuksena pystytään suorittamaan riittävällä tasolla vaativaa pelitapaa.

Tästä voisin lyödä vaikka neljä hopeaa vetoa - ja myös puolivälierä on hyvin mahdollista näillä eväin hävitä, en vähättelisi tätä mahdollisuutta yhtään. Esim. maalivahdin pienellä epäonnistumisella, tai vaikka vain avausmaalilla väärään päähän ja siitä kehittyvällä taitavalla tuskalla tämä onnistuu.

Siksi tarvitaan nyt joka nuokkuja takaisin drinkiltä heti alkuun mukaan joukkueeseen. Helvetillinen löyly päälle ja pari maalia heti alkuun - jos näillä menee omiin joku(nen), niin sekään ei haittaa?

Tuosta “tulevaisuuden pelista”: olisiko niin, että koetinkiveksi taitavilla huvittelijapelaajilla muodostuu se, miten hyvin viitsivät sitoutua puolustuspeliin ja tehdä töitä? Vrt. Kanada 2016, joka “varasti” Suomelta yhden maailmanmestaruuden näin, ja on muutenkin menestynyt eurokaukaloissa - ei huippupelaajilla, vaan pelillä, sitten vasta pelaajilla, jotka sitä toteuttivat…

Itse muistan alakoulusta aikoinaan, kun opettaja oli innokas urheilumies, niin kyllä silloin 60-luvullakin katsottiin urheilua oppituntien aikana ja sitten välitunnilla oltiin niin Lallia ja Mölliä. Kyllä sekin osaltaan varmaan paransi sitä sen aikaista liikuntakulttuuria.

Jussi Paaden mielenkiintoinen kirjoitus jääkiekosta ja sen MM-kisoista ilmiöinä Suomessa.

Kuunneltava ohjelma samasta aiheesta.

Mielenkiintoinen teoria. Tosin Etelä-Koreaa, Norjaa ja Latviaa vastaan ei ollut havaittavissa tuollaisia ongelmia, vaikka nekin olivat altavastaajia. Siinä mielessä tuo teoria ontuu. Voisi tietysti sanoa, että sellaisia vähän itseä heikompia maita vastaan Suomi on ongelmissa, jolloin Sveitsi sen teorian mukaan voittaisi tämän illan pelin.

Oma teoriani on, että Suomi voittaa tuolla materiaalilla ja pelitavalla todennäköisesti kaikki pelit tässä turnauksessa paitsi peräkkäisten pelipäivien jälkimmäisten päivien pelit (paitsi ehkä nekin, jos edellisenä päivänä on peluutettu todella tasaisesti). Tähän syynä mielestäni pelitavan kuluttavuus ja yhden välipäivän palautumisajan vaatimus tuolla pelitavalla pääasiassa. Tällä teorialla tulisi hopeaa (tai ehkä pieni mahdollisuus kultaan riippuen suuresti välierän peluutuksesta ja tuurista). Lisäksi veikkaan selvää voittoa tämän illan pelistä.

Kolmas teoria on sitten sattuma eli, että on aivan sattumalta hävitty juuri Tanskalle ja Saksalle. Joka tapauksessa sattumalla on suuri merkitys jääkiekossa, varsinkin tiukoissa maalin peleissä.

Mielenkiinnolla katsotaan, että pitääkö mikään näistä teorioista vai ei, parempiakin voi tietty olla ja jälkikäteen niitä on sitten helpompi esittää.

No, toivottavasti Leijonat pääsee kisojen toistaiseksi parhaimpaan suoritukseensa pelillisesti tänään!

Yksittäisissä otteluissa kaikki on vanhan turnausviisauden mukaan mahdollista, ja “helppoja” pelejä ei näissä kisoissa enää tule… Myönnetään silti, että mopo keuli; vaihdan hopeat pois panoksista, tilalle vaikka joku 90-luvun sijoitusottelu, tai pikimmin muu oma tulosharmitus. Toivotaan että Suomi klaaraa tämän puolivälierän. Sitten on jatkossakin monet asiat mahdollisia. Jokaisessa ottelussa pitää silti onnistua, luulemalla ei tule mitään.

Urheilua on katsottu kouluissa oppitunneilla varmaan “aina”. Tärkeä osa kulttuuria ja hyvää oppimisilmapiiriä, yhteisyyttä…

Ketju avattiin ajastetusti 42 minuutin kuluttua.

Sun teorias tais olla sittenki oikee. No, ei voi mitää.

1 tykkäys

Mitäpä tästä voi sanoa. Varsin ristiriitainen turnaus. Alkuun muutama suurinumeroinen voitto heittopusseista, joita vastaan on yleensä varsin nihkeästi väännetty. Ei ollut Etelä-Koreasta, Norjasta tai Latviasta vastaamaan Ahon johtaman orkesterin ilotulitukseen. Yllättävää. Positiivista, että kerrankin Suomi ei tehnyt “helpoista” peleistä vaikeita.

Sitten tuli vastaan hyvin pelannut Tanska. Kotiyleisönsä edessä. Vasta vahvistuneena. Suomi ei kykene vastaamaan, vaan häviää. Vastaan tulee Kanada. Suomi pelaa hyvän pelin. Voittaa suurinumeroisesti Kanadan. Maaliero repeää, kun joukkueiden maalivahtien laadussa on merkittäviä eroja. Tulee Saksa. “Helppo peli”. No eihän se ollut. Suomi onnistuu nousemaan tasoihin ja jatkoajalle, mutta ei riitä. Saksa vie jatkoilla. Tulee USA. Voitolla lohkovoitto ja “helpompi” vastus puolivälieriin, kun Venäjä/Ruotsi vältetään. Suomi voittaa melko suvereenilla esityksellä USA:n. USA:n maalilla tosin Kinkaid haparoi. Helppoja maaleja ja kummallisia pomppuja Suomella. Tuloksena kuitenkin suurimaalinen voitto, lohkovoitto ja puolivälieriin “helppo” Sveitsi vastaan.

Tulee puolivälierä. Suomi siirtyy johtoon jo ensimmäisessä erässä. Joukkue vähän oireilee jo ensimmäisessä erässä. Sveitsi saa painetta luotua Suomen maalille. Katastrofi iskee kuitenkin vasta toisessa erässä. Suomen koomailu ja pakkien heikkous lyö näpeille. Sveitsi tekee nopeaan tahtiin kolme maalia maalin edestä. Suomi kykenee kolmanteen erään parantamaan ja pitämään paineen Sveitsin maalilla. Kavennuskin syntyy. Se ei kuitenkaan riitä. Sveitsi jatkaa välieriin 3-2 voitolla selvittyään puolustustaistelustaan.


Mitä tästä jää käteen? Kolme ensimmäistä peliä ja pelit P-A-joukkueita vastaan olivat hyviä. Suomi pelasi hyvin ja maalintekokin poikkeuksellisesti näytti helpolta. Vastapainona pettymykset Tanskaa, Saksaa ja Sveitsiä vastaan. MM-turnaus on Suomelle menestys tai pettymys riippuen puolivälieräottelun tuloksesta. Pettymystä ei lievennä, että tappio kärsittiin Sveitsiä vastaan, vaikka Sveitsillä varsin vahva joukkue jalkeilla olikin.

Suomi kaatui pelaajamateriaaliin. Senttereitä ei ollut lainkaan, mikä näkyi keskikaistan pelissä, mutta erityisesti aloituksissa. Uskottavaa kolmosketjua ei ollut. Kärkiketjut eivät saaneet mitään taustatukea kolmos- tai nelosketjuilta. Ei hyvä asia, kun lähtökohtaisesti joukkueen parhaiisiin hyökkäyspelaajiin lukeutunut Granlund jouduttiin uhraamaan sentteriksi, millä paikalla tuo ei erityisesti loistanut ole. Pakiston laadussa jäi toivomisen varaa. Eikä tästä Marjamäkeä syyttää voi. Marjamäki valitsi parhaat käytössä olevista. Kieltäytyneitä niin Euroopassa kuin NHL:ssäkin pelaavien joukossa oli aika paljon. Suomi hävisi 1-1 -tilanteissa väännöt Tanskaa, Saksaa ja Sveitsiä vastaan. Pelaajien voima ei omassa päässä riittänyt. Suomen pelin hajotessa puolivälierän toisessa erässä kävelivät sveitsiläiset Suomen maalille ongelmitta.

Aho pelasi loistavan turnauksen. Sebastian Aho oli tämän turnauksen parhaita hyökkääjiä. Teki sen niin alkupeleissä kerättyjen pisteiden kuin toisaalta puolivälieräottelun peli-ilmeen puolesta. Aho onnistui siirtämään pelinsä keskikaistalle, vaikka laituri onkin. Tähän esimerkiksi MiG ei kyennyt, vaan MiG:n panos jäi jopa pettymykseksi. Puhtaat paperit voi antaa myös Rantaselle ja mm. Savinaiselle, jotka kykenivät tuomaan parastaan pöytään. Puhtaat paperit ansaitsee myös Säteri, joka pelasi loistavan turnauksen ollen turnauksen parhaita maalivahteja. Teräväinen ansaitsee kiitosta osasta peleistä, mutta osassa jäi piippuun. Kapaselle ei saatu mitään järkevää roolia kisojen aikana luotua. Yksittäisenä pettymyksenä ehkä suurimpana silmään jäi kuitenkin Pokka. Valmennus antoi roolin joukkueen kiekollisena kärkipakkina, Pokka ei tasoltaan ollut lähelläkään sitä.

Mutta turha tässä on päätä puskaan painaa. Ahon show, ensimmäinen turnaus, jossa MiG kapteenina jne. Maajoukkueessa on sukupolvi vaihtunut. Ensimmäiset kolme peliä sekä pelit PA-jengejä vastaan osoittivat, että tämä sukupolvi osaa pelata vapautuneesti. Aktiivisempaa ja hyökkäävämpää kiekkoa suuremmilla vapauksilla. Tulos olisi ollut varsin erilainen, jos vaikka Barkov ja joku joukosta Koivu/Filppula/Lehterä olisi saatu mukaan. Nyt jouduttiin soveltamaan aika paljon, kun senttereiksikin oli vain laitureita.

Marjamäen rekordi maajoukkueessa jäi surulliseksi. Lohkovoitto MM-kisoissa 2018 ja puolivälierävoitto USA:ta vastaan 2017 taitavat olla ainoat valopilkut. Toki pelaajasukupolven vaihdosta voi pitää hyvänä asiana myös.

7 tykkäystä

Nykyformaatilla ei ole oikeasti mitään väliä, miten sujahdat puolivälierään, kunhan sujahdat. P-Amerikkalaiset valitettavasti sen taas näyttivät. Suomen jääkiekko on hyvissä käsissä, sen verran menestystä kahmittu junnukisoista viime vuosina.

Eipä tuo Leijonien häviö mikään katastrofi ollut. Kaikki semifinaalit olivat maalin pelejä. Ruatsikin, ylivoimainen A-lohkon voittaja, oli tiukilla pikkuruisen Latvian kanssa :wink: .

Ilman Rrrantasta oli rrrämmitty rrreilusti rrrumemmin…

Sveitsi on muistaakseni ollu kiakon huippumaa jo ennen kuin kiakko Suameen rrrantautui.

Nyrrrypeen Jodlaajien faniksi loppupelien ajaksi. Kattelen, meneekö päätyyn asti. Sehän levittäisi komeasti maailmankärkee :wink: .

1 tykkäys

Eipä tuo tappio sinänsä koville ota. Jos ei Sveitsille pärjää tosipelissä niin silloin ei olisi ollut mitään asiaa Kanadaa vastaan.

Ihan hyvä, että vältyttiin isommalta turpasaunalta.

Pokka, Manninen ja Jormakka. Taso on nähty. Ei enää maajoukkueeseen.