A-maajoukkueen päävalmentajana kaudet 2014-16 toiminut Kari Jalonen on valittu Nuorten Leijonien seuraavaksi päävalmentajaksi. Jalosesta tulee pestinsä myötä osa tiimiä, jonka vastuulle kuuluu koko suomalaisen huippukiekon kehittäminen.
Kari Jalonen ottaa tehtävän vastaan 1. toukokuuta, kun nyt päävalmentajana toimivan Antti Pennasen sopimus päättyy.
Kaskista ynnä muita epäonnistuneita valmentajina, **Nuorten U20 Leijonien päävalmentajaksi on nousemassa Lauri Mikkola, U18-maajoukkueen päävalmentajaksi Marko Kauppinen ja U17-maajoukkueen päävalmentajaksi Kalle Kaskinen. Näin kertoilee ElmoTV
Mikael Kotkaniemi on puolestaan Suomen alle 17-vuotiaiden maajoukkueen uusi päävalmentaja. Kotkaniemen sopimus kattaa kaksi kautta
Jukka Holtari toimii jatkossa Jääkiekkoliiton huippu-urheilun asiantuntijana, maajoukkuevalmentajien mentorina. Holtarin tehtäviin kuuluu myös nuoriso- ja A-maajoukkuepelaajien tarkkailu ja heidän läpikäyntinsä päävalmentajien kanssa.
Ari-Pekka Selin valittiin Jääkiekkoliiton huippu-urheilun valmennuspäälliköksi. Selinin tehtävänä on pelin ja valmennustoiminnan kehittäminen yhdessä maajoukkuevalmentajien kanssa.
Jääkiekkoliitto on käynnistänyt myös valmennuksen/huippu-urheilujohtajan rekrytointiprosessin.
Nyt voi kyllä todeta että suomalainen jääkiekko on totaalisessa kriisissä. Ei yhtäkään mitalia sen paremmin A-maajoukkueessa, junnuissa kuin naisissakaan. Vastaavaa tilannetta saa hakea aika kaukaa. Kivana pikku bonuksena Stanley cup onnistui taas kiertämään suomalaispelaajat.
Nyt tilannetta lähdetään korjaamaan tällaisilla rekrytoinneilla? Mikkolaa, Holtaria, Kotkaniemeä ja Seliniä yhdistää yksi asia: kaikki ovat viime vuosina todistaneet oman osaamattomuutensa ja kyvyttömyytensä. Vielä kun julkaistaan Matti Tiilikainen U18-käskijäksi ja Mikko Manner J.Jalosen työn jatkajaksi niin alkaa olla asiat siinä tilassa että lohtu haetaan vanhasta sanonnasta: “pohjalta on hyvä ponnistaa”. Valitettavasti tämä sanonta on jääkiekossa yhtä tyhjän kanssa.
Manner saattaa jopa olla seuraava Jalosen jälkeen, kun on työttömänä seurajoukkueesta. Ellei sitten joku ota tuplaroolia tai pura sopimusta. Mielenkiintoista nähdä.
Jälleen kerran iso kasa artikkeleita, jotka alleviivaavat karulla tavalla, kuinka vähän suomalaiset ymmärtävät pallo- tai joukkuepeleistä ylipäätään. Kaikki hyvä, mitä voi tapahtua, on automaattisesti kiinni valmentajasta ja niin on myös kaikki huono. Negatiivinen tulokulma asiaan ei yllätä pätkääkään, koska tuo on ainoa tapa saada niitä otsikoita asiasta ja tätähän kansa haluaa lukea.
Itse kerron vaihtoehtoisen totuuden: suomalainen jääkiekko voi kansainvälisessä vertailussa niin paksusti, että yksi huono kausi tai mitaliton kausi kokonaisuudessa ei ole syy paniikkiin. Muutkin parantaa. Muutkin oppii. Muillakin on taitoa. Siitä on kyse kilpaurheilussa. Nimekkäimpiä suomalaisia valmentajia kiinnostaa vain ja ainoastaan miesten A-maajoukkueen valmennuspesti. U20-pesti on ollut vuosia lahjapesti työttömälle kovalle nimelle. Tämän vuoksi itse kuningas Jukka Jalonen teki aikanaan 2016 ainoastaan vuoden pestin siihen.
Sen sijaan suomalaisella, valmentajakeskeisellä, medialla on täysin harhainen käsitys U16, U18 jne. pestien kiinnostavuudesta. Ensinnäkin niistä pesteistä aniharvoin pääsee edes Liigavalmentajaksi - poikkeusesimerkkinä toimii Tommi Niemelä. Valmentajapolku voi hyvin kulkea näiden maajoukkuepestien kautta, mutta ne ovat nimenomaan kokemattomien valmentajien lähtölauta, josta parhaimmilla voi olla mahdollisuus päästä liigajoukkueiden valmentajaksi. Se, että U20-osastolla on muutaman kerran ollut kärkitason valmentaja, on ollut enemmän asioiden summa.
Mutta alleviivaan sen ison pointin: valmentaja ei tee Suomen menestystä junnuissa eikä aikuisissa. Kyllä sen menestyksen tekevät pelaajat ja heidän laatunsa, taipumisensa, kykynsä sekä yhteiset kokemukset. Tämä harhainen valmentajien ylistäminen on niin rassaavaa seurattavaa, että hävettää.
Kyllä U20 maajoukkueen valmennuspesti on todella tärkeä ja arvostettu. Ei voida puhua lahjapestistä.
Jos katsotaan NHL-varauksia viime vuosilta, mikä on mittari juniorivalmennukselle/kehitykselle, niin kyllä tässä pienessä alhossa ollaan. Top kymppiin ei olla saatu varauksia.
Oletetaan, että tämä, mitä sanot olisi totta niin kerrotko sitten samalla, miksi ne itse valmentajat ei pyri noihin pesteihin? Jos ajatellaan esimerkiksi SM-Liigassa pyörinyttä valmennusrinkiä niin viimeisen kolmen vuoden aikana käytännössä koko konkkaronkka on vapautettu tehtävistään. Mm. 2021 mestaruuden voittanut Pekka Virta ei mahdu valmentamaan Suomeen.
Jos kerran U20-pesti on valmentajien keskuudessa arvostettu niin mikseivät Jussi Tapola, Tommi Niemelä & Antti Pennanen olo jonossa odottamassa? Miksi Antti Pennanen valitsi mieluummin Jokerit ja sitä kautta Ilveksen ja Tommi Niemelä Pelicansin ennemmin kuin U20-joukkueen? Kyllä kaikki faktat viittaavat enemmänkin siihen, että vielä n. 15 vuotta sitten ketään ei kiinnostanut koko U20-kisat yhtään. Siellä kävi valmentamassa kovia nimiä kausiluontoisesti, jos ei ollut työsopimusta mistään muualta. Jos työsopimus muualta tuli niin hommat loppui siihen. Kehityskulku on ollut nimenomaan niin päin, että U20-tasolla on alkanut tulemaan menestystä enemmän kuin aikaisemmin niin isoakin yleisöä on alkanut kiinnostaa. Samaa ei ole kuitenkaan tapahtunut markkinoilla eli valmentajille nuo eivät ole edelleenkään haluttuja tai arvostettuja pestejä.
Ennen koronaa linjattiin maajoukkueeseen valmennusjatkumot, jossa U20-valmentaja olisi mukana A-maajoukkueen valmennustiimissä. Tämä ei ehtinyt tapahtua kertaakaan ennen kuin se kaikessa hiljaisuudessa kuopattiin. Miksihän se kuopattiin? Varmaan sen takia, että U20-valmentajat olivat ensisijaisesti jatkuvasti kärkkymässä paikkoja SHL:ssä, Liigassa, KHL:ssä jne. seurajoukkueissa. Kuningas Jalonen on niin voimakas nimi, että käytännössä tiedossa on seuraavan päävalmentajan valinnan olevan pitkälti ulkopuolinen prosessi.
Since when eli mistä lähtien maajoukkue on juuri se paikka, jossa niitä varauksia NHL:n kehitetään? Kyllä pelaajat kasvatetaan Suomessa, Kanadassa, Saksassa ja Ruotsissa yms. aivan samalla tavalla. Kasvatustyö tehdään siellä seurajoukkueissa. Jos jostakin ikäluokista ei tule samalla tavalla varauksia niin ensisijaisesti pitää katsoa seuratyön laatua sekä pelaajapolkuja siinä. Maajoukkueessa ei vietetä niin paljoa edes junnuissa aikaa, että sillä tehdään eroa näihin. Liigan pelaajakehityksestä toki pitää olla huolissaan, mutta sen juurisyyt ovat pirstaleisessa juniorityössä sekä eri asuinalueiden resursseilla ja kyvyllä. Liigan oma kilpailukyky on myös ihan historiallisen heikko kansainvälisessä vertailussa.
Summa summarum - kriisi ja paniikki saavat ehkä olla alkavia, mutta iso kuva pysyy samanlaisena. Eikä tätä isoa linjaa korjata liitosta huhuilemalla.