En ollut minä, koska samaan aikaan siellä ja silloin oli kaverilla vielä lippu.
Vaikutti ilvesläiseltä gloryhunterilta.
Harmi, että MESTARUUS-lippikset olivat loppuneet, kun joutuu menemään eräälle liiga-paikkakunnalle perus Tappara-lippiksellä. 2003 mestaruuslippis ei ehkä enää toimi.
Sen verran muistan että 13 vuotta sitten mestaruus voitettiin sunnuntaina, mestaruuslippis haettiin maanantaina, mestaruusjuhlat olivat keskustorilla tiistaina ja keskiviikko oli krapulapäivä.
Keskustorin mestaruusjuhlissa Mika Lehto huusi jotain ääni käheänä ja Arto Kuki leikkasi jonkun hiukset.
Uhraako joku nyt tukkansa?
1988 - 2003 = 15 vuotta. Silloin se tuntui äärettömän pitkältä ajalta.
2003 - 2016 = 13 vuotta. Olihan se jo aikakin, mutta näiden välikausien noin liki sama pituus yllättää silti.
Haluatko kuulla tähän syyn ? Totuus voi järkyttää, jos olet herkkä, lopeta lukeminen. Vastauksessa joudutaan kaivamaan ikuisuuden arkkua ja mittaamaan tapahtumahorisonttia.
_Geriatrialiiton valtuuttama psykologi ar_t vastaa: Vanhemmiten aika kulkee nopeammin, tai tarkemmin ottaen: ajan kulun kokee nopeampana. Yhtenä syy tähän on pidetty sitä, että lapsuuden ja kukkeimman nuoruuden aikana tapahtuu paljon asioita ja ennen kaikkea tapahtuu uusia asioita. Ajan kulun ihminen hahmottaa tai suhteuttaa itse asiassa jälkeenpäin, ja jos tapahtumia on paljon, tuntuu että “aika” on ikään kuin kulkenut hitaammin. Sanotaan, että vanhuksen päivät menevät hitaasti, mutta vuodet nopeasti. Tuntuuhan se hitaalta, kun ei tapahdu mitään, mutta kun sitä jälkeenpäin muistelee, se tuntuu nopealta, kun ei ole mitään muisteltavaa.
Tuttu teoria. Muistaakseni pointti oli se, että vanhetessa tulee vähemmän uusia ärsykkeitä. Saman ilmiön voi kokea heittämällä viikon-parin liikkuvan roadtrip/seikkailuloman, jonka jälkeen tuntuu, että olisi ollut mahdottoman kauan pois kotoa.
En ole aiemmin pystynyt katsomaan Aaltosen tai Ahon ratkaisumaaleja. Nelosen vaikeuksien kautta voittoon videolla ne on ja nyt tuntuu, että ne ovat vain osa tarinaa.
No niin, olen menossa saunaan, joten vien samalla pesän täyteen Tapparalla pilkottuja klapeja. Täytyykin saunoa oikein kunnolla, että tarkenee huomenna torilla. Tosin tässä fiiliksessä siellä tarkenee vaikka vaatteitta. Huikea tunnelma edelleen ja vappuna soitetaan yhä taukoamatta Saravon Pekkaa.
Samaa ongelmaa hiukan täällä. Näin vanhemmiten (vaikka olenkin hyvässä kunnossa ja erinomaisen viriili ) en enää ole paljoa halliin asti jaksanut vaivautua, ramppasinhan siellä yli 30 vuoden ajan se riittänee yhden fanin panokseksi. Eli kotisohvalla nelonenproextran parissa istuskelen ja nautin näkemästäni.
Pian sauna päälle. Kävin ostaa kaupasta nakkeja ja Karhu(sen) olutta. Ne nautitaan sitten mestaruussaunan jälkeen. Mukavaa kun on ollut vapaata, niin on saanut koko päivän katsella Pron ja muiden välineiden kautta mestaruuhulinoita. Täytyy sanoa tosta Nelosen viimeistä “Tapparan tie”-klipistä jossa näitä finaalitappioita läpi, niin kyllä pala tule kurkkuun kun tietää mitä eilen tapahtui ja klipissä Nieminen toteaa toisen finaalitappion jälkeen ääni väristen “syvältä se raapii”.
Tämä. Hienoa on nähdä näitä onnitteluviestejä ja miten nämä meidän ex-pelurit, Nemoa Jormakkaa Palolaa Sashaa etunenässä kunnioittaa tätä hienoa seuraa.