Eilen satoi vettä. Tänäänkin on vesisateen uhkaa ilmassa. Vaikuttaa juhlatunnelmaan… Tänään lienee kuitenkin lämpöisempää keliä kuin eilen…
Nyt kun tässä on päivän verran saunonut pikku krapulaa pois, niin kai se kausi pitää omin sanoinkin tiivistää.
Otin Riken tuoman muutoksen mielenkiinnolla ja positiviisin mielin vastaan, etukäteen toive oli, että CHL:ssä mentäisiin pitkälle ja Liigassa vähintään kuuden sakkiin ja sitä myöten puolivälieriin. Aika näytti, että CHL tuli liian nopeasti, mutta tavallaan sen pois jääminen antoi joukkueelle mahdollisuuden keskittyä vain yhteen sarjaan ja käyttää CHL-peleiltä jääneen ajan reenaamiseen. Vielä tammikuussa prosessi oli pahasti kesken ja vähän arvelutti, että ehditäänkö homma saamaan uomiinsa ennen playoffeja. Tuokin onnistui ja haastoi vakiintunutta ajattelutapaa, että Tappara on kova koko kevätkauden. Näköjään ammattilaisilta onnistuu kireämmälläkin aikataululla asioiden jiiriin laittaminen.
Eniten keväällä jännitti oikestaan Tepsi-sarja, koska siinä mitattiin täyttyykö omat odotukseni kauden suhteen. Lisäjännitystä toi vielä vähän ailahteleva pelaaminen, mutta kun sarja eteni nousujohteisesti ja välieriin päästiin, pystyin itse vähän rentoutumaan ja ainakin yrittämään nauttia matkasta.
Loppujen lopuksi finaaleista ei edes modostunut niin tiukka sarja kuin odotin, perjantaina megaerällä ja jatkoaikavoittolla työnnettiin pelikaani niin turbiinin reunalle, että vääjäämätön tapahtui eilen ja sulat pölisi.
Hieno matka jälleen, ja tämän kauden Tapparan tarina on ollut ehdottomasti mieleenpainuva ja lisännyt varmaan Liigan kiinnostavuutta, vaikka tiedostankin sen ihan hyvin, että Tapparan mestaruusputki tuntuu jo muiden mielestä tylsältä ja tekee osaltaan hallaa Liigalle.
Tällä puolen se tuntuu kuitenkin edelleen hemmetin hienolta ja ainutlaatuiselta. Siitä iso kiitos toimistolle, valmennukselle ja koko joukkueelle!
Vittasmäki otti karaoken haltuun ja Poika osaa sukeltaa!!
Kausi oli jännittävä sekoitus tai prosessi, jonka en rehellisesti uskonut päätyvän mestaruuteen. Arvelin kauden alussa Tapparan tippuvan viimeistään välierissä, kenties jopa puolivälierissä. Toisin kuitenkin kävi, sillä yleensä vaikea muutosprosessi käytiin läpi kauden aikana tavalla, jolle en voi kuin hattua nostaa.
Alun koohotus-karvaus ja vahva hyökkäys- ja vastaiskupelaaminen muuttui kauden mittaan hieman erilaiseksi peliksi; siinä missä kauden alussa ja keskivaiheella etäisyydet olivat pielessä puolustajien ja hyökkääjien välillä, alkoi pakka tiivistymään selkeästi playoffeja kohti mentäessä. Viimeiset runkosarjan pelit toivat jo vilkaisuja, mitä tuleman piti, kun joukkue pelasi “karvaus-träppiä”, jossa välillä paineistettiin yhdellä, välillä kahdella. Tiukka karvaus ja keskialueen varmistus toivat puolustamisen suoraan vastustajan puolustusalueelle ja vaikka vastustaja pääsi hyökkäysalueelleen, ohjattiin peli tiukasti kulmiin ja reunoille, joista tulleet vedot Heljanko vuorenvarmasti koppasi puolustajien siivotessa mailat ja ruhot pois edestä.
Tuloksena oli mielenkiintoinen kokeilu pelaajilla, joista osa ei ollut oikeasti varmaan ikinä pelannut tällaista peliä koko kautta. Se toi roppakaupalla ongelmia tammikuun vaiheilla, mutta valmennus ja Rike luottivat prosessiin, jonka läpi minäkään en nähnyt. En täysin ymmärtänyt muutosvastarintaa ja sitä pelitavan totalitaarista muuttumista, eivätkä edes kaikki pelaajat ymmärtäneet sitä. Siksi onkin luonnollista kuulla, että osa kokeneesta kaartista lähtee; ehkä osin siksi, että sopimusten allekirjoittamisten aikaan he eivät täysin sisäistäneet tai ymmärtäneet sitä, mitä tavoiteltiin. Kun ymmärsivät, niin siitä tuli jotain äärimmäisen kaunista.
Muutamia pelaajia nimetäkseni tältä kaudelta:
Heljanko
Sarjan paras maalivahti. Tappara-ikoni jo nyt.
Savinainen
Asenne, jota olen aina ihaillut.
Keskinen
Puhkesi täyteen kukkaan ja yllätti kaikki.
Granath
Nopea työkone, jonka jatkoa toivon suuresti ja joka pelaa Riken kiekkoa.
Puhakka
Tapparan näköinen nuori mies.
Rauhala
Sota-Otto ei pettänyt kertaakaan.
Vittasmäki
Ehkä sarjan paras puolustaja, jos ollaan ihan rehellisiä.
Tappara
Yllättävä joukkue, joka tulee jatkossakin olemaan erittäin kiinnostava joukkue tässä sarjassa ja täynnä taistelijoita.
Ensi kautta odotan kiinnostuneena, mutta se ei tähän ketjuun taida kuulua.
Eikös se oo just kivaa antaa toiselle vähä toivoa ja sit kun siellä kaikki on voittamassa mestaruutta, niin tylysti tikkari pois kädestä
Kun aina pitää parantaa, niin tässä vois ottaa tavoitteeksi sen, että 2020-luku on seuran menestyksekkäin. 80-luvulta on mestaruudet -82, -84 ja sitten tripla -86, -87 ja -88.
Nyt ei olla edes vuosikymmenen puolivälissä ja on jo 3 plakkarissa, niin tahti on riittävä.
Ensi kausi ei sinänsä tähän ketjuun kuulu, mutta itsekin totean näin mestaruuslöylyjen kaihoisissa tunnelmissa, että nyt pitää nauttia tämän kullanhohtoisen Tappara-aikakauden päättymisestä monen kulttipelaajamme osalta.
Vaikka saimme tälle kaudelle uuden päävalmentajan ja uuden pelillisen ideologian, niin joukkuessa kuitenkin jatkoi vahva runko voittajia, menestysputken mahdollistaneita pelaajia. Ensi kaudella lähtijöinä lienee Heljanko, Levtchi, Kemiläinen, Vittasmäki, mahdollisesti Rauhala. Ikävä tulee, mutta kaikki kaunis päättyy aikanaan.
Se Tapparan joukkue mikä ensi kaudella nähdään on ainakin minulle täysin uusi kasvutarina, uudenlainen haastaja liigakartalla. Muutos on kuitenkin välttämätön ja se tapahtuu todennäköisesti juuri oikealla hetkellä.
Yhden asian olen luvannut itselleni tämän kauden jälkeen ja se on juurikin se, että en enään ikinä epäile Tapparaa! En tietenkään tälläkään kaudella epäillyt, mutta mestaruus kaiken uuden jälkeen vain vahvistaa sitä. Kirves sydämissämme ja paidoissamme!
Löylyissä on aina viisaimmat ihmiset. Kysytään täälä, pitääkö ns. toisen kauden kirous tilastollisesti paikkansa vai luotetaanko @Babushka n väittämään?
Luotetaan. Keskinen on ensi kaudella kovempi, vahvempi ja ilkeämpi.
Oma poika niin kirouksia ei ole!
Tätä porukkaa tulee vielä ikävä ihan pelillisessä mielessä, vaikka joukossa on 2 jotka ovat saaneet täällä aivan älytöntä kritiikkiä pelistään. Ja Heljankokin sai nuorempana, vaikka on aina ollut parhaimmillaan keväisin. Tuota viisikkoa ei korvata 1:1 mitenkään. Ei pelillisesti, eikä kopissa.
Ensi kaudellakin tulee se vaikea jakso jolloin murskakritiikki alkaa, joten jos tästä pitää jotain ottaa mukaan, niin kärsivällisyys. Vaikka valmennus vaihtui, niin Rikelläkin prosessi tähtää kevääseen ja pelillinen huippukunto osui tismalleen lankulle.
Onko nyt jo oikea aika aloittaa ikävöinti ja huolestuminen? Vai tuleeko Levtchi vol. 2, joka sähisee ja puolustaa kapteenin tavoin niska kyyryssä ja tekee taikoja lisäksi. Kemiläinen vol. 2, joka on muuten samanlainen, mutta ei tee virheitä omissa ja on nopeampi jalalla.
Paljonko maksoi?
10€ ihan sillee ok
Kävin katsomassa Kyllä isä osaa. Lopussa Areenan kyljessä ilmoitettiin, että Tappara on terästä. Mielestäni siinä oli totta joka sana.
Eikös Tapparassa noilla painoilla paineta yhden jalan kyykkyjä?
Maanantain kunniaksi yksi kaveri haki ostoskeskus Lohesta Lohjalla pari pulloa skumppaa, verhoutuneena väreihin.
Täytyi tarjota tuolle ”IFK-naiselleni” mestaruuskupla.