Tämä K-Espoon toivotus pitää ilman muuta ottaa hyväntahtoisena kohteliaisuutena. Eiköhän se ole sellaiseksi tarkoitettu.
Savinainen on tuoltapäin kotoisin. Edellinen kerta kun voitettiin ilman Savinaista oli 2003. Ja se oli vuosi, kun Vellu oli laittanut lätkäuran tauolle. Eli 2026 on ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa kun Tappara voitti niin, että Savinainen pelasi jossain muualla kuin Tapparassa.
Vielä olis kiekkoo tyrkyllä ainakin Australiassa AIHL liigaa pelattu 14-19 ottelua per joukkue eli sarja on niin sanotusti polkaistu käyntiin.
Newcastle johtaa 16 pelin jälkeen 35 pisteellä ( tehtyjä maaleja 90 ja päästettyjä 61.
Sportista tuttu Santeri Haarala (Newcastle) taistelee pistepörssin kärkikahinoissa tehoilla 21+27. Mikäli tuohon Flashscoreen on luottaminen
Vois olla mielenkiintoista nähdä joku peli jostain
Kohta viikko on vierähtänyt tien päällä. Takana on Saksaa, Hollantia,Belgiaa pieniä kyliä, suuria kaupunkeja, moottoriteitä, lauttoja ja vaikka mitä maisemia.
Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: mestaruus lippis 2026 on ollut visusti päässä koko reissun ja Volvo XC60 kulkee Tapparan väreissä ikkunoissa kolme Tappara pikkupaitaa ja hattuhyllyllä lepää mestaruus lippis 2024 kuin arvokkain matkamuisto.
Välillä on tuntunut, että paikalliset tuijottavat enemmän autoa kuin nähtävyyksiä.
Kilometrejä kertyy, uusia paikkoja tulee vastaan ja seikkailu jatkuu mutta Tapparan värit kulkevat mukana loppuun asti. Tapparan henkeä keskellä Eurooppaa!
Tullut luvattoman vähän tänne kirjoitettua ottaen huomioon miten maukas mestaruus tämä oli, mutta kai tämän voi tänne laittaa.
Jokusenpäivää sitten tuli vuosi taas mittariin ja sain sitten joidenkin kontaktien kautta muutaman videotervehdyksen, joista sukulaiden ja parin muun julkimon seasta löytyi pari Ex pelaajaa ja yksi nykyinen.
Kyllähän tämä mestaruus on yksi kaikkien aikojen kovimmista, mitä ei ehkä moni vielä osaa ajatella, koska vastassa oli “vain” Kookoo. Joka on kaikissa tilastoissa ollut ihan kärkeä jo useamman kauden.
Ja se että oot sarjassa 0-2 tappiolla kaksi kertaa, niin on älytön temppu kääntää se sarja voitoksi molemmilla kerroilla. Yksi maratooni jatkoaikavoitto. Paljon hienoja muistoja jäi tästä kaudesta, ja onhan toi Pavelin 7. Finaalimaali ihan legenda kamaa!
Joo ja se ■■■■■■■■■■ määrä KooKoon jatkoaikamaalista. Tällöin tv kii, lenkille ja varttin jälkeen palstaa katsomaan. Jaaaa, peli jatkuu. No, jatkuihan se vielä tovin ja päättyi kivasti.
Mä pistin samoista syistä telkkarin kiinni ja lähdin hakeen postipakettia kaupan noutopisteeltä. Päästessäni kaupasta autoon, ajattelin tsekata Kiakkoradiosta vielä Juujärven kommentit pelistä ja pelihän jatkui… löylyä siis sillekin!
Itse jatkoin katsomista (en kyllä itse edes ajatellut haaston mahdollisuutta), vain todetakseni että ei varmaan ole pokkaa hylätä. Ai että, hienoja hetkiä.
Hyvä huomata, etten ollut ainoa joka lopetti katsomisen siihen maaliin…Ihmettelinkin, kun ei tullut tutuilta Ilvesfaneilta kuittailua ja sitten katsoinkin liigasovelluksen ja eikös se peli ollutkin vielä käynnissä!
Meilläkin töllö pimeni hetkeksi. Ei protestina, vaan koska Sampan kaukosäädin on niin herkkä, että se tulkitsee hieman äänekkäämmän tunnepurkauksen jo maanjäristykseksi. Viisi sekuntia harkittiin, jätetäänkö siihen. Lopulta todettiin, että peliä pitää sentään sen verran kunnioittaa, että kärsitään loppuun asti. Telkku auki ja hetki siinä sitten menikin.
Itse ajattelen samoin. Tapparalla oli 2022 ja 2023 täysin ylivoimainen, mikä osaltaan vei finaalien hienoutta pois. Vastustajilla ei ollut palastakaan.
2024 oli pientä vaikeutta, muttei kyllä mitään todellista haastetta vastassa. 2025 oli mitä oli, mutta ehkäpä sekin tarvittiin. 2026 olikin sitten jotain aivan muuta, koko kauden osalta. Ensinnäkin se upeus ainakin itselleni on siinä, kuinka kauden aikana usko pikku hiljaa palasi takaisin. Odotukset olivat aika matalalla vuoden 2025 takia. Pitkästä aikaa kaikki jännitti kunnolla pohjaksi.
Pudotuspeleissä oli sitten puolestaan nouseva käyrä ja vaikeusaste koko ajan. HPK pystyi voittamaan Tapparan kerran, mutta laittamaan pelillisesti lähes sietämättömän ahtaalle. Ilves näytti suvereenilta, mutta kahden tappion jälkeen löydettiin keinot, joilla sarja kääntyi 4-2 voitoksi. KooKoo meni jo niin lähelle mestaruutta kuin mennä jo, voittaessaan toisen kerran Tampereella ja edeten finaalissa jo yhden voiton päähän mestaruudesta. Lopulta viimeiset kaksi peliä kuitenkin hoidettiin, tiukin lukeminen, mutta hoidettiin.
Mestaruuden arvoinen kausi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!
Hienoja juttuja. Vielä täytyy nostaa Ilves-sarjan game6. Ipa meni johtoon 3-0. Sitte kolme erittäin hienoa maalia viidessä mlnuutissa ja kaikkein hienompana Brickleyn voittomaali. Se oli ihan NHL:ää. Blichfeldin erittäin luja syöttö ykkösellä viivaan ja Brickleyn veto vastakiekkoon. Se oli upee ja Tappara ansaitusti finaaleihin.
Mieli teki lähteä, myönnän. Mutta piti päästä istumaan ja vähän puhaltamaan. Lisäksi oli vielä kahvi kesken. Sitten aika pian huomasikin, että jotain saattaa tapahtua. Siitähän se ilta vasta kunnolla alkoi.
Keskisen voittomaali näytti siitä läheltä livenä katsottuna hörpyltä. Mutta sitten kun sitä videota kelasi niin eihän siinä ollut ollenkaan tuurista kysymys.
No Vikat 50 peliä playoffit mukaan lukien joo, mutta aika näköjään kultaa monella muistot. Muistatteko alkukauden.
-Takkiin kotiavauksessa Ilvekselle
-Tuloksenteon kanssa muutenkin vaikeaa
-Hakametsän viimeinen paikallinen Ilvekselle
-Hakametsän viimeinen ottelu HPK:lle
-Arenan avajaisten nöyryytys
Olihan se alkukausi ennakko-odotuksiin nähden ja juuri siitä syystä se äkkikäännös ylivoimaisuuteen ja mestaruus ylipäätään on itselle se the mestaruus