Sitä sanotaan, ettei ravintolaa pitäisi testata tai ainakaan laittaa kovin ankaraan syyniin ennen kuin se on ollut toiminnassa puoli vuotta. Syy: Käytäntöjen ja toimintatapojen hioutuminen. No, tulipa siitä huolimatta testattua neljä kuukautta toiminnassa ollut Kajo.
Moni ei varmaankaan tiedä, missä Kajo sijaitsee, joten Rautatienkadulta tuo löytyy. Olimme matkalla neljän hengen seurueella ja isommalla porukalla kyseiseen ravintolaan kannattaakin mennä. Kajo nimittäin vie ns. sosiaalisen syömisen vielä yhtä pykälää pidemmälle. Siinä missä monessa ravintolassa annokset on kyllä sinänsä tarkoitettu jaettaviksi, niin tuodaan ne pöytään kuitenkin yhdessä kipossa. Kajossa tuotiin kaikille seurueen jäsenille jokainen tilattu alkuruoka omalla lautasellaan, mikä oli iloinen yllätys! Näinpä kun tilasimme neljä eri alkuruokaa, niin jokainen sai lautasellisen jokaista ja menulle tuli mukavasti pituutta, kun annokset tuotiin yksitellen pöytään. Mikäs sen mukavampaa, kun ei ole kiire minnekään.
Pääruokien ja jälkiruokien osalta kukin henkilö sai oman annoksensa, mutta maistoimme niitäkin ristiin. Koska menu on mukavan tiivis (mutta vaihtuu säännöllisesti), tuli ravintolan listalta testattua 4/5 alkuruoasta, 3/4 pääruoasta, 2/3 side dishistä ja 2/3 jälkiruoasta. Voi siis sanoa, että yhdellä käynnillä sai hyvinkin kattavan kuvan ravintolan ruokalistasta ja ruoan tasosta.
En ala nyt jokaista annosta käymään erikseen läpi, sillä muuten menisi ikä ja terveys. Tyydyn toteamaan, että Kajon poijjaat tekevät äärimmäisen kunnianhimoista settiä! Jotain kertovat ehkä seinältä löytyvät pullot/purnukat, joiden sisältä löytyy jos jonkinlaista itse kerättyä ja tehtyä materiaalia tulevia keitoksia varten. Esimerkiksi saunasta otettu hiili taisi olla yhdessä säilöttynä. Ilmeinen vertailukohta Kajolle löytyy lähes naapurista Berthasta, jossa niin ikään hifistely (positiivisessa mielessä) viedään sille aivan viimeiselle askelmalle. Kirnutaan voi itse ja sitä rataa.
Kajon annoksista lähes jokainen oli joko täysosuma tai hyvin lähellä sitä. Ehkä aivan pieniä viilattavia juttuja kuitenkin vielä löytyy. Esimerkiksi tartar anjoviksella höystettynä jäi tasolle erittäin hyvä, mutta ei räjäyttänyt tajuntaa. Sen sijaan esimerkiksi hiiligrillissä paistettu kukkakaali oli aivan taivaallista. Kajossa ruokaa kokataankin avotulella ja oli hauska arvuutella, mikä annos valmistuu nyt. Tarjoilukin pelasi: Se oli mukavan rentoa ja huumoriakin riitti. Lisäksi ajoitukset olivat kohdillaan.
Itse paikasta sen verran, että poikkesimme Kajoon helteiden vielä ollessa kuumimmillaan ja aika kuuma sisälläkin oli, mille ei tietenkään ravintolan puolesta voi oikein mitään. Alkuun paikka oli vielä aika tyhjillään, mutta pöydät täyttyivät nopeasti, joten pöytävaraus on paikallaan viikonloppuna. Paikka on koiraystävällinen eli lemmikin saa ottaa ravintolaan mukaan.
Minulla on vahva tuntuma, että Kajosta tulee vielä yksi Tampereen parhaista ravintoloista, kun se on saanut hetken aikaa vielä “muhia”.
Tuomio: 4,5/5 - Tampereen parhaimmistoa jo nyt