Vastataan nyt tähän, kun olen Jylhää arvostellut. Kyllähän yksi kulta Pärmäkoskelta tai Niskaselta kääntäisi olympiatuloksen positiiviseksi, niitä ykkössijoja kun ei ole viime vuosina tullut. Toisaalta, Jylhän aikana ei ole tapahtunut minkäänlaista kehitystä, nuoria ei ole tulossa, eikä arvokisoissa menestytä kuten maailmancupissa.
Jos joukkue alisuorittaa, niin yleensä kritiikki kohdistuu päävalmentajaan. Niin se jääkiekossakin kohdistuu, miksi e siis hiihdossa. No en hiihtoa niin hyvin tunne että osaisin sanoa missä mättää, eikä syy todellakaan ole Jylhän, vaan koko Suomen joukkue alisuorittaa. Järisyttävimmät yllätykset ovat tähän mennessä olleet ampumahiihdon sekaviestin kuudes sija ja hiihdon miesten viestin nelossija. Tähän on tultu.
Miksi sitten suomalaiset eivät onnistu ylittämään itseään suurissa kisoissa? onko kyse harjoittelusta, valmistautumisesta vai henkisestä lukosta? olympialaisissa ja urheilijoilla muutenkin on henkisiä valmentajia enemmän ja enemmän koko ajan, mutta mitään konkreettista hyötyä en pysty näkemään. Valmennus on ollut vahvuus aiemmin, vaan onko siinä jääty jälkeen?
Mm. Kaisa Mäkäräinen sairasteli juuri ennen kisoja, taisi Pärmäkoskellakin olla flunssaa. Heikkinen ei saa kropastaan parasta irti, mikä on aina ollut vaivana, mutta mitään ratkaisua ei ole löytynyt, vaikka luulisi että tutkimassa on ollut maan parhaat asiantuntijat.
Pitääkö nyt vaan totuttautua ajatukseen että tämä on Suomen taso huippu-urheilussa? olla iloinen kun hiihtäjä pääsee maaliin asti ja juoda kahvit pistessijan kunniaksi. Minä sanon että remontti pitää aloittaa ylhäältä, Kojonkosken täytyy pitää sanansa ja kaikki vihtojat vaihtoon. Jonkinlainen remontti Suomen urheilussa ja urheilujohdossa on pakko tehdä. Heti eikä huomenna.