Se on ihan poliitikko toi Kojonkoski. Suuri osa Suomen mitaleista tuli Pärmäkosken ansiosta. Missähän se käänne nyt muuten tapahtui… Yhdistetty on nyt nousussa, kun oikein alhaalla oltiin. Mäenlasku on nyt niin down että ihan sama mitä tehdään, ainakaan juuri huonommaksi ei voi mennä. Miesten ja naisten hiihto oli käytännössä yhden huipun varassa. Ampumahiihto down. Kunnon käännettä odotellessa Kojonkoski oikeisiin hommiin, pliis!
Olympialaisten ski cross on vauhdikas laji ja vetää puoleensa vauhdikasta väkeä.
Kanadalaisilla oli niin paljon vauhtia radan ulkopuolellakin että päätyivät lehteen.
1 tykkäys
On Norjan valmentajalla ainakin pokkaa kun pitää Johaugin tuomiota vääryytenä.
Norjan maastohiihtomaajoukkueen valmentaja Vidar Löfshus oli vihainen. Hänen mielestään dopingtuomiotaan kärsivän hiihtotähden Therese Johaugin olisi pitänyt olla mukana olympialaduilla.
Löfshus syytti nimeltä Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n puheenjohtajaa Gian-Franco Kasperia.
– On häpeällistä, että FIS päätti sulkea hänet (Johaugin) olympialaisista. Toivottavasti he huomasivat, että vaikka he ottivat hänet meiltä pois, olimme silti parhaita, Löfshus tykitti SVT:n mukaan.
Löfshusin mukaan Johaug palaa nopeasti maailman huipulle.
– Teemme kaikkemme, jotta hän saa ansaitsemansa mitalit. Hän olisi voittanut niitä jo täältä, mutta jotkut halusivat estää häntä. He maksavat siitä ensi vuonna.
2 tykkäystä
Moninkertaisen MM mitalisti Erkki Antilan osaaminen näkyy ruotsalaisten aseissa.
Kojonkoski YLE:llä A-studiossa. Ei vieläkään tiedä hakeeko urheilunhuippujohtajan paikkaan. Mikähän siinä nyt on. Kuulemma kahdeksalle naisurheilijalle oli maksettu tukea viistonnia vuodessa. On se aika vaatimatonta. Ja mitäs se Kojonkosken liksa olikaan. Näköjään urheilijakin voi sitten jossain vaiheessa päästä siihen “turvattuun asemaan”.
No, Mika tietää ainakin miten kapea urhelijan leipä voi olla. Ja on nyt nauttinut koko rahan edestä. Eiköhän hänelle jokin paikka löydy jatkossakin. Jonkun urheiluopiston tai leirikeskuksen/organisaation pomona. Jokos se Veikkauksen johto on reilassa.
Kahdeksalle naiskiekoilijalle maksettiin tuo 5000€, muiden lajien edustajista ei ollut puhetta maksetaanko jotain vai ei.
Naiskiekkoilijat ei muutenkaan tunnetusti kahmi rahaa, joten aika naftia on. Pärmäkoski, Mäkäräinen jne. eri sarjassa, mutta muuten ei urheilulla naiset tahdo edes perustoimeentuloa saada. Kojonkoski puhuu ja puhuu, mutta ei tässä mitään käännettä ole tapahtunut. Pari urheilijaa onnistui. Muuten yleinen taso ei huimannut.
Vielä joudutaan Saarisia ja Ahosiakin raahaamaan remmissä mukana. Eiköhän nyt ole jo uudemman polven vuoro. Se oikea käänne. Ruotsilla on Stina Nilssonia, ampumahiihtäjiä, jotka 21-vuotiaina tms. ovat aivan maailman huipulla. Ampumahiihtokin on laji, jossa luulisi tarvittavan vuosien hiomista. Mutta ei näköjään muualla. Jotain uutta keksittävä, se todellinen käänne!
Se missä Ruotsi onnistui ja on onnistunut Suomea paremmin lähes aina, on voittaminen. Onko siinä voitontahoa enemmän, vai epäonnistumisen pelkoa vähemmän, mene ja tiedä. Ruotsi onnistuu tärkeimmillä hetkillä ja urheilijat saavat parhaansa irti, Suomelle tämä on harvinaisempaa. Neljällä mahdollisella kultamitalistilla Ruotsi saa seitsemän, Suomi yhden kullan, lievästi kärjistettynä.
Ruotsissa ja Norjassa mennään ilon kautta, suomalaiset voittajat hiotaan kärsimyksellä. Minulla on tunne että Suomessa urheilu on liian vakavaa liian aikaisin. Urheilijoilla on valtava paine, se näkyi useissa, harvinaisen tuteikkaissa, liikuttuneissa haastatteluissa. En muista vastaavaa. kyllä aiemmin, jos se on vapautumista ja aidompaa tunteiden näyttämistä, niin hyvä. Jos se on osoitus pettymyksen ja paineiden purkautumisessa, ei hyvä.
2 tykkäystä
Suomalaisia piinaa usein epäonnistumisen pelko; ruotsalaisten omanarvontunto ei riipu ulkoisesta kunniasta tai häpeästä samassa määrin kuin täällä, useimmiten. Voitontahto ei erottele yleensä voittajia muista mutta häviämisen pelko estää useinkin voittamista. Ei ole helppoa tunnistaa tätä pelkoa itseen liittyväksi saati päästä siihen kiinni.
Pelko näkyy usein ulospäin pingottamisena ja jännittämisenä tai ylisuorittamisena, pelon puuttuminen rentona ja suunnitelmallisena tekemisenä.
1 tykkäys
No, onneks nämä kansakuntien “luonne-erot” eivät ole täysin aukottomia. Ruotsin mieshiihtäjillä ei tietääkseni pitänyt olla kauheita paineita. Kykyjä ja aiempia näyttöjä kyllä. Potentiaalia. Mutta jäihän se venyminen jonnekin. Ruotsin mieskiekkoilijat tekivät “Suomet”. Ja naiset kai vaan jäivät tasolleen. Sitten nuo kehutut ja menestyneet ampumahiihtäjät. Luulenpa ettei kotimainen valmennus olisi vienyt tuollaiseen tulokseen. Tarvittiin sytytystulppa Saksasta. Aiemminkin säkenöinyt ja hieman maineeltaan mustunut “kynttilä”. Oliko pakko turvautua hieman kyseenalaiseen poppamieheen. Sitäkin voi miettiä.
Ehkä tulevaisuudessa tiedämme kaikesta enemmän. Paljon menestyksen eteen on tehtävissä ihan luvallisinkin keinoin. Joku on siinäkin vaan välillä toista parempi.
Muut douppaa, varsinkin voittajat, ei sovi mun pirtaan, ei sitten pätkääkään. Suomalaisella doping historialla muiden syyttäminen, on hyvin kyseenalaista.
Tämäkin on totta, mutta viestilläni tarkoitin lähinnä, että Suomessa urheilijoita ja varsinkin menestyviä urheilijoita kohtaan luodaan ulkopuolelta sitä painetta, liikaa ja liian varhain. Lievästi kärjistäen taas, meillä yritetään tehdä väkisin voittajia, kun naapureissa niitä syntyy luonnostaan. Voiton hetkellä riittää selkääntaputtelijoilta, epäonnistujien taputtelijoilla on puukko kädessä. Esimerkkinä nyt vaikka jääkiekkoteinit, siis teini-ikäiset jääkiekkoilijat ja u-20 mm-kisat. Voittajista tehdään ylivoimaisia sankareita, häviäjiä lyödään kuin vierasta sikaa. Ja pahimmat selkäänpuukottajat löytyvät liiton johdosta.
Mika Kojonkoski ei ole ollut koskaan suuri suosikkini, mutta en tiedä onko sekään hyvä että alulle saatettu projekti katkeaa, nyt tulee olympiakomitean huippu-urheiluyksikköön uusi johtaja kun Mika ei jatka. Syyt ilmoittaa varmaan myöhemmin.
1 tykkäys
Kyllähän jääkiekkojoukkuekin vaihtaa valmentajaa, jos kuusi vuotta on oltu sarjataulukon hännillä. Vaikkei se valmentajan vika pelkästään olisikaan. Kojonkoski vielä uhosi niin kovaa tullessaan virkaan, ettei mitään uskottavuutta olisi ollut jatkaa.
Oikeasti ne tulokset tehdään lajiliitoissa, jotka tuntevat oman lajinsa ja omat lahjakkuutensa paremmin kuin kukaan muu. Mistä tullaan siihen, mikä koko Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön tehtävä urheilijan valmistamisessa on? Jotain kuvittelevat koordinoivansa ja varmaan onnistuvatkin, mutta mikä on panos-tuotto-suhde?
En ole kyllä Kojonkosken tekemisestä niin paljon perillä, että osaisin sanoa, kuinka hyvin on onnistunut. Se mikä minua kaihertaa on, että Kojonkoski on poliitikko ja yhdenlainen limanuljaska. Myös kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terhon käynnistämä liikuntapoliittinen selonteko saa niskakarvat pystyyn. Käytetään rahat komiteoihin ja työryhmiin, samaan aikaan vähennetään nuorten ja lasten liikunnasta.
Liikunnan pitäisi olla hauskaa ja kehittävää, iloja ja onnistumisia, itsensä ylittämistä. Kokeiluja ja yhteisiä kokemuksia, ei poliittinen pelinappula. Liikkumaan pakottamisella ja liian varhaisella kilpailulla ei saada aikaan kuin konsultteja. Vapaaehtoinen liikunta on vähentynyt todella jyrkästi. Lapsia ei näy hiihtoladuilla, kun ovat aikuisten tiellä. Asun ulkojäiden vieressä, samat pari kolme isää ja poikaa siellä on joka ilta. Uimahalleissa keski-ikä on yli 40.
Taas vertaan Norjaan, siellä lähdetään koko perheen voimin ulos ja liikkumaan, ja se on hauskaa. “rolig rolig” huutavat mennessään niin ylä- kuin alamäkiä. Mutta ei sitä saada aikaiseksi politisoimalla tai edes koulun liikuntatunneilla. Kansamme on laiskistunut. Penkkiurheilussa olemme hyviä edelleen, tosin voittoa juhlistetaan esimerkin mukaan kaljalla. Siinä kuinka nuorisoomme palautetaan liikunnan riemu on haastetta.
1 tykkäys