Olen tästä varovaisesti eri mieltä, mutta tässä keskustelussa tullaan aina perusasioiden äärelle uudestaan ja uudestaan. Jokaisen joukkueen & valmentajan pelitapa on kauden alussa visioissa erilainen kuin toteutuma kauden lopussa. Se on fakta, koska peli elää kauden aikana - paras esimerkki on luonnollisesti Ilves. Myrrä puhui, ettei bändi soittele hitaita, mutta niin vain se joutui soittelemaan hitaita loppukauden, kun lähti ykkössentteri, ykköspakki ja ykkösmaalivahti, jotka mahdollistivat hyökkäämisen puolustuksen kustannuksella syksyllä.
Valmentajan osaamista - myös Tapolan - on vuosia mitattu silloin kun on vaikeaa ja silloin Tapola on aina ollut vahva. Tälläkin kaudella puolivälierien selvittäminen kaikesta huolimatta ja neljän sakkiin pääseminen oli melkoinen suoritus, kun katsoo esim. miten Kärppien kävi nimivahvemmalla nipulla.
Valmentajan ammattitaito muodostuukin yhtä aikaa kahdesta eri asiasta ja aika harvalla nämä molemmat ovat täysin kunnossa tai edes voivat olla:
- suunnittele pelitapa, joka vertautuu muihin ja sillä saa pelitavallista etua suhteessa muihin
- adaptoi pelitapaa sopimaan siihen materiaaliin, joka on käytettävissä joukkueessa
Nämä kaksi asiaa kulkevat omilla raiteillaan - aina. Adaptoimisen tarvetta ohjailee edelleen vuonna 2021 voimakkaasti tulos. Olisi tärkeää, että ympäristön sidosryhmät kestäisivät merivettä, koska harvoin pelitavan uudistaminen prosessina on kovin helppo. Valmentajien täytyy ensin muuttaa monia fundamentaalisia asioita ja sen jälkeen vielä suunnitella harjoittelupankki, jolla toistot saadaan tuotua peliin.
Tappara on kipuillut uskomattoman paljon oman prosessinsa kanssa - Kärpät on esim. viilannut pelitapaansa suuntaan jos toiseenkin vuodesta 2018 melkoisen onnistuneesti ilman järkyttävän kovia kasvukipuja. Ensimmäistä kertaa kasvukipuja tuntui olevan tällä kaudella, mutta Tapparassa muutoksen tekeminen ottaa liian kauan.
Ensi kaudella tällä valmennuksella on vasta ihan oikea näytönpaikka siitä, mihin peliä voidaan viedä. Tällä kaudella on nähty huonointa Tappara-kiekkoa kymmeneen vuoteen ja on selvä, että enää ei ole sellaista pelillistä selkänojaa, jonka suojeleminen ajaisi uudistumisen edelle. 2018 oli paljon puhetta uudistamisesta, mutta kannattaa huomata samalla se, että johtavat pelaajat myös omalla esimerkillään vievät peliä johonkin. Jos johtavat pelaajat näyttävät trappia ja valmennus haluaa pelata nopeasti niin tilanne on aika vaikea. Ensi kausi on myös valmennuksen ulkopuolella mielenkiintoinen - Peltola on johtanut yhdenlaista Tapparaa monta kautta Kuuselan kanssa. Nyt pitäisi tehdä “lassekukkoset” eli pelata aivan toisenlaista peliä myös itse - vaikeillakin hetkillä.
Viime kädessä kiekossa pelitapaakin ennen kaikki tiivistyy vanhan ja uuden ikuisessa taistelussa - kumpi lopulta on se, mitä tehdään, kun pitää hakea se viimeinen identiteetti näkyviin. Tälläkin kaudella (osin pakon sananelemana) Tappara kääntyy vaikeilla hetkillä kohti passiivista peliä eikä aktiivista.