Aikoinaan 90 luvun alkupuolella kun rakenneltiin autoon poppivehkeitä, toimi PSB:n biisi Heart testausmusana että kuinka jytkyttää, ja jytkyttihän se.
Running Wildiin omalla kohdalla ensikosketus oli kirjastosta sattumanvaraisesti lainattu vuoden 1995 Masquerade -albumi, jonka “piraattimetalli” vei mukanaan ja lisämielenkiintoa toi kansiteksteistä bongattu: rummuissa Jörg Michael (levyn lainaamisen aikoihin Stratovarius oli kova).
Minulla bändin seuraaminen hiipui Victory -levyn aikoihin, kun rumpalin paikalle tuli rumpukone: Angelo ”Drum Machine” Sasso, Linkki: Metal-Archives).
Kyllähän Running Wild vieläkin julkaisee levyjä ja viimeksi viime vuonna tullut ulos EP: Crossing the Blades.
Tässä näyte sieltä:
Running Wild - Crossing the Blades:
Louhimon Noora vetää jälleen kovaa, mutta korkealta…
Magnus Karlsson’s Free Fall - “Queen of Fire” feat Noora Louhimo
Kyllä oli aikoinaan Stratovariuksella muutamia loistokappaleita jo ennen suurta suosiota. On tämä Twilight Timen nimibiisi vaan mahtava.
Tuosta Dreamspace-levystä lähti aikoinaan oma Strato-innostukseni liikkeelle.
Sama täällä😊. Nykyään tulee paljon vähemmän kuunneltua mut aina kun kuuntelee niin toimii…
Joskus kävin Stratovariuksen Destiny keikalla ja tuli ostettua kyseisen destiny levyn seinälippu ja keikun jälkeen nimmarit lippuun… Hieno muisto edelleen kaapin pohjalla
Nyt on iloisen power metallin yö. Ex-Hammerfall-mies Stefan Elmgren ja yhden levyn tehnyt bändinsä Full Strike sekä levyn paras biisi.
Virallinen päätös puuttuu. Mutta lienee aika optimistinkin myöntää, ettei tänä kesänä hankita uusia keikkakokemuksia.
Bändi liittyy yllä olevaan pohdintaan. System of A Down on silti hieno bändi ja Lonely Day sopii fiiliksiin…
Globeniin olisi liput monta peukkua itse kappaleelle
Tällä levyllä oli aika hieno kokoonpano. Tietty itse Don Dokken oli laulajana. Mies oli pystynyt haalimaan ympärilleen hienon muusikkojoukon: Peter Baltes (ex-Accept), Mikkey Dee (ex-Motörhead), John Norum (Europe) sekä Billy White (ex-Watchtower).