Nyt kun aloitit, niin jatketaan. Tässä yks hienoimmista Purple-biiseistä:
Eilen julkaistiin taas uusi single Triviumin leiristä…ei ole paha tämäkään:
Vaikka proge ja sen alalajit ovat Puolassa hyvinkin laajasti harrastettuja musiikinlajeja, Riverside on jokseenkin ainoa, joka on päässyt julki ja maineeseen maan rajojen ulkopuolella.
Enemmän koukeronsa metalliin perustava Joseph Magazine ( lyhyt esittely: JOSEPH MAGAZINE discography and reviews ) on saanut reilun kymmenvuotisen olemassaolonsa aikana aikaiseksi tasan yhden kokopitkän levyn ( Night of the Red Sky, 2011 ), joka kuullun perusteella olisi ansainnut enemmänkin huomiota.
Levy on senverran tiivis kokoelma biisejä, ettei yhtä ja ainutta osaa esiin nostaa, vaan yleensä tulee kuunneltua koko teos läpi.
Turmion Kätilöt julkaisivat ensimmäisen pitkäsoittonsa Nuclear Blast Recordsin leiristä. Tuore pitkäsoitto Global Warning on ihan mielenkiintoinen julkaisu.
Heitetään maistiaisena vaikka Kyntövuohi:
Yksi ehkä aliarvostetuimmista hevibändeistä tässä tuupasi pihalle vuosituhannen vaihteessa kaksi ihan törkeän toimivaa albumia (The Rivalry ja Victory). En nyt osaa sanoa mitkä biisit olivat parhaita, mutta tämä oli jostain syystä aivan törkeän toimivia. Muutkin levyt ovat hyviä, mutta tämä kaksikko jäi jostain syystä mieleen erityisesti.
Kerran kävi Running Wild Suomessa, nimittäin 1990. Olin katsomassa.
Taidatkin tietää, että Running Wild on vieläkin toiminnassa jollakin tasolla. Tasokkaita levyjä heiltä löytyy paljon.
Ballad Of William Kidd on eittämättä tämän bändin parhaita kappaleita.
Minua Running Wildissa viehättää se, että käyttävät hienosti kelttiläisiä melodioita useimmissa kappaleissaan. Hienosti löysivät oman tyylinsä vuoden 1988 levyllään Port Royal. Ei sillä, etteikö vuoden 1987 levy Under Jolly Rogerkin olisi toiminut.
Joo, Running Wild on niitä bändejä jotka laittavat pillit pussiin ja sitten tekevät comebackin kerta toisensa jälkeen. Saattaa johtua bändin liiderin Rolf Kasparekin terveyden tilasta osittain. Mun ensimmäinen kosketus bändiin oli Death or Glory levy vuonna -89 ja melko pian ostin myös aijemman Port Royalin. Tuntui hiukan siltä, että bändi olisi saattanut olla kovempi sana metallimusiikki genressä, jos olisi nuo levyt tulleet muutaman vuoden aijemmin.
Mutta anyway kovia levyjä on tehnyt hirveän nipun…omasta levyhyllystä taitaa puuttua yksi tai kaksi, en muista.
Ok biisi. Sepultura lopetti jo 1996. ![]()
Arvasin, että joku tähän tarttuu, mutta kannessa lukee Sepultura. Eihän tämä niille vanhoille pärjää, mutta hyvä levy kuitenkin.
Mä en tiä onko miehessä vika vai komposiittimailassa, mutta nää uudet Sepulturat kuulostaa ihan paskalta. Mä olen tuon uuden kuunnellut tosin vasta kerran ja pari kaveria on kehunut kanssa maasta taivaaseen. Tosin kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä Sepultura loppui Arisen jälkeen. On mulla hyllyssä Chaos Ad ja Roots, mutta näin vain omalta kohdaltani kävi, että Beneath the Remains ja Arise oli niin kovia, ettei sen jälkeen uudet kuulostaneet miltään. Joskus tämä on vain tätä…välillä harmittaa.
Kovimmat Sepulturat ovat itsellekin kaikki alkupään levyt Rootsiin asti, joka ei enää sitten minulle uponnut.
Nämä uuden Sepulturan levyt eivät ole oikein maistuneet, toki siellä seassa on hyviäkin biisejä, mutta nyt uudella levyllä homma toimii.