Avataanpa kevennykseksi tällainen yleinen musiikkitopic.
Tämä tuli mieleen, kun katsoin ja kuuntelin Bo Casperia tv5:lla. Hieno bandi ja kun vielä ymmärtää sanatkin ni mikä ettei. Kyllä on hienoa musiikkia, mitä he ovat 25 vuoden ajan tehneet. Jätän tähän taustalle soimaan kun kirjoittelen.
Vanhempia suosikkejani ovat kasariajalta Brittibandi Spandau Ballet, jonka kappale Thorugh the barricades on hienoin, mitä ikinä on tehty. Tässä, jos viittitte kuunnella.
Samalta ajalta yksi ehdottomista suosikeistani on Robert Cray
Rhytm blues musiikki on lähellä sydäntäni, samoin fuusio jazz, jonka edustajista suosikkejani ovat mm. Spyrogyra, aivan mahtava amerikkalainen bandi.
Housemusiikista suosikkini on oregonilainen bandi nimeltä Beach House
Sitten kuuntelen myös hempeämpää musiikkia. Ehdoton suosikki on brittiläinen Katie Melua, jonka kappale Nine million bycycles on toiseksi hienoin biisi ikinä.
Tuossa alkuun, aika yllättävää vai?
Ja vielä jäniskevennys. Meidän maalivahti oli jotain kuuden. Tuli yläkerrasta, asettautui sohvalle makaamaan kirjan kanssa toinen jalka toisen päällä koukussa. Tokaisi:
“Laittakaa Spyrogyra soimaan, minä meinaan rentoutua”
Led Zeppelin, Deep Purple, Rush, Gary Moore, Genesis, Pink Floyd, Yes, Jethro Tull, Colosseum, Pekka Pohjola, Santana, Incognito, Weather Report, Herbie Hancock, Earth Wind & Fire, Chicago, Hendrix, Al DiMeola … Eiköhän näillä jo alkuun päästä. … Perus rockin (pääasiassa 70-luku) lisäksi jazz, proge, funk, soul ja moni klassinenkin kolahtavat.
Tästä voi laittaa soimaan Emerson, Lake & Palmeria:
Mutta laitetaan myös vähän helpompaa kuunneltavaa ja ehkä useamman musiikkimakuun sopivaa. Tässä Boston:
- YouTube Satuin tässä nappaamaan parikolme olutta ja tämä biisi on nyt kuuntelussa. Oma musiikkimaku on kyllä ainakin omasta mielestäni tosi laaja, että kaikki genret uppoaa kyllä.
Musiikkimakuni on jäänyt 70-luvulle. Deep Purple itselläkin ekana mielessä ja hippiajan musiikki yleensä melodioineen esim. Canned Heat, alkuaikojen Aerosmith jne.
Olen kyllä musiikin suhteen aika avomielinen. Enkä mitään genreä täysin tyrmää.
Amon amarth, Children of Bodom, Iron Maiden, Metallica, Arch Enemy, Diablo, Rammstein… Tyylisuunta tullee selväksi. Laitetaan Tapparalaisittain tutumpaa biisiä soimaan, jota on ollut ikävä tällä kaudella: - YouTube
Kiss, Wasp, Iron Maiden, Twisted Sisters, Dio, Judas Priest, Black Sabbath, Rainbow, Rolling Stones, Journey, Green Day, Metallica, Rammstein, Motley Crue, Ac/Dc, Bruce Sprigsteen, Guns n Roses, Van Halen, Manowar, Mötorhead, ZZ-top, Scorpions.
Kotimaasta: Eput, Popeda, Kotiteollisuus, Hanoi Rocks + MM soolot, Sleepy Sleepers, J Karjalainen…
Aikalailla menee melkein kaikki klassisesta heviin ja Justin Bieberistä Avenged Sevenfoldiin.
Toki on noita sitten muutamia mitä tulee enemmän kuunneltua, tällä hetkellä esim. Mikael Gabriel ja Audioslave on ollu paljon soittimessa
Tjaa…nykyisin aika harvoin kuuntelen omavalintaisesti vaan enempi tulee jostain radiotaajuudelta tai muusta arpomalähteestä taustalla. Jos kuuntelu on tasoa esim lenkillä havahtuu miettimään monotonista kappaletta huomatakseen että onkin radiouutiset niin onkohan tähän ketjuun järkevää ottaa osaa
Omasta soittolistasta on jääny mieleen seuraavia: Spiderbait, Lynyrd Skynyrd, ZZ Top, Elvis Presley, Kääriäinen/Agents (osa tuotantoa), Dire Straits, Kongos, Eurythmics, Juice, Kolmas Nainen. Seuraavien teoksia myös kuten Ravel, Sibelius… niin myös Morricone. Youtubesta saatan myös etsiä Espanjalaisia tai Ranskalaisia kitaristeja tyyliä flamenco/katusoittajat.
Lähteenä on omat CD:t tai äänilevyt tai Youtube…riippuen hiukan tilanteesta ja artistista.
Krobben sanoin vanha mikä vanha sekä aktiivinen kuuntelu on jäänyt joten ei tule painettua mieleen “elossa olevia” esitäjiä. Hittolainen, viimeeks kuunneltu Youtubesta : Olavi Virta ja nyt soi mielessä Boleron alku … Ehkä lopetan tähän.
Se on yksi vanhenemisen tunnusmerkki, kun jumittaa nuoruusvuosiensa musiikissa eikä uusista tunnu löytyvän mitään hyvää. Näin on käynyt itsellekin, joskin olen lopettanut musan kuuntelun lähes kokonaan. Ei ole oikein koskaan rauhallista hetkeä edes soitella, kun joko perhe metelöi tai sitten nukkuu niin että ei voi laittaa riittävästi volaa. Ehkä joskus vielä - kuunteluun löytyy ihan pätevät laitteetkin.
Mites sitten, jos kuuntelee musiikkia ajalta ennen omaa syntymää, eikä ole jumiutunut edes nuoruuden musiikkiin? Vaikka koen olevani aika kaikkiruokainen musiikin suhteen, niin useimmiten tämä ysärin-alkupuolen lapsi palaa vanhoihin suosikeihin, jotka on jo hautaankin saatettu Lemmyn ja Ronnie James Dion, miksei Kurt Cobaininkin johdolla.
Jotain noissa Rockin dinosauruksissa on, kun niihin samoihin bändeihin tulee usein palattua. Uudemmista sitten Foo Fighters, Slipknot (/Stone Sour), Five Finger Death Punch, Rammstein, Killswitch Engage, In Flames jne… Mutta koska genre-uskollisuus on perseestä, niin myös räppiä (Eminem) ja kaikkea muutakin suurinpiirtein oopperaan asti tulee kuunneltua. Painotus kuitenkin noissa Rock- ja metal-suuntien bändeissä. Spotifyn mixejä/random soittolistoja/biisi- tai artistikanavia kuuntelemalla löytää ihan hyvin uusia tuttavuuksia.
Musiikki jota on kuunnellut nuorena ei välttämättä tarkoita, että ko. musa olisi tehty tuossa ajan hetkessä. Moni kuunteli Black Sabbathia (70-luvulta) vielä 90-luvun alkupuolella, ilman että musa ja henkilö leimattiin vanhanaikaiseksi. Sabbath katsotiin monen heavy/grunge-tyyppisen musiikin esi-isäksi, ja se osoitti syventyneisyyttä jos Ozzyakin oli CD-soittimen tarjottimella.
Totta. Mutta voiko noiden vanhojen dinosaurusten musiikkin soittolistalle päätymistä pitää “uuden löytämisenä”? Tavallaan kai joo, mutta ainahan niitä jossain sen verran on kuullut, että ehkä kyse ei ole “löytämisestä” varsinaisesti.
