Tähän musiikki konsertit mitä olisit ehdottomasti halunnut nähdä, mutta et ole voinut koska esim syntynyt väärällä aikakaudella, tai ei ole esiintynyt Suomessa, tai muuten vaan missannut. Lista olisi loputon varmasti monelle, mutta laita 3-5 ja PERUSTELE MIKSI!
Van Halen tätä olen pitkään odottanut Suomeen. En tiedä onko käynyt, mutta olisi ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ei väliä olisiko laulajana Sammy Hagar vai David Lee Roth.
Foo fighters käynyt täällä, mutta harmittavasti jäi kaverin kanssa puheasteelle. Samaan kategoriaan menee SOAD ja Linkin park.
Queen järkelemäisiä hittejä, Mercuryn laulu olisi pitänyt nähdä livenä!
Kyllähän Elviksen huuma olisi ollut huikea nähdä!
Rainbow tämä olisi pitänyt nähdä! Harmittaa kun ei ikinä onnistunut. Uusin kokoonpano ei ole sama kuin legendaariset ajanjaksot. Varmaan toimisi kuitenkin pahimpaan puutteeseen…
Järjestys ei ole oikea, ja varmasti muuttuisi kun suosikkilistat kävisi suurennuslasilla läpi. Onneksi isoimmat suosikit on tullut nähtyä!
Ramones olis ollut hauska nähdä. Monta kertaa olivat Suomessa, mutta monesti ennen syntymääni ja viimesen kerran -94, jolloin olin 12-vuotias, enkä tienny yhtyeen olemassaolosta. Ensitatsit bändiin tuli Stephen Kingin kirjoista tehtyjen kauhuleffojen kautta.
Bändiä on tullut seurattua 90 -luvun alusta saakka, mutta keikalle en koskaan päässyt ennen bändin traagista loppua. Kyllä siinä silmät pisti kiinni DOWNin keikalla Provinssissa Anselmon laulaessa, että mitä jos…
2. Black Sabbath
Black Sabbathin keikalle en koskaan saanut lippua tai keikka peruttiin. Toki Ozzy Osbourne on tullut nähtyä useammankin kerran ja muu bändi ilman Ozzya Heaven and Hellin keikalla (Dion laulaessa). Se alkuperäinen on vain jäänyt kokematta.
3. Dio
Dio tuli onneksi nähtyä ja kuultua elävänä Heaven and Hellin keikalla. Dion omalle keikalle Pakkahuoneelle oli lippu jo kourassa, mutta sitten kuului ikäviä uutisia ja syöpä vei miehen. Dion muistolle
4. Sepultura (alkuperäinen kokoonpano)
Sepultura on tullut kuultua nykyisessä kokoonpanossa ja Cavalera Conspiracyn keikalla vedettiin ne isoimmat hitit… Eihän tuo kuitenkaan ole sama asia kuin alkuperäinen kokoonpano, joka on jäänyt näkemättä.
5. Manowar
90 -luvun taitteessa tuli kuunneltua montaa M:llä alkavaa bändiä: Metallica, (Iron) Maiden, Megadeth, Manowar… mutta näistä vain Manowar on jäänyt näkemättä livenä. Pitkään mietin, että maksanko Pakkahuoneen keikasta yli 70€… ehkä olisi pitänyt, niin ei tarvitsisi nyt jossitella…
Devin ja Gene kävivät Provinssissa. Vuotta en luonnollisesti muista. Sen jälkeen Devin lopetti bändin. Kaverin häät esti keikalle menemisen. Taas yksi hyvä esimerkki, mitä kaikkea pahaa seuraa naimisiin menosta. Tää harmittaa isosti.
Van Halen kävi kerran suomessa. Oli sen kolmannen laulajan aikaa. En käynyt itse siellä.
Läheltä piti-kokemuksista itseäni jäi harmittamaan Stevie Ray Vaughanin konsertin peruuntuminen 80-luvun lopulla. Kävin Kulttuuritalon ovella näkemässä kapun jossa kerrottiin konsertin olevan peruttu. Tieto “loukkaantumisesta” Lontoossa tuli niin myöhään, että saman päivän Helsingin sanomiin sitä tietoa konsertin peruuntumisesta ei saatu. Helsinkiin mies ei sitten enää koskaan tullutkaan, sillä kuoli kopteri onnettomuudessa, saatuaan elämänsä viimein raiteilleen huumeongelmien jälkeen
Rush, Primus, Pantera, 90-luvun RHCP ja The Smashing Pumpkins. Jälkimmäisen näin paluukiertueellaan kyllä.
James Brown olisi ollut hienoa nähdä, samoin Black Flag ja Bad Brains voimiensa tunnossa.
Tietysti myös esim. The Clash ja Black Sabbath kuuluvat myös tähän kategoriaan, mutta minkäs teet kun suurimman osan kohdalla on ollut liian nuori.
No tietystikin kaikkien hämmästykseksi listalla ensimmäisenä on Pink Floyd ja tosiaan nyttemmin yhtyeestä on poistunut jäseniä sekä vanhoja “kaunoja” niin en ole alkuperäisen keikoille joutunut. Mutta harmittaahan tuo hiukan vaikkakin artisteja olenkin päässyt ja pääsen katsomaan vielä.
Laitetaan toiseksi vaikka Tom Jones, Suomen visiittejä on ja viimeisin ihan muutama hetki sitten mutta tämäkin jäänyt hiukan harmittamaan.
Kolmanneksi laitamme Tampereen ja koko Suomen Popedan. 2000 luvun alussa vietimme iltaa ystävien kanssa tarkoituksena mennä katsomaan Popedaa paikalliseen Vaakunaan ilta meni halutulla tavalla ja taksilla paikalle, jonoa oli mutta niinhän sitä aina on, jonotimme jono lyhentyi ja kun oli minun vuoroni päästä sisään niin ilmoittivat että kaikki liput ovat menneet…silloin kirpaisi pirusti ja oli viimeinen kerta ikinä kun en ole varmistanut sisäänpääsyä lipulla jo etukäteen.
Ketjun avaaja mainitsi Elviksen, komppaan! Lista olisi pitkä…Doorsista Hendrixiin,Janis Joplin,Lou Reed…mitä näitä nyt on lukuisia artisteja ja yhtyeitä. Osa näistä on kuollut jo ennen syntymääni joten keikka kaipuu on miedompaa mutta hienoja vetoja on jäänyt näkemättä paljon. Edellä mainituillakin on tribuuttibändejä ja vaimoni kanssa käymme katsomassa niitä mieluusti, soittajat eri mutta musiikki säilyy!
Tämäkin pisti hiukan muistelemaan kaikkea mitä on nähnyt ja jäänyt näkemättä, laitetaan tuonne keikkamuisteloihin sitten keikka joka oli päinvastainen tämän langan aiheeseen nähden… Tämä yhtye on Deep Purple ja Hartwall areena. To be continued
1 tykkäys
ProTappara
(Tamminiemessä - muttei jakamassa pesää)
14
Harvoin olen yhtä tyylipuhtaasti oman tötöilyn vuoksi missannut mitään samalla tavalla kuin laulajatar Melody Gardot’n keikkaa Finlandia-talolla muutama vuosi sitten Helsingissä. Olin vaan jostain syystä mieltänyt keikan olevan tiistaina. Oli maanantaina.
Tajusin asian tiistaiaamuna metrossa matkalla töihin kun sähköpostiin tuli palautekysely lippupalvelusta tyyliin että ”oliko hyvä keikka?”
Ja taas alkoi kismittää tämä.
Artistista kiintoisa Hesarin juttu, jonka lopussa myös viittaus tuohon missaamaani keikkaan: ”Tämä nainen jäi auton alle, sai aivovamman, ja toipui musiikin avulla – ja on nyt tähti”
Eniten harmittamaan jääneet keikat, joille en päässyt:
Nightwishin viimeinen keikka Tarja Turusen kanssa Hartwall Areenalla 21.10.2005. Onneksi kuitenkin tuli nähtyä bändi jo aiemmin Turusen kanssa.
Sentencedin jäähyväiskeikka Oulussa 1.10.2005. Rahaa ei ollut tuolloin lähteä keikalle.
Rammsteinin keikat Hartwall Areenalla 22.2.2010 ja 15.2.2012. Molemmilla kerroilla liput myytiin loppuun minuuteissa. Tuohon 2010 keikkaan koetettiin vissiin kolmella eri puhelimella samaan aikaan soittamalla saada lippuja, mutta ei onnistunut. Sittemmin tullut nähtyä bändi kolme kertaa.
HIM. En ole ikinä ollut bändin kaikkein suurin fani, mutta olisi ollut hienoa edes kerran nähdä bändi livenä. Varsinkin silloin, kun bändi oli voimainsa tunnossa.
Pink Floyd. Jäi näkemättä, vaikka toki Roger Waters on nähty muutaman kerran. Toivotaan että vielä joitain kokoonpanoja olisi nähtävissä.
Dire Straits. Harmittaa kun kävi joskus Suomessakin, mutta olin itse silloin ulkomailla. Tässäkin tapauksessa Mark Knopfler on nähty kolme kertaa Suomessa ja Irlannissa. Mutta tuo alkuperäinen olisi pitänyt nähdä.
Rainbow. Alkuperäinen kokoonpano on näkemättä.
Siinä alkuun, on niitä muitakin mutta noi on ”pahimmat”.
Laitetaas pari mihin ei ollut mahdollista päästä ja pari mihin olis ollu mahdollista.
1983 Kiss - Maracana Rio De Janeiro
Iän ja sijainnin puolesta ei mitään mahdollisuutta osallistua. Olis ollu varmaan upeeta huutaa yli 200k muun kanssa I Love It Loundia ja todistaa ensimmäisen maski kauden lopoua. Myös Eric Carrin ja VV:n näkeminen livenä.
1985 Queen - Wembley Lontoo
Ikä ja sijainti. Eihän tätä tartte perusteella, jos on nähnyt ko keikkataltioinnin. Eihän sitä olis keikan jälkeen löytäny ulos stadionilta.
1992 Dire Straits - Olympiastadion Helsinki
Tähän olis ollu kaikki mahdollisuudet. Mistään ei voinnu tietää, että he eivät enää ikinä tulleet takaisin.
1997 Michael Jackson - Olympiastadion Helsinki
Olin ihan täpinöissäni kun kuulin Herran saapuvan tänne. En vaan saannut houkuteltua ketää kaveria mukaan, joten yksin en viittiny lähteä.
Sattumalta oltiin tuo viikko Lontoossa ja kaikkia tuohon mennessä julkaistuja U2-albumeita oli tullut kuunneltua paljon, joten keikka Wembleyllä olisi ollut täyttä rautaa. No, Euroopan kiertely jatkui tuon Lontoon viikon jälkeen vielä pari viikkoa, joten ei tuo oikein mahtunut reissubudjettiin.
Keikan jälkeisenä päivänä menimme pyörimään Camden Marketiin ja siellä oli jo myynnissä keikan bootleg-tallenteita.
Tiettyjä keikkoja en osaa luetella, mutta kolme haaveeksi jäänyttä bändiä oli hyvinkin helppo listata.
1. Ramones. Ihan sama koska ja millä kokoonpanolla. Perusasiat kunnossa koska on itse rockin perusasia. Tällä keikalla ei olisi tarvinnut miettiä onko bändi tullut soittamaan vai jauhamaan p***aa. Saan syyttää vaan itseäni että jäi väliin, kun vielä 90-luvullakin mahdollisuuksia olisi ollut useitakin.
2. Queen. Isoista bändeistä tämä on se minkä olisin halunnut nähdä ja kuulla. Ei tarvinnut kun käydä elokuvissa, niin tuli kylmät väreet monta kertaa. On ne sen verran hienoja biisejä. Uudempia keikkoja ilman Mercurya en edes harkinnut, olisi vaan ruvennut harmittamaan siellä.
3. Yö. Kyllä, luitte oikein. Mutta ei mikä tahansa Yö vaan silloin kun Jussi Hakulinen oli vielä mukana. Ajallisesti mahdollisimman lähellä Varietee-levyn julkaisua. Eka itse ostamani levy. Ikää oli silloin niin surkean vähän ettei keikoille ollut mitään asiaa.
Positiivistahan on se, että niin moni bändi ja artisti on säilynyt hengissä ja jatkanut keikkailua. Moni lapsuusajan suosikki on käynyt aikuisiällä jopa Tampereella esiintymässä.
